Kairausreikähavaintojen monimuuttuja-analyysi ja vedenjohtavuusjakauman mallintaminen

Tutkimus liittyy kairausrei'issä tehtävien erilaisten mittausten sekä havaintojen yhteistulkinnan tulostamiseen tilastomatemaattisten tuloskäsittelymenetelmien avulla. Käytettynä analyysimenetelmänä on pääkomponenttianalyysiin pohjaava komponenttien regressioanalyysi. Regressiomallinnuksella analysoitiin vedenjohtavuusjakauman riippuvuutta geologisista ja geofysikaalisista reikähavainnoista muodostetuista, toisiinsa nähden korreloimattomista pääkomponenteista. Analyysin soveltamisesimerkkien havainnot on koottu Teollisuuden Voima Oy:n tutkimuksista Kuhmon Romuvaaran kairarei'istä KRI ja KR2. Vedenjohtavuusmalli muodostettiin KRI:n syvyysväliltä 100-200 m, joka sisältää hyvin vettä johtavan rikkonaisuusjakson. Analyysiin valittiin muuttujiksi kivilajit, rakotiheys ja -tyypit, sähköiset, radiometriset, akustiset ja magneettiset geofysikaaliset yksireikämittaustulokset sekä tutkaheijastukset ja putkiaaltoanomaliat. Hydraulisten ominaisuuksien luokittelu toteutettiin vesimenekkikokeilla määritettyjen vedenjohtavuuksien avulla. Työn päätulos on, että kallioperän vedenjohtavuutta voidaan estimoida mitattavissa olevien reikäluotaustuloksien avulla ja työssä laaditulla laskentamenetelmällä, kunhan pysytään mallin geologisella pätevyysalueella. Romuvaaran esimerkkien pohjalta komponenttien regressiomallinnus soveltuu erityisesti hydraulisesti merkittävien rakenteiden sisäisen vedenjohtavuusjakauman kuvaamiseen, niiden geologisten ja geofysikaalisten erityispiirteiden luokitteluun ja rakenteiden korrelointiin reiästä toiseen.