Jatkuvan sortuman estäminen BES-elementtirakennuksissa

Tutkimuksen kohteena oli BES-elementtirakennus, jossa kantavina seininä ovat rakennuksen poikittaissuuntaiset teräsbetonielementtiseinät. Tutkimuksessa tarkastellaan paikallisen sortuman yläpuolella olevan kerroksen kantokykyä, jolloin arvosteluperusteena on vaatimus, että yläpuolisen kerroksen tulee kantaa oma paino ja kerroksessa oleva hyötykuorma. Paikallisen vaurion on otaksuttu aiheuttaneen yhden kantavan seinän osan täydellisen lujuuden menetyksen. Tutkimuksessa on aluksi laskettu seinän vaakasaumojen vähimmäisteräspinta-alat, jotka vaaditaan alkusortuman yläpuolella olevan kerroksen osan kiertymissortuman estämiseksi. Laskelmissa on otettu huomioon välipohjalaattojen välisten liitosten terästen vaikutus. Yleensä saadut vähimmäisteräspinta-alat ovat kohtuullisia. Ne ovat melko suuria vain niissä tapauksissa, joissa alkusortuma on kuusi metriä tai sitä suurempi ja kantavien seinien välimatka on yli kahdeksan metriä. Toiseksi on tarkasteltu kantavien seinien vaaka- ja pystysaumojen sekä välipohjalaattojen välisten liitosten lujuutta. Laskelmien ja eri tutkimusten perusteella arvioiden useimmissa tapauksissa pystyliitokset eivät todennäköisesti ilman lisäraudoitusta ole leikkausrasitukseen nähden riittävän lujia. Sen sijaan muut liitokset kestänevät niille tulevat rasitukset. Kolmanneksi on lyhyesti käsitelty elementtien putoamisesta aiheutuvaa jatkuvaa sortumaa.