Jatkuvatoimisten päästömittauslaitteiden toimivuus ja kenttäkelpoisuus

Tutkimuksessa vertailtiin rikkidioksidi ja typen oksidien mittareita Rauhalahden voimalaitoksessa sekä kahta rikkidioksidimittaria kuorta polttavassa laitoksessa. Rikkidioksidimittareita vertailussa oli kuusi ja typen oksidien mittareita kolme. Yhdellä mittarilla saatiin myös savukaasun tummuus eli hiukkaspitoisuus, yhdellä mittarilla hiilimonoksidipitoisuus ja yhdellä hiilidioksidi ja vesipitoisuus. Viiden rikkidioksidimittarin vuorokausikeskiarvo oli 10 prosentin sisällä. Tuntikeskiarvoissa oli suurempaa hajontaa. Yhden mittarin pitoisuudet olivat puolet tai kolmasosa muiden pitoisuuksista. Typen oksidien mittarien tulokset olivat samoissa rajoissa kuin suurimman osan rikkidioksidimittareista. Läpi kanavan mittaavat mittarit Sick GM 21 ja Opsis oli kalibroitu tehtaalla eikä niitä voi tarkistaa kalibrointikaasulla. Hyvin kalibrointinsa pitivät rikkidioksidimittarit Ultramat 5, Binos ja ML 8850. Typen oksidien mittari ML 8840 säilytti hyvin nollatason, mutta alue liikkui viikon kalibrointivälin aikana hieman. Sick GM 21 säilytti mittausjakson aikana hyvin säteenkohdistuksen. Suomessa parhaat kokemukset laitoksissa olivat jatkuvatoimisista happi ja tummuusmittareista. Happimittareita pidettiin yleisesti luotettavina. Tummuusmittareista käsitykset hajosivat. Rikkidioksidi ja typen oksidien mittareista kokemukset olivat vähäisempiä. Rikkidioksidin mittaus sekä jatkuvatoimisilla näytteenottoon perustuvilla että in situ mittareilla oli ongelmallisinta soodakattilalaitoksissa. Kivihiilivoimaloissa oli myönteisiä kokemuksia Lear Sieglerin ja Monitor Labsin mittareista Suomessa. Saksan liittotasavallassa myönteisiä kokemuksia oli mm. Urasin ja Sickin mittareista.