Kaksivaiheinen kaasukromatografia

Kapillaarikolonnien suuri erotuskyky tekee kaasukromatografiasta monimutkaisten näytteiden analysointiin sopivan tekniikan. Siksi kaasukromatografialla on runsaasti sovellusmahdollisuuksia mm. ympäristö- ja lääketieteessä. Jotta usein hivenkonsontraationa esiintyvien analysoitavien komponenttien identifiointi ja kvantitointi olisi riittävän luotettavaa, kaasukromatografiselta systeemiltä edellytetään erotuskykyä, joka rationaalisen analyysiajan sallimissa rajoissa ei ole yhdellä kolonnilla saavutettavissa. Erittäin suuri erotuskyky voidaan saavuttaa mm. kaksivaiheisella kaasukromatografialla. Siinä kahden kaasukromatografisen kolonnin näytevirrat on liitetty toisiinsa siten, että ensimmäisestä kolonnista eluoituvasta, osittain erottuneesta näytteestä voidaan ainoastaan haluttu fraktio siirtää jatkoerottelua varten toiseen. Kolonnien yhdistäminen toteutetaan yleisimmin onlinejärjestelyllä, jossa kolonnit liitetään toisiinsa venttiilin tai venttiilisysteemin avulla. Tällaisen systeemin erotuskyky perustuu paitsi kolonnien tehokkuuteen mitattuna esim. teoreettisten levyjen lukumääränä, myös kolonnien poolisuuseroon sekä analysoitavan komponentin konsentrointiin suhteessa kolonnissa eroteltavaan näytematriisiin. Kaksivaiheisella systeemillä voidaan lisäksi vähentää kolonnien ja selektiivisten detektorien kontaminaatiota ja siten lisätä niiden suorituskykyä ja kestoikää sekä nopeuttaa analyysiä ja parantaa kustannushyötysuhdetta. Kaksivaiheisen kaasukromatografian yleistymisen esteenä ovat tekniikan ja sillä suoritettavan menetelmäkehityksen monimutkaisuus sekä eräät tekniset, osittain valmistusmateriaaleihin liittyvät ongelmat, jotka hankaloittavat joidenkin labiilien yhdistetyyppien analytiikkaa.