Kanavoitujen liittymien turvallisuus: Konfliktitutkimus kuudessa maantieliittymässä

Liikenteen turvallisuutta tutkittiin kuudessa maantieliittymässä ns. konfliktimenetelmän avulla. Kolmessa liittymässä selvitettiin pääsuunnan kanavoinnin vaikutuksia ennen- ja jälkeen-tarkasteluna. Muut kolme liittymää olivat jo pääsuunnaltaan kanavoituja, ja niiden kohdalla tavoitteena oli selvittää turvallisuutta huonontavat erityispiirteet liittymien tie- ja liikenneympäristössä. Tutkimus tehtiin tie- ja vesirakennushallituksen liikennetoimiston toimeksiannosta. Kussakin liittymässä tehtiin kenttämittauksia maanantaista torstaihin klo 9-12 ja 14-17 eli yhteensä 24 tunnin ajan. Kenttämittauksissa tallennettiin havaittujen vaaratilanteiden lisäksi liittymän liikennemäärät kuvanauhoituslaitteiston avulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi tarkasteluliittymissä vuosina 1978-1982 tapahtuneita poliisin raportoimia liikenneonnettomuuksia. Pääsuunnan kanavoinnin ei ennen- ja jälkeen-vertailussa havaittu parantavan liikenteen turvallisuutta tarkasteluliittymissä, joiden pääasiallisena ongelmana olivat risteämistilanteet. Tutkimus antoi jopa joitakin viitteitä siitä, että kanavointi voi juuri risteämistilanteiden osalta huonontaa lilkenneturvallisuutta. Tämän katsottiin aiheutuvan pääsuunnassa suoraan ajavien kohonneista nopeuksista, kääntyvien kaistalla olevien autojen muodostamista näkemäkatveista ja sivutieltä tulevien autojen ylittämän liittymäalueen levenemisestä kanavoinnin seurauksena. Konfliktimenetelmä näytti tutkimuksen mukaan soveltuvan hyvin ainakin vilkkaisiin maantieliittymiin. 24 tunnin vaaratilanneaineisto vastasi hyvin viiden vuoden onnettomuusaineistoa. Peräänajoihin johtavista tilanteista mittausaineisto antoi enemmän tietoa kuin näiden onnettomuuksien peittävyydeltään huono onnettomuusaineisto.