Jyrsinturvetuotannon työvaiheet ja tuotannonohjaus

Arvo Leinonen, Ilkka Jemivaara, Risto Ljokkoi, Pertti Frilander

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimusjulkaisussa on esitetty vuonna 1982 - 1985 tehdyn Jyrsinturpeen tuotanto- ja käsittelytekniikka -tutkimuksen tuotantotekniikkaa käsittävän osan keskeisiä tuloksia. Tuotannon tutkimuksen tavoitteena oli lisätä jyrsinturvetuotannon vuosittaista hehtaarisatoa kehittämällä ja tutkimalla jyrsintää, karheamista, tuotannon ohjausta sekä tuotantokentän kunnossapitoon liittyviä perusteita.Tutkimukset on tehty käytännön olosuhteissa, joita ei voida vakioida. Tämän vuoksi tulokset eivät ole täysin yleispäteviä ja pitävät paikkansa varmasti ainoastaan nyt tutkituissa olosuhteissa. Saraturvekentällä (H4 - 6) tehdyissä jyrsinkokeissa MTF-tappijyrsimellä saatiin keskimäärin vähän suurempi jyrsöksen raekokojakauma kuin ruuvijyrsimellä. Jyrsinnän jatkotutkimuksia varten rakennettiin koejyrsin. Tutkimuksessa testattiin neljän eri terämallin, turpeen ominaisuuksien ja turpeenalkukosteuden vaikutusta jyrsöksen raekokoon. Tutkimuksen mukaan jyrsöskosteudella on oleellinen merkitys raekoon muodostuksessa. Viivoitinkarheamista koskeva tutkimus osoitti, että viivoitinkarheejalla päästään verrattain hyvään keruusuhteeseen (> 70 %), kun tuotantokenttä on hyvä ja tasainen. Tutkimustulosten mukaan suhteellisen pieni (1 - 1,5 %) kantopitoisuus alentaa huomattavasti keruusuhdetta. Haku-menetelmällä tapahtuvaa keruuta tutkittiin lähinnä kuormaus- ja peräkärrytraktoriin sijoitetuilla ajopiirtureilla. Tuloksista voitiin määrittää koko tuotantokautta koskevia ajonopeuksien ja -matkojen, nimellisten ja todellisten kuljetustehokkuaksien ja kaluston käyttöasteen sekä niissä työvuorojen aikana ilmenneiden vaihtelujen keskiarvoja. Tutkimuksen mukaan karheen koko ei vaikuta ratkaisevasti kuormaustehoon. Kuormauksessa karheelle jäi 25 - 29 % karheen tilavuudesta. Tulosten perusteella on laadittu ohjeellinen käyrästö peräkärrytraktoreiden määrän ja ajomatkan pituuden välisestä riippuvuudesta. Tuotannon ohjauksen tutkimuksessa luotiin mikrotietokoneen avulla automaattinen jyrsinturvetuotannon ohjausjärjestelmä aikaisemmin kehitetyn yksinkertaisemman järjestelmän pohjalta. Ohjausjärjestelmän eri osia tutkittaessa päätetään siirtää haihduntamittarin haihdunnan mittaustaso mahdollisimmanI lähelle maan pintaa. Turpeen kuivumisajan laskennassa kokeiltiin myös matemaattista mallia. Hakumenetelmää käytettäessä kenttä kuluu verrattain tasaisesti silloin, kun karhe jokaisen karheaman jälkeen kuormataan. Jos sen sijaan useamman satokierron karhe tulee samalle karheelle, kenttä selvästi koveroituu. Jyrsinturvealueilla pohjaveden syvyyden tulee olla 50 - 60 cm, sillä tällöin kapillaarinen vedennousu on hidasta ja kenttien toipuminen nopeata sateen jälkeen. Sateen jälkeen kentän pinta on veden kyllästämä ja näin riippumaton pohjavesitasosta. Vasta pitkällä poutajaksolla pohjavesitaso alkaa hallita pintakosteutta. Tutkimuksen perusteella jyrsinturvetuotannon keskeiset tutkimuskohteet jatkossa ovat jyrsöksen raekoon kasvattaminen kehittämällä jyrsintä, viivointinkarheejan keruusuhteen tutkiminen eri suo-olosuhteissa, imukokoojavaunumenetelmän kehittäminen sekä jyrsöspaksuuden säätelyn sisällyttäminen jyrsinturvetuotannon ohjausjärjestelmään.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages111
ISBN (Print)951-38-2690-2
Publication statusPublished - 1986
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
Number432
ISSN0358-5077

Fingerprint

peat
Olla

Keywords

  • milled peat
  • peat production

Cite this

Leinonen, A., Jemivaara, I., Ljokkoi, R., & Frilander, P. (1986). Jyrsinturvetuotannon työvaiheet ja tuotannonohjaus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, No. 432
Leinonen, Arvo ; Jemivaara, Ilkka ; Ljokkoi, Risto ; Frilander, Pertti. / Jyrsinturvetuotannon työvaiheet ja tuotannonohjaus. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 111 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 432).
@book{26c589432a9e4ea5a8ba890e2b9262a6,
title = "Jyrsinturvetuotannon ty{\"o}vaiheet ja tuotannonohjaus",
abstract = "Tutkimusjulkaisussa on esitetty vuonna 1982 - 1985 tehdyn Jyrsinturpeen tuotanto- ja k{\"a}sittelytekniikka -tutkimuksen tuotantotekniikkaa k{\"a}sitt{\"a}v{\"a}n osan keskeisi{\"a} tuloksia. Tuotannon tutkimuksen tavoitteena oli lis{\"a}t{\"a} jyrsinturvetuotannon vuosittaista hehtaarisatoa kehitt{\"a}m{\"a}ll{\"a} ja tutkimalla jyrsint{\"a}{\"a}, karheamista, tuotannon ohjausta sek{\"a} tuotantokent{\"a}n kunnossapitoon liittyvi{\"a} perusteita.Tutkimukset on tehty k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n olosuhteissa, joita ei voida vakioida. T{\"a}m{\"a}n vuoksi tulokset eiv{\"a}t ole t{\"a}ysin yleisp{\"a}tevi{\"a} ja pit{\"a}v{\"a}t paikkansa varmasti ainoastaan nyt tutkituissa olosuhteissa. Saraturvekent{\"a}ll{\"a} (H4 - 6) tehdyiss{\"a} jyrsinkokeissa MTF-tappijyrsimell{\"a} saatiin keskim{\"a}{\"a}rin v{\"a}h{\"a}n suurempi jyrs{\"o}ksen raekokojakauma kuin ruuvijyrsimell{\"a}. Jyrsinn{\"a}n jatkotutkimuksia varten rakennettiin koejyrsin. Tutkimuksessa testattiin nelj{\"a}n eri ter{\"a}mallin, turpeen ominaisuuksien ja turpeenalkukosteuden vaikutusta jyrs{\"o}ksen raekokoon. Tutkimuksen mukaan jyrs{\"o}skosteudella on oleellinen merkitys raekoon muodostuksessa. Viivoitinkarheamista koskeva tutkimus osoitti, ett{\"a} viivoitinkarheejalla p{\"a}{\"a}st{\"a}{\"a}n verrattain hyv{\"a}{\"a}n keruusuhteeseen (> 70 {\%}), kun tuotantokentt{\"a} on hyv{\"a} ja tasainen. Tutkimustulosten mukaan suhteellisen pieni (1 - 1,5 {\%}) kantopitoisuus alentaa huomattavasti keruusuhdetta. Haku-menetelm{\"a}ll{\"a} tapahtuvaa keruuta tutkittiin l{\"a}hinn{\"a} kuormaus- ja per{\"a}k{\"a}rrytraktoriin sijoitetuilla ajopiirtureilla. Tuloksista voitiin m{\"a}{\"a}ritt{\"a}{\"a} koko tuotantokautta koskevia ajonopeuksien ja -matkojen, nimellisten ja todellisten kuljetustehokkuaksien ja kaluston k{\"a}ytt{\"o}asteen sek{\"a} niiss{\"a} ty{\"o}vuorojen aikana ilmenneiden vaihtelujen keskiarvoja. Tutkimuksen mukaan karheen koko ei vaikuta ratkaisevasti kuormaustehoon. Kuormauksessa karheelle j{\"a}i 25 - 29 {\%} karheen tilavuudesta. Tulosten perusteella on laadittu ohjeellinen k{\"a}yr{\"a}st{\"o} per{\"a}k{\"a}rrytraktoreiden m{\"a}{\"a}r{\"a}n ja ajomatkan pituuden v{\"a}lisest{\"a} riippuvuudesta. Tuotannon ohjauksen tutkimuksessa luotiin mikrotietokoneen avulla automaattinen jyrsinturvetuotannon ohjausj{\"a}rjestelm{\"a} aikaisemmin kehitetyn yksinkertaisemman j{\"a}rjestelm{\"a}n pohjalta. Ohjausj{\"a}rjestelm{\"a}n eri osia tutkittaessa p{\"a}{\"a}tet{\"a}{\"a}n siirt{\"a}{\"a} haihduntamittarin haihdunnan mittaustaso mahdollisimmanI l{\"a}helle maan pintaa. Turpeen kuivumisajan laskennassa kokeiltiin my{\"o}s matemaattista mallia. Hakumenetelm{\"a}{\"a} k{\"a}ytett{\"a}ess{\"a} kentt{\"a} kuluu verrattain tasaisesti silloin, kun karhe jokaisen karheaman j{\"a}lkeen kuormataan. Jos sen sijaan useamman satokierron karhe tulee samalle karheelle, kentt{\"a} selv{\"a}sti koveroituu. Jyrsinturvealueilla pohjaveden syvyyden tulee olla 50 - 60 cm, sill{\"a} t{\"a}ll{\"o}in kapillaarinen vedennousu on hidasta ja kenttien toipuminen nopeata sateen j{\"a}lkeen. Sateen j{\"a}lkeen kent{\"a}n pinta on veden kyll{\"a}st{\"a}m{\"a} ja n{\"a}in riippumaton pohjavesitasosta. Vasta pitk{\"a}ll{\"a} poutajaksolla pohjavesitaso alkaa hallita pintakosteutta. Tutkimuksen perusteella jyrsinturvetuotannon keskeiset tutkimuskohteet jatkossa ovat jyrs{\"o}ksen raekoon kasvattaminen kehitt{\"a}m{\"a}ll{\"a} jyrsint{\"a}, viivointinkarheejan keruusuhteen tutkiminen eri suo-olosuhteissa, imukokoojavaunumenetelm{\"a}n kehitt{\"a}minen sek{\"a} jyrs{\"o}spaksuuden s{\"a}{\"a}telyn sis{\"a}llytt{\"a}minen jyrsinturvetuotannon ohjausj{\"a}rjestelm{\"a}{\"a}n.",
keywords = "milled peat, peat production",
author = "Arvo Leinonen and Ilkka Jemivaara and Risto Ljokkoi and Pertti Frilander",
year = "1986",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-2690-2",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "432",
address = "Finland",

}

Leinonen, A, Jemivaara, I, Ljokkoi, R & Frilander, P 1986, Jyrsinturvetuotannon työvaiheet ja tuotannonohjaus. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, no. 432, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Jyrsinturvetuotannon työvaiheet ja tuotannonohjaus. / Leinonen, Arvo; Jemivaara, Ilkka; Ljokkoi, Risto; Frilander, Pertti.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 111 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 432).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Jyrsinturvetuotannon työvaiheet ja tuotannonohjaus

AU - Leinonen, Arvo

AU - Jemivaara, Ilkka

AU - Ljokkoi, Risto

AU - Frilander, Pertti

PY - 1986

Y1 - 1986

N2 - Tutkimusjulkaisussa on esitetty vuonna 1982 - 1985 tehdyn Jyrsinturpeen tuotanto- ja käsittelytekniikka -tutkimuksen tuotantotekniikkaa käsittävän osan keskeisiä tuloksia. Tuotannon tutkimuksen tavoitteena oli lisätä jyrsinturvetuotannon vuosittaista hehtaarisatoa kehittämällä ja tutkimalla jyrsintää, karheamista, tuotannon ohjausta sekä tuotantokentän kunnossapitoon liittyviä perusteita.Tutkimukset on tehty käytännön olosuhteissa, joita ei voida vakioida. Tämän vuoksi tulokset eivät ole täysin yleispäteviä ja pitävät paikkansa varmasti ainoastaan nyt tutkituissa olosuhteissa. Saraturvekentällä (H4 - 6) tehdyissä jyrsinkokeissa MTF-tappijyrsimellä saatiin keskimäärin vähän suurempi jyrsöksen raekokojakauma kuin ruuvijyrsimellä. Jyrsinnän jatkotutkimuksia varten rakennettiin koejyrsin. Tutkimuksessa testattiin neljän eri terämallin, turpeen ominaisuuksien ja turpeenalkukosteuden vaikutusta jyrsöksen raekokoon. Tutkimuksen mukaan jyrsöskosteudella on oleellinen merkitys raekoon muodostuksessa. Viivoitinkarheamista koskeva tutkimus osoitti, että viivoitinkarheejalla päästään verrattain hyvään keruusuhteeseen (> 70 %), kun tuotantokenttä on hyvä ja tasainen. Tutkimustulosten mukaan suhteellisen pieni (1 - 1,5 %) kantopitoisuus alentaa huomattavasti keruusuhdetta. Haku-menetelmällä tapahtuvaa keruuta tutkittiin lähinnä kuormaus- ja peräkärrytraktoriin sijoitetuilla ajopiirtureilla. Tuloksista voitiin määrittää koko tuotantokautta koskevia ajonopeuksien ja -matkojen, nimellisten ja todellisten kuljetustehokkuaksien ja kaluston käyttöasteen sekä niissä työvuorojen aikana ilmenneiden vaihtelujen keskiarvoja. Tutkimuksen mukaan karheen koko ei vaikuta ratkaisevasti kuormaustehoon. Kuormauksessa karheelle jäi 25 - 29 % karheen tilavuudesta. Tulosten perusteella on laadittu ohjeellinen käyrästö peräkärrytraktoreiden määrän ja ajomatkan pituuden välisestä riippuvuudesta. Tuotannon ohjauksen tutkimuksessa luotiin mikrotietokoneen avulla automaattinen jyrsinturvetuotannon ohjausjärjestelmä aikaisemmin kehitetyn yksinkertaisemman järjestelmän pohjalta. Ohjausjärjestelmän eri osia tutkittaessa päätetään siirtää haihduntamittarin haihdunnan mittaustaso mahdollisimmanI lähelle maan pintaa. Turpeen kuivumisajan laskennassa kokeiltiin myös matemaattista mallia. Hakumenetelmää käytettäessä kenttä kuluu verrattain tasaisesti silloin, kun karhe jokaisen karheaman jälkeen kuormataan. Jos sen sijaan useamman satokierron karhe tulee samalle karheelle, kenttä selvästi koveroituu. Jyrsinturvealueilla pohjaveden syvyyden tulee olla 50 - 60 cm, sillä tällöin kapillaarinen vedennousu on hidasta ja kenttien toipuminen nopeata sateen jälkeen. Sateen jälkeen kentän pinta on veden kyllästämä ja näin riippumaton pohjavesitasosta. Vasta pitkällä poutajaksolla pohjavesitaso alkaa hallita pintakosteutta. Tutkimuksen perusteella jyrsinturvetuotannon keskeiset tutkimuskohteet jatkossa ovat jyrsöksen raekoon kasvattaminen kehittämällä jyrsintä, viivointinkarheejan keruusuhteen tutkiminen eri suo-olosuhteissa, imukokoojavaunumenetelmän kehittäminen sekä jyrsöspaksuuden säätelyn sisällyttäminen jyrsinturvetuotannon ohjausjärjestelmään.

AB - Tutkimusjulkaisussa on esitetty vuonna 1982 - 1985 tehdyn Jyrsinturpeen tuotanto- ja käsittelytekniikka -tutkimuksen tuotantotekniikkaa käsittävän osan keskeisiä tuloksia. Tuotannon tutkimuksen tavoitteena oli lisätä jyrsinturvetuotannon vuosittaista hehtaarisatoa kehittämällä ja tutkimalla jyrsintää, karheamista, tuotannon ohjausta sekä tuotantokentän kunnossapitoon liittyviä perusteita.Tutkimukset on tehty käytännön olosuhteissa, joita ei voida vakioida. Tämän vuoksi tulokset eivät ole täysin yleispäteviä ja pitävät paikkansa varmasti ainoastaan nyt tutkituissa olosuhteissa. Saraturvekentällä (H4 - 6) tehdyissä jyrsinkokeissa MTF-tappijyrsimellä saatiin keskimäärin vähän suurempi jyrsöksen raekokojakauma kuin ruuvijyrsimellä. Jyrsinnän jatkotutkimuksia varten rakennettiin koejyrsin. Tutkimuksessa testattiin neljän eri terämallin, turpeen ominaisuuksien ja turpeenalkukosteuden vaikutusta jyrsöksen raekokoon. Tutkimuksen mukaan jyrsöskosteudella on oleellinen merkitys raekoon muodostuksessa. Viivoitinkarheamista koskeva tutkimus osoitti, että viivoitinkarheejalla päästään verrattain hyvään keruusuhteeseen (> 70 %), kun tuotantokenttä on hyvä ja tasainen. Tutkimustulosten mukaan suhteellisen pieni (1 - 1,5 %) kantopitoisuus alentaa huomattavasti keruusuhdetta. Haku-menetelmällä tapahtuvaa keruuta tutkittiin lähinnä kuormaus- ja peräkärrytraktoriin sijoitetuilla ajopiirtureilla. Tuloksista voitiin määrittää koko tuotantokautta koskevia ajonopeuksien ja -matkojen, nimellisten ja todellisten kuljetustehokkuaksien ja kaluston käyttöasteen sekä niissä työvuorojen aikana ilmenneiden vaihtelujen keskiarvoja. Tutkimuksen mukaan karheen koko ei vaikuta ratkaisevasti kuormaustehoon. Kuormauksessa karheelle jäi 25 - 29 % karheen tilavuudesta. Tulosten perusteella on laadittu ohjeellinen käyrästö peräkärrytraktoreiden määrän ja ajomatkan pituuden välisestä riippuvuudesta. Tuotannon ohjauksen tutkimuksessa luotiin mikrotietokoneen avulla automaattinen jyrsinturvetuotannon ohjausjärjestelmä aikaisemmin kehitetyn yksinkertaisemman järjestelmän pohjalta. Ohjausjärjestelmän eri osia tutkittaessa päätetään siirtää haihduntamittarin haihdunnan mittaustaso mahdollisimmanI lähelle maan pintaa. Turpeen kuivumisajan laskennassa kokeiltiin myös matemaattista mallia. Hakumenetelmää käytettäessä kenttä kuluu verrattain tasaisesti silloin, kun karhe jokaisen karheaman jälkeen kuormataan. Jos sen sijaan useamman satokierron karhe tulee samalle karheelle, kenttä selvästi koveroituu. Jyrsinturvealueilla pohjaveden syvyyden tulee olla 50 - 60 cm, sillä tällöin kapillaarinen vedennousu on hidasta ja kenttien toipuminen nopeata sateen jälkeen. Sateen jälkeen kentän pinta on veden kyllästämä ja näin riippumaton pohjavesitasosta. Vasta pitkällä poutajaksolla pohjavesitaso alkaa hallita pintakosteutta. Tutkimuksen perusteella jyrsinturvetuotannon keskeiset tutkimuskohteet jatkossa ovat jyrsöksen raekoon kasvattaminen kehittämällä jyrsintä, viivointinkarheejan keruusuhteen tutkiminen eri suo-olosuhteissa, imukokoojavaunumenetelmän kehittäminen sekä jyrsöspaksuuden säätelyn sisällyttäminen jyrsinturvetuotannon ohjausjärjestelmään.

KW - milled peat

KW - peat production

M3 - Report

SN - 951-38-2690-2

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports

BT - Jyrsinturvetuotannon työvaiheet ja tuotannonohjaus

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Leinonen A, Jemivaara I, Ljokkoi R, Frilander P. Jyrsinturvetuotannon työvaiheet ja tuotannonohjaus. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 111 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 432).