Jyrsinturvetuotannon työvaiheet ja tuotannonohjaus

Tutkimusjulkaisussa on esitetty vuonna 1982 - 1985 tehdyn Jyrsinturpeen tuotanto- ja käsittelytekniikka -tutkimuksen tuotantotekniikkaa käsittävän osan keskeisiä tuloksia. Tuotannon tutkimuksen tavoitteena oli lisätä jyrsinturvetuotannon vuosittaista hehtaarisatoa kehittämällä ja tutkimalla jyrsintää, karheamista, tuotannon ohjausta sekä tuotantokentän kunnossapitoon liittyviä perusteita.Tutkimukset on tehty käytännön olosuhteissa, joita ei voida vakioida. Tämän vuoksi tulokset eivät ole täysin yleispäteviä ja pitävät paikkansa varmasti ainoastaan nyt tutkituissa olosuhteissa. Saraturvekentällä (H4 - 6) tehdyissä jyrsinkokeissa MTF-tappijyrsimellä saatiin keskimäärin vähän suurempi jyrsöksen raekokojakauma kuin ruuvijyrsimellä. Jyrsinnän jatkotutkimuksia varten rakennettiin koejyrsin. Tutkimuksessa testattiin neljän eri terämallin, turpeen ominaisuuksien ja turpeenalkukosteuden vaikutusta jyrsöksen raekokoon. Tutkimuksen mukaan jyrsöskosteudella on oleellinen merkitys raekoon muodostuksessa. Viivoitinkarheamista koskeva tutkimus osoitti, että viivoitinkarheejalla päästään verrattain hyvään keruusuhteeseen (> 70 %), kun tuotantokenttä on hyvä ja tasainen. Tutkimustulosten mukaan suhteellisen pieni (1 - 1,5 %) kantopitoisuus alentaa huomattavasti keruusuhdetta. Haku-menetelmällä tapahtuvaa keruuta tutkittiin lähinnä kuormaus- ja peräkärrytraktoriin sijoitetuilla ajopiirtureilla. Tuloksista voitiin määrittää koko tuotantokautta koskevia ajonopeuksien ja -matkojen, nimellisten ja todellisten kuljetustehokkuaksien ja kaluston käyttöasteen sekä niissä työvuorojen aikana ilmenneiden vaihtelujen keskiarvoja. Tutkimuksen mukaan karheen koko ei vaikuta ratkaisevasti kuormaustehoon. Kuormauksessa karheelle jäi 25 - 29 % karheen tilavuudesta. Tulosten perusteella on laadittu ohjeellinen käyrästö peräkärrytraktoreiden määrän ja ajomatkan pituuden välisestä riippuvuudesta. Tuotannon ohjauksen tutkimuksessa luotiin mikrotietokoneen avulla automaattinen jyrsinturvetuotannon ohjausjärjestelmä aikaisemmin kehitetyn yksinkertaisemman järjestelmän pohjalta. Ohjausjärjestelmän eri osia tutkittaessa päätetään siirtää haihduntamittarin haihdunnan mittaustaso mahdollisimmanI lähelle maan pintaa. Turpeen kuivumisajan laskennassa kokeiltiin myös matemaattista mallia. Hakumenetelmää käytettäessä kenttä kuluu verrattain tasaisesti silloin, kun karhe jokaisen karheaman jälkeen kuormataan. Jos sen sijaan useamman satokierron karhe tulee samalle karheelle, kenttä selvästi koveroituu. Jyrsinturvealueilla pohjaveden syvyyden tulee olla 50 - 60 cm, sillä tällöin kapillaarinen vedennousu on hidasta ja kenttien toipuminen nopeata sateen jälkeen. Sateen jälkeen kentän pinta on veden kyllästämä ja näin riippumaton pohjavesitasosta. Vasta pitkällä poutajaksolla pohjavesitaso alkaa hallita pintakosteutta. Tutkimuksen perusteella jyrsinturvetuotannon keskeiset tutkimuskohteet jatkossa ovat jyrsöksen raekoon kasvattaminen kehittämällä jyrsintä, viivointinkarheejan keruusuhteen tutkiminen eri suo-olosuhteissa, imukokoojavaunumenetelmän kehittäminen sekä jyrsöspaksuuden säätelyn sisällyttäminen jyrsinturvetuotannon ohjausjärjestelmään.