Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus

Eino Niskala, Eeva-Liisa Hekkala, Pertti Flygare

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Julkaisu käsittelee rakennusten julkisivujen maalinpoiston työturvallisuusongelmia liittyen mekaaniseen ja kemialliseen poistomenetelmään. Tulokset perustuvat pääosin mittauksiin ja työnseurantaan kenttäkohteissa sekä erikseen suoritettuihin laboratorio- ja kenttäkokeisiin. Maalinpoistotöiden yleisimmät terveys- ja ympäristöhaitat ovat pöly, melu ja erilaiset kemikaalit. Poistomenetelmistä tehokkain on mekaninen hiekkapuhallus. Toisaalta se aiheuttaa myös eniten haittatekijöitä. Kuivapuhalluksen yhteydessä syntyvät polypitoisuudet ovat erittäin suuria varsinikin pehmeitä rappauspintoja puhallettaessa. Koska märkähiekkapuhalluksessa käytetään vettä, ovat pitoisuudet noin kymmenesosa kuivamenetelmän pitoisuuksista. Työkohteessa vallitsevista ilmasto-olosuhteista riippuen markämenetelmän pölypitoisuudet voivat olla lähellä haitalliseksi tunnettujen pitoisuuksien tasoa. Molempien menetelmien yhteydessä tehokkaiden henkilökohtaisten suojavälineiden käyttö on välttämätöntä. Taajama-alueilla kuivapuhallus tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun pölyn ympäristöön leviäminen on tehokkaasti estetty. Nykyisin pääasiallisin keino tähän on paketoida rakennus tiiviillä suojapeitteillä. Hiekkapuhalluksen aiheuttama melutaso voi olla jopa 105 - 110 dB(A). Käytettäessä metyleenikloridia liuottimena sisältävää maalinpoistoainetta kemiallisen maalinpoiston yhteydessä voi metyleenikloridipitoisuus nousta hetkellisesti paljon yli 1000 ppm:n. Haihtuminen on kuitenkin varsin nopeaa. Jatkuvassa työssä työntekijän altistumisen metyleenikloridille voidaan arvioida olevan noin 100 ppm. Tutkimuksessa kehitetyllä, lähinnä tyhjiöpuhalluksen toimintaperiaatteeseen perustuvalla hiekkapuhallusmenetelmällä voidaan kokonaispölypitoisuus puhaltajan hengitysvyöhykkeellä alentaa vähintään 5 %:iin ja työpisteen lähiympäristössä 1 - 2 %:iin tavanomaisen kuivapuhalluksen aiheuttamasta pitoisuudesta. Siten pitoisuudet ovat noin 50 % märkähiekkapuhalluksen yhteydessä mitatuista pitoisuuksista. Mittaustulosten ja kenttäkokeissa saatujen kokemusten perusteella menetelmä on potentiaalinen vaihtoehto nykyisille julkisivujen maalinpoistossa käytettäville hiekkapuhallusmenetelmille. Sen saaminen käytännön työskentelyn edellyttämään valmiuteen vaatii kuitenkin jatkotutkimusta ja kehitystä.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages80
ISBN (Print)951-38-2896-4
Publication statusPublished - 1987
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

NameTiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus
PublisherVTT
No.724
ISSN (Print)0358-5085

Keywords

  • facades
  • occupational safety
  • working conditions
  • occupational health
  • removal
  • paints
  • abrasive blasting

Cite this

Niskala, E., Hekkala, E-L., & Flygare, P. (1987). Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 724
Niskala, Eino ; Hekkala, Eeva-Liisa ; Flygare, Pertti. / Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1987. 80 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 724).
@book{a632ebc1bee948a5b22210ca5d11381f,
title = "Julkisivupintojen maalinpoiston ty{\"o}turvallisuus",
abstract = "Julkaisu k{\"a}sittelee rakennusten julkisivujen maalinpoiston ty{\"o}turvallisuusongelmia liittyen mekaaniseen ja kemialliseen poistomenetelm{\"a}{\"a}n. Tulokset perustuvat p{\"a}{\"a}osin mittauksiin ja ty{\"o}nseurantaan kentt{\"a}kohteissa sek{\"a} erikseen suoritettuihin laboratorio- ja kentt{\"a}kokeisiin. Maalinpoistot{\"o}iden yleisimm{\"a}t terveys- ja ymp{\"a}rist{\"o}haitat ovat p{\"o}ly, melu ja erilaiset kemikaalit. Poistomenetelmist{\"a} tehokkain on mekaninen hiekkapuhallus. Toisaalta se aiheuttaa my{\"o}s eniten haittatekij{\"o}it{\"a}. Kuivapuhalluksen yhteydess{\"a} syntyv{\"a}t polypitoisuudet ovat eritt{\"a}in suuria varsinikin pehmeit{\"a} rappauspintoja puhallettaessa. Koska m{\"a}rk{\"a}hiekkapuhalluksessa k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n vett{\"a}, ovat pitoisuudet noin kymmenesosa kuivamenetelm{\"a}n pitoisuuksista. Ty{\"o}kohteessa vallitsevista ilmasto-olosuhteista riippuen mark{\"a}menetelm{\"a}n p{\"o}lypitoisuudet voivat olla l{\"a}hell{\"a} haitalliseksi tunnettujen pitoisuuksien tasoa. Molempien menetelmien yhteydess{\"a} tehokkaiden henkil{\"o}kohtaisten suojav{\"a}lineiden k{\"a}ytt{\"o} on v{\"a}ltt{\"a}m{\"a}t{\"o}nt{\"a}. Taajama-alueilla kuivapuhallus tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun p{\"o}lyn ymp{\"a}rist{\"o}{\"o}n levi{\"a}minen on tehokkaasti estetty. Nykyisin p{\"a}{\"a}asiallisin keino t{\"a}h{\"a}n on paketoida rakennus tiiviill{\"a} suojapeitteill{\"a}. Hiekkapuhalluksen aiheuttama melutaso voi olla jopa 105 - 110 dB(A). K{\"a}ytett{\"a}ess{\"a} metyleenikloridia liuottimena sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}{\"a} maalinpoistoainetta kemiallisen maalinpoiston yhteydess{\"a} voi metyleenikloridipitoisuus nousta hetkellisesti paljon yli 1000 ppm:n. Haihtuminen on kuitenkin varsin nopeaa. Jatkuvassa ty{\"o}ss{\"a} ty{\"o}ntekij{\"a}n altistumisen metyleenikloridille voidaan arvioida olevan noin 100 ppm. Tutkimuksessa kehitetyll{\"a}, l{\"a}hinn{\"a} tyhji{\"o}puhalluksen toimintaperiaatteeseen perustuvalla hiekkapuhallusmenetelm{\"a}ll{\"a} voidaan kokonaisp{\"o}lypitoisuus puhaltajan hengitysvy{\"o}hykkeell{\"a} alentaa v{\"a}hint{\"a}{\"a}n 5 {\%}:iin ja ty{\"o}pisteen l{\"a}hiymp{\"a}rist{\"o}ss{\"a} 1 - 2 {\%}:iin tavanomaisen kuivapuhalluksen aiheuttamasta pitoisuudesta. Siten pitoisuudet ovat noin 50 {\%} m{\"a}rk{\"a}hiekkapuhalluksen yhteydess{\"a} mitatuista pitoisuuksista. Mittaustulosten ja kentt{\"a}kokeissa saatujen kokemusten perusteella menetelm{\"a} on potentiaalinen vaihtoehto nykyisille julkisivujen maalinpoistossa k{\"a}ytett{\"a}ville hiekkapuhallusmenetelmille. Sen saaminen k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n ty{\"o}skentelyn edellytt{\"a}m{\"a}{\"a}n valmiuteen vaatii kuitenkin jatkotutkimusta ja kehityst{\"a}.",
keywords = "facades, occupational safety, working conditions, occupational health, removal, paints, abrasive blasting",
author = "Eino Niskala and Eeva-Liisa Hekkala and Pertti Flygare",
year = "1987",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-2896-4",
series = "Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "724",
address = "Finland",

}

Niskala, E, Hekkala, E-L & Flygare, P 1987, Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 724, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus. / Niskala, Eino; Hekkala, Eeva-Liisa; Flygare, Pertti.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1987. 80 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 724).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus

AU - Niskala, Eino

AU - Hekkala, Eeva-Liisa

AU - Flygare, Pertti

PY - 1987

Y1 - 1987

N2 - Julkaisu käsittelee rakennusten julkisivujen maalinpoiston työturvallisuusongelmia liittyen mekaaniseen ja kemialliseen poistomenetelmään. Tulokset perustuvat pääosin mittauksiin ja työnseurantaan kenttäkohteissa sekä erikseen suoritettuihin laboratorio- ja kenttäkokeisiin. Maalinpoistotöiden yleisimmät terveys- ja ympäristöhaitat ovat pöly, melu ja erilaiset kemikaalit. Poistomenetelmistä tehokkain on mekaninen hiekkapuhallus. Toisaalta se aiheuttaa myös eniten haittatekijöitä. Kuivapuhalluksen yhteydessä syntyvät polypitoisuudet ovat erittäin suuria varsinikin pehmeitä rappauspintoja puhallettaessa. Koska märkähiekkapuhalluksessa käytetään vettä, ovat pitoisuudet noin kymmenesosa kuivamenetelmän pitoisuuksista. Työkohteessa vallitsevista ilmasto-olosuhteista riippuen markämenetelmän pölypitoisuudet voivat olla lähellä haitalliseksi tunnettujen pitoisuuksien tasoa. Molempien menetelmien yhteydessä tehokkaiden henkilökohtaisten suojavälineiden käyttö on välttämätöntä. Taajama-alueilla kuivapuhallus tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun pölyn ympäristöön leviäminen on tehokkaasti estetty. Nykyisin pääasiallisin keino tähän on paketoida rakennus tiiviillä suojapeitteillä. Hiekkapuhalluksen aiheuttama melutaso voi olla jopa 105 - 110 dB(A). Käytettäessä metyleenikloridia liuottimena sisältävää maalinpoistoainetta kemiallisen maalinpoiston yhteydessä voi metyleenikloridipitoisuus nousta hetkellisesti paljon yli 1000 ppm:n. Haihtuminen on kuitenkin varsin nopeaa. Jatkuvassa työssä työntekijän altistumisen metyleenikloridille voidaan arvioida olevan noin 100 ppm. Tutkimuksessa kehitetyllä, lähinnä tyhjiöpuhalluksen toimintaperiaatteeseen perustuvalla hiekkapuhallusmenetelmällä voidaan kokonaispölypitoisuus puhaltajan hengitysvyöhykkeellä alentaa vähintään 5 %:iin ja työpisteen lähiympäristössä 1 - 2 %:iin tavanomaisen kuivapuhalluksen aiheuttamasta pitoisuudesta. Siten pitoisuudet ovat noin 50 % märkähiekkapuhalluksen yhteydessä mitatuista pitoisuuksista. Mittaustulosten ja kenttäkokeissa saatujen kokemusten perusteella menetelmä on potentiaalinen vaihtoehto nykyisille julkisivujen maalinpoistossa käytettäville hiekkapuhallusmenetelmille. Sen saaminen käytännön työskentelyn edellyttämään valmiuteen vaatii kuitenkin jatkotutkimusta ja kehitystä.

AB - Julkaisu käsittelee rakennusten julkisivujen maalinpoiston työturvallisuusongelmia liittyen mekaaniseen ja kemialliseen poistomenetelmään. Tulokset perustuvat pääosin mittauksiin ja työnseurantaan kenttäkohteissa sekä erikseen suoritettuihin laboratorio- ja kenttäkokeisiin. Maalinpoistotöiden yleisimmät terveys- ja ympäristöhaitat ovat pöly, melu ja erilaiset kemikaalit. Poistomenetelmistä tehokkain on mekaninen hiekkapuhallus. Toisaalta se aiheuttaa myös eniten haittatekijöitä. Kuivapuhalluksen yhteydessä syntyvät polypitoisuudet ovat erittäin suuria varsinikin pehmeitä rappauspintoja puhallettaessa. Koska märkähiekkapuhalluksessa käytetään vettä, ovat pitoisuudet noin kymmenesosa kuivamenetelmän pitoisuuksista. Työkohteessa vallitsevista ilmasto-olosuhteista riippuen markämenetelmän pölypitoisuudet voivat olla lähellä haitalliseksi tunnettujen pitoisuuksien tasoa. Molempien menetelmien yhteydessä tehokkaiden henkilökohtaisten suojavälineiden käyttö on välttämätöntä. Taajama-alueilla kuivapuhallus tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun pölyn ympäristöön leviäminen on tehokkaasti estetty. Nykyisin pääasiallisin keino tähän on paketoida rakennus tiiviillä suojapeitteillä. Hiekkapuhalluksen aiheuttama melutaso voi olla jopa 105 - 110 dB(A). Käytettäessä metyleenikloridia liuottimena sisältävää maalinpoistoainetta kemiallisen maalinpoiston yhteydessä voi metyleenikloridipitoisuus nousta hetkellisesti paljon yli 1000 ppm:n. Haihtuminen on kuitenkin varsin nopeaa. Jatkuvassa työssä työntekijän altistumisen metyleenikloridille voidaan arvioida olevan noin 100 ppm. Tutkimuksessa kehitetyllä, lähinnä tyhjiöpuhalluksen toimintaperiaatteeseen perustuvalla hiekkapuhallusmenetelmällä voidaan kokonaispölypitoisuus puhaltajan hengitysvyöhykkeellä alentaa vähintään 5 %:iin ja työpisteen lähiympäristössä 1 - 2 %:iin tavanomaisen kuivapuhalluksen aiheuttamasta pitoisuudesta. Siten pitoisuudet ovat noin 50 % märkähiekkapuhalluksen yhteydessä mitatuista pitoisuuksista. Mittaustulosten ja kenttäkokeissa saatujen kokemusten perusteella menetelmä on potentiaalinen vaihtoehto nykyisille julkisivujen maalinpoistossa käytettäville hiekkapuhallusmenetelmille. Sen saaminen käytännön työskentelyn edellyttämään valmiuteen vaatii kuitenkin jatkotutkimusta ja kehitystä.

KW - facades

KW - occupational safety

KW - working conditions

KW - occupational health

KW - removal

KW - paints

KW - abrasive blasting

M3 - Report

SN - 951-38-2896-4

T3 - Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus

BT - Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Niskala E, Hekkala E-L, Flygare P. Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1987. 80 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 724).