Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus

Eino Niskala, Eeva-Liisa Hekkala, Pertti Flygare

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Julkaisu käsittelee rakennusten julkisivujen maalinpoiston työturvallisuusongelmia liittyen mekaaniseen ja kemialliseen poistomenetelmään. Tulokset perustuvat pääosin mittauksiin ja työnseurantaan kenttäkohteissa sekä erikseen suoritettuihin laboratorio- ja kenttäkokeisiin. Maalinpoistotöiden yleisimmät terveys- ja ympäristöhaitat ovat pöly, melu ja erilaiset kemikaalit. Poistomenetelmistä tehokkain on mekaninen hiekkapuhallus. Toisaalta se aiheuttaa myös eniten haittatekijöitä. Kuivapuhalluksen yhteydessä syntyvät polypitoisuudet ovat erittäin suuria varsinikin pehmeitä rappauspintoja puhallettaessa. Koska märkähiekkapuhalluksessa käytetään vettä, ovat pitoisuudet noin kymmenesosa kuivamenetelmän pitoisuuksista. Työkohteessa vallitsevista ilmasto-olosuhteista riippuen markämenetelmän pölypitoisuudet voivat olla lähellä haitalliseksi tunnettujen pitoisuuksien tasoa. Molempien menetelmien yhteydessä tehokkaiden henkilökohtaisten suojavälineiden käyttö on välttämätöntä. Taajama-alueilla kuivapuhallus tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun pölyn ympäristöön leviäminen on tehokkaasti estetty. Nykyisin pääasiallisin keino tähän on paketoida rakennus tiiviillä suojapeitteillä. Hiekkapuhalluksen aiheuttama melutaso voi olla jopa 105 - 110 dB(A). Käytettäessä metyleenikloridia liuottimena sisältävää maalinpoistoainetta kemiallisen maalinpoiston yhteydessä voi metyleenikloridipitoisuus nousta hetkellisesti paljon yli 1000 ppm:n. Haihtuminen on kuitenkin varsin nopeaa. Jatkuvassa työssä työntekijän altistumisen metyleenikloridille voidaan arvioida olevan noin 100 ppm. Tutkimuksessa kehitetyllä, lähinnä tyhjiöpuhalluksen toimintaperiaatteeseen perustuvalla hiekkapuhallusmenetelmällä voidaan kokonaispölypitoisuus puhaltajan hengitysvyöhykkeellä alentaa vähintään 5 %:iin ja työpisteen lähiympäristössä 1 - 2 %:iin tavanomaisen kuivapuhalluksen aiheuttamasta pitoisuudesta. Siten pitoisuudet ovat noin 50 % märkähiekkapuhalluksen yhteydessä mitatuista pitoisuuksista. Mittaustulosten ja kenttäkokeissa saatujen kokemusten perusteella menetelmä on potentiaalinen vaihtoehto nykyisille julkisivujen maalinpoistossa käytettäville hiekkapuhallusmenetelmille. Sen saaminen käytännön työskentelyn edellyttämään valmiuteen vaatii kuitenkin jatkotutkimusta ja kehitystä.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages80
ISBN (Print)951-38-2896-4
Publication statusPublished - 1987
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number724
ISSN0358-5085

Keywords

  • facades
  • occupational safety
  • working conditions
  • occupational health
  • removal
  • paints
  • abrasive blasting

Cite this

Niskala, E., Hekkala, E-L., & Flygare, P. (1987). Julkisivupintojen maalinpoiston työturvallisuus. VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 724