Jalankulkijoiden liukastumiset, vaikeimmat kelit ja niiden ennustaminen sekä tiedottamiskokeilu pääkaupunkiseudulla

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää a) millaista tietoa liukastumisista oli saatavilla, b) arvioida jalankulkijoiden kelitiedottamisen tarpeellisuutta ja sen onnistumista talvikaudella, c) tuottaa tietoa siitä, millaisilla keleillä tapahtuu erityisen runsaasti liukastumisia, sekä d) arvioida, millä eri keinoilla liukastumisia voitaisiin ehkäistä. Kirjallisuuden ja asiantuntijahaastatteluiden perusteella liukastumisia ja niistä aiheutuneita loukkaantumisia voidaan pitää huomattavana kansanterveydellisenä ja -taloudellisena ongelmana. Pelkästään Helsingissä arvioidaan vuosittain tapahtuvan 2 000-4 000 loukkaantumiseen johtavaa liukastumista. Väestön ikääntyessä liukastumisien määrä ja niistä aiheutuvat kustannukset nousevat entisestään. Talvikaudella 1998-1999 pääkaupunkiseudulla aloitettiin kokeiluluonteisesti jalankulkijoille suunnattu tiedotus kaikkein vaarallisimmista keleistä, jolloin liukastumisia arvioitiin tapahtuvan huomattavasti keskimääräistä enemmän. Talven aikana tiedotteita luettiin radiossa yhteensä 14 päivänä. Puhelinhaastatteluiden perusteella tiedotuskokeilu sai myönteisen vastaanoton; tiedote oli melko hyvin tunnettu (30 % vastaajista) ja sitä pidettiin tarpeellisena. Asteikolla yhdestä viiteen tarpeellisuuden keskiarvoksi saatiin 3,7. Kaikkein tarpeellisimpana tiedotetta pitivät iäkkäät naiset. Yli 80 % vastanneista arvioi, että erillisestä jalankulkijoille suunnatusta tiedotteesta on lisähyötyä tavalliseen säätiedotukseen verrattuna. Jalankulkijoiden mielestä kaksi tärkeintä toimenpidettä liukastumisien ehkäisyssä olivat kunnossapidon parantaminen ja jalankulkijoiden oma toiminta, varovaisuus ja parempien jalkineiden valinta. Vastanneista 40 % oli kuluneen talvikauden aikana liukastunut niin pahasti, että oli sen seurauksena kaatunut. Yli puolet liukastuneista kertoi liukkaan kelin yllättäneen heidät. Ilmatieteen laitos selvitti Töölön ja Marian sairaaloista saatujen liukastumistilastojen avulla liukastumisten kasaumapäivien säiden ennustettavuutta. Tapaturmatilastojen puutteellisuuden vuoksi kovin tarkkaan tilastolliseen analyysiin ei päästy. Kasaumapäivien tyypillisiä piirteitä olivat kuitenkin: a) keskilämpötila oli -2:n ja 0-asteen välillä, b) lämpötila ylitti tai alitti nollan tarkasteluvuorokauden aikana ja c) vuorokauden aikana satoi ainakin jonkin verran. Lisäksi lämpötilan nopea lasku näytti lisäävän liukastumisia. Jalankulkijoille suunnattu kelitiedottaminen on yksi keino liukastumisien ehkäisyssä. Sekä tiedotuspalvelua että tiedotteen antamisessa käytettäviä kriteerejä tulee jatkossa kehittää. Liukastumistapaturmien täsmällisen tilastoinnin aloittaminen olisi välttämätöntä liukastumistapaturmien kasaumapäivien selvittämiseksi ja kelin vaikutuksen arvioimiseksi.