Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta: Katsaus kansainväliseen kirjallisuuteen

Raimo Lovio, Sirkku Kivisaari

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tämä kirjallisuuskatsaus julkisen sektorin innovaatiotoiminnan peruslähtökohdista pohjautuu kansainvälisen tuoreen tutkimuksen tarkasteluun. Analyysin kohteena ovat eräät keskeiset innovaatioalan lehdet viime vuosilta sekä joukko julkishallinnon tutkimuksia, joissa on käytetty innovaatiokäsitettä. Syventäviä esimerkkejä on tuotu esille Pohjois-Amerikasta, Isosta-Britanniasta, Tanskasta ja Hollannista. Katsauksessa innovaatiot jaotellaan palvelutuotannon, johtamisen ja politiikan innovaatioihin. Lisäksi käytetään sellaisia käsitteitä kuin systeemiset innovaatiot, asemointi-innovaatiot, käsitteelliset innovaatiot ja disruptiiviset innovaatiot. Julkisella sektorilla innovaatio on käsitteenä melko uusi. Innovaatioita on toki tehty aikaisemminkin, mutta niistä on usein käytetty erilaisia nimiä, kuten esimerkiksi hyvät käytännöt, organisaatioiden oppiminen tai älykäs regulaatio. Innovaatiokäsitteistön käyttöönotolla saattaa olla joitakin hyödyllisiä vaikutuksia. Se voi vahvistaa uudistumissuuntautuneisuutta tai tarjota uusia näkökulmia sekä analyysi- ja suunnittelukeinoja. Parhaimmillaan se voi innostaa ja motivoida, koska henkilöstöllä keskeinen rooli niiden tekemisessä ja innovaatiot voidaan nähdä keinoksi uudistaa hyödylliseksi (eikä rasitteeksi) koettua julkista sektoria. Palvelutuotannon innovaatioiden tutkimusta on tehty eniten sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. Tärkeä tutkimuksellinen haaste onkin vetää yhteen terveydenhuollon tutkimuksen tuloksia ja tarkastella, mitä niistä voitaisiin oppia muiden sektoreiden kannalta. Tämä kirjallisuuskatsaus julkisen sektorin innovaatiotoiminnan peruslähtökohdista pohjautuu kansainvälisen tuoreen tutkimuksen tarkasteluun. Analyysin kohteena ovat eräät keskeiset innovaatioalan lehdet viime vuosilta sekä joukko julkishallinnon tutkimuksia, joissa on käytetty innovaatiokäsitettä. Syventäviä esimerkkejä on tuotu esille Pohjois-Amerikasta, Isosta-Britanniasta, Tanskasta ja Hollannista. Katsauksessa innovaatiot jaotellaan palvelutuotannon, johtamisen ja politiikan innovaatioihin. Lisäksi käytetään sellaisia käsitteitä kuin systeemiset innovaatiot, asemointi-innovaatiot, käsitteelliset innovaatiot ja disruptiiviset innovaatiot. Julkisella sektorilla innovaatio on käsitteenä melko uusi. Innovaatioita on toki tehty aikaisemminkin, mutta niistä on usein käytetty erilaisia nimiä, kuten esimerkiksi hyvät käytännöt, organisaatioiden oppiminen tai älykäs regulaatio. Innovaatiokäsitteistön käyttöönotolla saattaa olla joitakin hyödyllisiä vaikutuksia. Se voi vahvistaa uudistumissuuntautuneisuutta tai tarjota uusia näkökulmia sekä analyysi- ja suunnittelukeinoja. Parhaimmillaan se voi innostaa ja motivoida, koska henkilöstöllä keskeinen rooli niiden tekemisessä ja innovaatiot voidaan nähdä keinoksi uudistaa hyödylliseksi (eikä rasitteeksi) koettua julkista sektoria. Palvelutuotannon innovaatioiden tutkimusta on tehty eniten sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. Tärkeä tutkimuksellinen haaste onkin vetää yhteen terveydenhuollon tutkimuksen tuloksia ja tarkastella, mitä niistä voitaisiin oppia muiden sektoreiden kannalta. Kansainvälinen kirjallisuus liittää johtamisinnovaatio-teeman yleisempään keskusteluun julkisjohtamisen malleista. Kirjallisuudessa erotetaan kolme toisiaan täydentävää ja toistensa kanssa kilpailevaa julkisjohtamisen mallia: julkishallinnon perinteinen toimintamalli, uusi julkisjohtaminen ja verkostoitunut julkishallinta. Uuteen julkisjohtamiseen pohjautuvat innovaatiot ovat ehkä dominoineet liikaa, erityisesti kustannuslähtöistä innovaatioajattelua ja siksi kahden muun mallin tarjoamia lähtökohtia on tärkeää tutkia nykyistä enemmän. Innovaatiopolitiikan kehittämistä on tutkittu paljon. Lisäksi sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä ympäristö- ja energiapolitiikan tutkimus on ollut vireää. Politiikkainnovaatioiden tutkimuksessa sekä policy- että politics-näkökulmat ovat vahvasti mukana. Kirjallisuus tuo esille, että poliittiset päättäjätkin voivat olla innovaattoreita. Uusin kirjallisuus painottaa, että arvopohjaista politiikkaa ei pidä häivyttää julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta. Sen sijaan se tulee tuoda näkyväksi osaksi innovointia. Kirjallisuudessa korostuvat alhaalta ylöspäin kulkevat innovaatioprosessit sekä ammattitaitoisen henkilöstön ja paikallisten kokeilun tukeminen. Mutta toki innovaatioita synnytetään myös ylhäältä alaspäin. Viimeaikaisessa kirjallisuudessa korostetaan innovaatioverkostojen johtamisen merkitystä, koska usein monilla sidosryhmillä on intressejä ja vaikutusvaltaa innovaation syntyyn. Myös erilaisten ammattikuntien tuen saanti on tärkeää.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages57
ISBN (Electronic)978-951-38-7634-0
Publication statusPublished - 2010
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesVTT Tiedotteita - Research Notes
Number2540
ISSN1235-0605

Keywords

  • public service innovation
  • public governance innovation
  • public policy innovations
  • management of innovation in public sector
  • innovation in public sector

Cite this

Lovio, R., & Kivisaari, S. (2010). Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta: Katsaus kansainväliseen kirjallisuuteen. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Tiedotteita - Research Notes, No. 2540
Lovio, Raimo ; Kivisaari, Sirkku. / Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta : Katsaus kansainväliseen kirjallisuuteen. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2010. 57 p. (VTT Tiedotteita - Research Notes; No. 2540).
@book{993b48fa4aa94f27a6a665b2d8e1bb09,
title = "Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta: Katsaus kansainv{\"a}liseen kirjallisuuteen",
abstract = "T{\"a}m{\"a} kirjallisuuskatsaus julkisen sektorin innovaatiotoiminnan perusl{\"a}ht{\"o}kohdista pohjautuu kansainv{\"a}lisen tuoreen tutkimuksen tarkasteluun. Analyysin kohteena ovat er{\"a}{\"a}t keskeiset innovaatioalan lehdet viime vuosilta sek{\"a} joukko julkishallinnon tutkimuksia, joissa on k{\"a}ytetty innovaatiok{\"a}sitett{\"a}. Syvent{\"a}vi{\"a} esimerkkej{\"a} on tuotu esille Pohjois-Amerikasta, Isosta-Britanniasta, Tanskasta ja Hollannista. Katsauksessa innovaatiot jaotellaan palvelutuotannon, johtamisen ja politiikan innovaatioihin. Lis{\"a}ksi k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n sellaisia k{\"a}sitteit{\"a} kuin systeemiset innovaatiot, asemointi-innovaatiot, k{\"a}sitteelliset innovaatiot ja disruptiiviset innovaatiot. Julkisella sektorilla innovaatio on k{\"a}sitteen{\"a} melko uusi. Innovaatioita on toki tehty aikaisemminkin, mutta niist{\"a} on usein k{\"a}ytetty erilaisia nimi{\"a}, kuten esimerkiksi hyv{\"a}t k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}t, organisaatioiden oppiminen tai {\"a}lyk{\"a}s regulaatio. Innovaatiok{\"a}sitteist{\"o}n k{\"a}ytt{\"o}{\"o}notolla saattaa olla joitakin hy{\"o}dyllisi{\"a} vaikutuksia. Se voi vahvistaa uudistumissuuntautuneisuutta tai tarjota uusia n{\"a}k{\"o}kulmia sek{\"a} analyysi- ja suunnittelukeinoja. Parhaimmillaan se voi innostaa ja motivoida, koska henkil{\"o}st{\"o}ll{\"a} keskeinen rooli niiden tekemisess{\"a} ja innovaatiot voidaan n{\"a}hd{\"a} keinoksi uudistaa hy{\"o}dylliseksi (eik{\"a} rasitteeksi) koettua julkista sektoria. Palvelutuotannon innovaatioiden tutkimusta on tehty eniten sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. T{\"a}rke{\"a} tutkimuksellinen haaste onkin vet{\"a}{\"a} yhteen terveydenhuollon tutkimuksen tuloksia ja tarkastella, mit{\"a} niist{\"a} voitaisiin oppia muiden sektoreiden kannalta. T{\"a}m{\"a} kirjallisuuskatsaus julkisen sektorin innovaatiotoiminnan perusl{\"a}ht{\"o}kohdista pohjautuu kansainv{\"a}lisen tuoreen tutkimuksen tarkasteluun. Analyysin kohteena ovat er{\"a}{\"a}t keskeiset innovaatioalan lehdet viime vuosilta sek{\"a} joukko julkishallinnon tutkimuksia, joissa on k{\"a}ytetty innovaatiok{\"a}sitett{\"a}. Syvent{\"a}vi{\"a} esimerkkej{\"a} on tuotu esille Pohjois-Amerikasta, Isosta-Britanniasta, Tanskasta ja Hollannista. Katsauksessa innovaatiot jaotellaan palvelutuotannon, johtamisen ja politiikan innovaatioihin. Lis{\"a}ksi k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n sellaisia k{\"a}sitteit{\"a} kuin systeemiset innovaatiot, asemointi-innovaatiot, k{\"a}sitteelliset innovaatiot ja disruptiiviset innovaatiot. Julkisella sektorilla innovaatio on k{\"a}sitteen{\"a} melko uusi. Innovaatioita on toki tehty aikaisemminkin, mutta niist{\"a} on usein k{\"a}ytetty erilaisia nimi{\"a}, kuten esimerkiksi hyv{\"a}t k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}t, organisaatioiden oppiminen tai {\"a}lyk{\"a}s regulaatio. Innovaatiok{\"a}sitteist{\"o}n k{\"a}ytt{\"o}{\"o}notolla saattaa olla joitakin hy{\"o}dyllisi{\"a} vaikutuksia. Se voi vahvistaa uudistumissuuntautuneisuutta tai tarjota uusia n{\"a}k{\"o}kulmia sek{\"a} analyysi- ja suunnittelukeinoja. Parhaimmillaan se voi innostaa ja motivoida, koska henkil{\"o}st{\"o}ll{\"a} keskeinen rooli niiden tekemisess{\"a} ja innovaatiot voidaan n{\"a}hd{\"a} keinoksi uudistaa hy{\"o}dylliseksi (eik{\"a} rasitteeksi) koettua julkista sektoria. Palvelutuotannon innovaatioiden tutkimusta on tehty eniten sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. T{\"a}rke{\"a} tutkimuksellinen haaste onkin vet{\"a}{\"a} yhteen terveydenhuollon tutkimuksen tuloksia ja tarkastella, mit{\"a} niist{\"a} voitaisiin oppia muiden sektoreiden kannalta. Kansainv{\"a}linen kirjallisuus liitt{\"a}{\"a} johtamisinnovaatio-teeman yleisemp{\"a}{\"a}n keskusteluun julkisjohtamisen malleista. Kirjallisuudessa erotetaan kolme toisiaan t{\"a}ydent{\"a}v{\"a}{\"a} ja toistensa kanssa kilpailevaa julkisjohtamisen mallia: julkishallinnon perinteinen toimintamalli, uusi julkisjohtaminen ja verkostoitunut julkishallinta. Uuteen julkisjohtamiseen pohjautuvat innovaatiot ovat ehk{\"a} dominoineet liikaa, erityisesti kustannusl{\"a}ht{\"o}ist{\"a} innovaatioajattelua ja siksi kahden muun mallin tarjoamia l{\"a}ht{\"o}kohtia on t{\"a}rke{\"a}{\"a} tutkia nykyist{\"a} enemm{\"a}n. Innovaatiopolitiikan kehitt{\"a}mist{\"a} on tutkittu paljon. Lis{\"a}ksi sosiaali- ja terveyspolitiikan sek{\"a} ymp{\"a}rist{\"o}- ja energiapolitiikan tutkimus on ollut vire{\"a}{\"a}. Politiikkainnovaatioiden tutkimuksessa sek{\"a} policy- ett{\"a} politics-n{\"a}k{\"o}kulmat ovat vahvasti mukana. Kirjallisuus tuo esille, ett{\"a} poliittiset p{\"a}{\"a}tt{\"a}j{\"a}tkin voivat olla innovaattoreita. Uusin kirjallisuus painottaa, ett{\"a} arvopohjaista politiikkaa ei pid{\"a} h{\"a}ivytt{\"a}{\"a} julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta. Sen sijaan se tulee tuoda n{\"a}kyv{\"a}ksi osaksi innovointia. Kirjallisuudessa korostuvat alhaalta yl{\"o}sp{\"a}in kulkevat innovaatioprosessit sek{\"a} ammattitaitoisen henkil{\"o}st{\"o}n ja paikallisten kokeilun tukeminen. Mutta toki innovaatioita synnytet{\"a}{\"a}n my{\"o}s ylh{\"a}{\"a}lt{\"a} alasp{\"a}in. Viimeaikaisessa kirjallisuudessa korostetaan innovaatioverkostojen johtamisen merkityst{\"a}, koska usein monilla sidosryhmill{\"a} on intressej{\"a} ja vaikutusvaltaa innovaation syntyyn. My{\"o}s erilaisten ammattikuntien tuen saanti on t{\"a}rke{\"a}{\"a}.",
keywords = "public service innovation, public governance innovation, public policy innovations, management of innovation in public sector, innovation in public sector",
author = "Raimo Lovio and Sirkku Kivisaari",
note = "Project code: 43029",
year = "2010",
language = "Finnish",
series = "VTT Tiedotteita - Research Notes",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "2540",
address = "Finland",

}

Lovio, R & Kivisaari, S 2010, Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta: Katsaus kansainväliseen kirjallisuuteen. VTT Tiedotteita - Research Notes, no. 2540, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta : Katsaus kansainväliseen kirjallisuuteen. / Lovio, Raimo; Kivisaari, Sirkku.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 2010. 57 p. (VTT Tiedotteita - Research Notes; No. 2540).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta

T2 - Katsaus kansainväliseen kirjallisuuteen

AU - Lovio, Raimo

AU - Kivisaari, Sirkku

N1 - Project code: 43029

PY - 2010

Y1 - 2010

N2 - Tämä kirjallisuuskatsaus julkisen sektorin innovaatiotoiminnan peruslähtökohdista pohjautuu kansainvälisen tuoreen tutkimuksen tarkasteluun. Analyysin kohteena ovat eräät keskeiset innovaatioalan lehdet viime vuosilta sekä joukko julkishallinnon tutkimuksia, joissa on käytetty innovaatiokäsitettä. Syventäviä esimerkkejä on tuotu esille Pohjois-Amerikasta, Isosta-Britanniasta, Tanskasta ja Hollannista. Katsauksessa innovaatiot jaotellaan palvelutuotannon, johtamisen ja politiikan innovaatioihin. Lisäksi käytetään sellaisia käsitteitä kuin systeemiset innovaatiot, asemointi-innovaatiot, käsitteelliset innovaatiot ja disruptiiviset innovaatiot. Julkisella sektorilla innovaatio on käsitteenä melko uusi. Innovaatioita on toki tehty aikaisemminkin, mutta niistä on usein käytetty erilaisia nimiä, kuten esimerkiksi hyvät käytännöt, organisaatioiden oppiminen tai älykäs regulaatio. Innovaatiokäsitteistön käyttöönotolla saattaa olla joitakin hyödyllisiä vaikutuksia. Se voi vahvistaa uudistumissuuntautuneisuutta tai tarjota uusia näkökulmia sekä analyysi- ja suunnittelukeinoja. Parhaimmillaan se voi innostaa ja motivoida, koska henkilöstöllä keskeinen rooli niiden tekemisessä ja innovaatiot voidaan nähdä keinoksi uudistaa hyödylliseksi (eikä rasitteeksi) koettua julkista sektoria. Palvelutuotannon innovaatioiden tutkimusta on tehty eniten sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. Tärkeä tutkimuksellinen haaste onkin vetää yhteen terveydenhuollon tutkimuksen tuloksia ja tarkastella, mitä niistä voitaisiin oppia muiden sektoreiden kannalta. Tämä kirjallisuuskatsaus julkisen sektorin innovaatiotoiminnan peruslähtökohdista pohjautuu kansainvälisen tuoreen tutkimuksen tarkasteluun. Analyysin kohteena ovat eräät keskeiset innovaatioalan lehdet viime vuosilta sekä joukko julkishallinnon tutkimuksia, joissa on käytetty innovaatiokäsitettä. Syventäviä esimerkkejä on tuotu esille Pohjois-Amerikasta, Isosta-Britanniasta, Tanskasta ja Hollannista. Katsauksessa innovaatiot jaotellaan palvelutuotannon, johtamisen ja politiikan innovaatioihin. Lisäksi käytetään sellaisia käsitteitä kuin systeemiset innovaatiot, asemointi-innovaatiot, käsitteelliset innovaatiot ja disruptiiviset innovaatiot. Julkisella sektorilla innovaatio on käsitteenä melko uusi. Innovaatioita on toki tehty aikaisemminkin, mutta niistä on usein käytetty erilaisia nimiä, kuten esimerkiksi hyvät käytännöt, organisaatioiden oppiminen tai älykäs regulaatio. Innovaatiokäsitteistön käyttöönotolla saattaa olla joitakin hyödyllisiä vaikutuksia. Se voi vahvistaa uudistumissuuntautuneisuutta tai tarjota uusia näkökulmia sekä analyysi- ja suunnittelukeinoja. Parhaimmillaan se voi innostaa ja motivoida, koska henkilöstöllä keskeinen rooli niiden tekemisessä ja innovaatiot voidaan nähdä keinoksi uudistaa hyödylliseksi (eikä rasitteeksi) koettua julkista sektoria. Palvelutuotannon innovaatioiden tutkimusta on tehty eniten sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. Tärkeä tutkimuksellinen haaste onkin vetää yhteen terveydenhuollon tutkimuksen tuloksia ja tarkastella, mitä niistä voitaisiin oppia muiden sektoreiden kannalta. Kansainvälinen kirjallisuus liittää johtamisinnovaatio-teeman yleisempään keskusteluun julkisjohtamisen malleista. Kirjallisuudessa erotetaan kolme toisiaan täydentävää ja toistensa kanssa kilpailevaa julkisjohtamisen mallia: julkishallinnon perinteinen toimintamalli, uusi julkisjohtaminen ja verkostoitunut julkishallinta. Uuteen julkisjohtamiseen pohjautuvat innovaatiot ovat ehkä dominoineet liikaa, erityisesti kustannuslähtöistä innovaatioajattelua ja siksi kahden muun mallin tarjoamia lähtökohtia on tärkeää tutkia nykyistä enemmän. Innovaatiopolitiikan kehittämistä on tutkittu paljon. Lisäksi sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä ympäristö- ja energiapolitiikan tutkimus on ollut vireää. Politiikkainnovaatioiden tutkimuksessa sekä policy- että politics-näkökulmat ovat vahvasti mukana. Kirjallisuus tuo esille, että poliittiset päättäjätkin voivat olla innovaattoreita. Uusin kirjallisuus painottaa, että arvopohjaista politiikkaa ei pidä häivyttää julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta. Sen sijaan se tulee tuoda näkyväksi osaksi innovointia. Kirjallisuudessa korostuvat alhaalta ylöspäin kulkevat innovaatioprosessit sekä ammattitaitoisen henkilöstön ja paikallisten kokeilun tukeminen. Mutta toki innovaatioita synnytetään myös ylhäältä alaspäin. Viimeaikaisessa kirjallisuudessa korostetaan innovaatioverkostojen johtamisen merkitystä, koska usein monilla sidosryhmillä on intressejä ja vaikutusvaltaa innovaation syntyyn. Myös erilaisten ammattikuntien tuen saanti on tärkeää.

AB - Tämä kirjallisuuskatsaus julkisen sektorin innovaatiotoiminnan peruslähtökohdista pohjautuu kansainvälisen tuoreen tutkimuksen tarkasteluun. Analyysin kohteena ovat eräät keskeiset innovaatioalan lehdet viime vuosilta sekä joukko julkishallinnon tutkimuksia, joissa on käytetty innovaatiokäsitettä. Syventäviä esimerkkejä on tuotu esille Pohjois-Amerikasta, Isosta-Britanniasta, Tanskasta ja Hollannista. Katsauksessa innovaatiot jaotellaan palvelutuotannon, johtamisen ja politiikan innovaatioihin. Lisäksi käytetään sellaisia käsitteitä kuin systeemiset innovaatiot, asemointi-innovaatiot, käsitteelliset innovaatiot ja disruptiiviset innovaatiot. Julkisella sektorilla innovaatio on käsitteenä melko uusi. Innovaatioita on toki tehty aikaisemminkin, mutta niistä on usein käytetty erilaisia nimiä, kuten esimerkiksi hyvät käytännöt, organisaatioiden oppiminen tai älykäs regulaatio. Innovaatiokäsitteistön käyttöönotolla saattaa olla joitakin hyödyllisiä vaikutuksia. Se voi vahvistaa uudistumissuuntautuneisuutta tai tarjota uusia näkökulmia sekä analyysi- ja suunnittelukeinoja. Parhaimmillaan se voi innostaa ja motivoida, koska henkilöstöllä keskeinen rooli niiden tekemisessä ja innovaatiot voidaan nähdä keinoksi uudistaa hyödylliseksi (eikä rasitteeksi) koettua julkista sektoria. Palvelutuotannon innovaatioiden tutkimusta on tehty eniten sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. Tärkeä tutkimuksellinen haaste onkin vetää yhteen terveydenhuollon tutkimuksen tuloksia ja tarkastella, mitä niistä voitaisiin oppia muiden sektoreiden kannalta. Tämä kirjallisuuskatsaus julkisen sektorin innovaatiotoiminnan peruslähtökohdista pohjautuu kansainvälisen tuoreen tutkimuksen tarkasteluun. Analyysin kohteena ovat eräät keskeiset innovaatioalan lehdet viime vuosilta sekä joukko julkishallinnon tutkimuksia, joissa on käytetty innovaatiokäsitettä. Syventäviä esimerkkejä on tuotu esille Pohjois-Amerikasta, Isosta-Britanniasta, Tanskasta ja Hollannista. Katsauksessa innovaatiot jaotellaan palvelutuotannon, johtamisen ja politiikan innovaatioihin. Lisäksi käytetään sellaisia käsitteitä kuin systeemiset innovaatiot, asemointi-innovaatiot, käsitteelliset innovaatiot ja disruptiiviset innovaatiot. Julkisella sektorilla innovaatio on käsitteenä melko uusi. Innovaatioita on toki tehty aikaisemminkin, mutta niistä on usein käytetty erilaisia nimiä, kuten esimerkiksi hyvät käytännöt, organisaatioiden oppiminen tai älykäs regulaatio. Innovaatiokäsitteistön käyttöönotolla saattaa olla joitakin hyödyllisiä vaikutuksia. Se voi vahvistaa uudistumissuuntautuneisuutta tai tarjota uusia näkökulmia sekä analyysi- ja suunnittelukeinoja. Parhaimmillaan se voi innostaa ja motivoida, koska henkilöstöllä keskeinen rooli niiden tekemisessä ja innovaatiot voidaan nähdä keinoksi uudistaa hyödylliseksi (eikä rasitteeksi) koettua julkista sektoria. Palvelutuotannon innovaatioiden tutkimusta on tehty eniten sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. Tärkeä tutkimuksellinen haaste onkin vetää yhteen terveydenhuollon tutkimuksen tuloksia ja tarkastella, mitä niistä voitaisiin oppia muiden sektoreiden kannalta. Kansainvälinen kirjallisuus liittää johtamisinnovaatio-teeman yleisempään keskusteluun julkisjohtamisen malleista. Kirjallisuudessa erotetaan kolme toisiaan täydentävää ja toistensa kanssa kilpailevaa julkisjohtamisen mallia: julkishallinnon perinteinen toimintamalli, uusi julkisjohtaminen ja verkostoitunut julkishallinta. Uuteen julkisjohtamiseen pohjautuvat innovaatiot ovat ehkä dominoineet liikaa, erityisesti kustannuslähtöistä innovaatioajattelua ja siksi kahden muun mallin tarjoamia lähtökohtia on tärkeää tutkia nykyistä enemmän. Innovaatiopolitiikan kehittämistä on tutkittu paljon. Lisäksi sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä ympäristö- ja energiapolitiikan tutkimus on ollut vireää. Politiikkainnovaatioiden tutkimuksessa sekä policy- että politics-näkökulmat ovat vahvasti mukana. Kirjallisuus tuo esille, että poliittiset päättäjätkin voivat olla innovaattoreita. Uusin kirjallisuus painottaa, että arvopohjaista politiikkaa ei pidä häivyttää julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta. Sen sijaan se tulee tuoda näkyväksi osaksi innovointia. Kirjallisuudessa korostuvat alhaalta ylöspäin kulkevat innovaatioprosessit sekä ammattitaitoisen henkilöstön ja paikallisten kokeilun tukeminen. Mutta toki innovaatioita synnytetään myös ylhäältä alaspäin. Viimeaikaisessa kirjallisuudessa korostetaan innovaatioverkostojen johtamisen merkitystä, koska usein monilla sidosryhmillä on intressejä ja vaikutusvaltaa innovaation syntyyn. Myös erilaisten ammattikuntien tuen saanti on tärkeää.

KW - public service innovation

KW - public governance innovation

KW - public policy innovations

KW - management of innovation in public sector

KW - innovation in public sector

M3 - Report

T3 - VTT Tiedotteita - Research Notes

BT - Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Lovio R, Kivisaari S. Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta: Katsaus kansainväliseen kirjallisuuteen. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 2010. 57 p. (VTT Tiedotteita - Research Notes; No. 2540).