Keinotekoinen vedenpoisto. Osa 1. Raakaturpeen nosto-, muokkaus- ja siirtomenetelmät

Kirjallisuustutkimus liittyy pääosin Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa vuosina 1981 - 1983 toteutettuun tutkimukseen "Turpeen keinotekoiset vedenpoistomenetelmät". Kirjallisuustutkimuksessa kartoitetaan käytetyt ja suunnitellut märän turpeen tuotantomenetelmät, jotka eivät perustu auringon säteiluenergian hyväksikäyttöön. Kirjallisauskatsauksen jälkeen taloudelliseen tarkasteluun valittiin seuraavat tuotantomenetelmät: lautan päältä tapahtava kaivu, johon liittyy turpeen jauhaminen, lietto ja siirto putkikuljetaksena suolta jatkokäsittelylaitokseen, suon pinnan myötäinen jyrsintä, johon liittyy karheaminen, karheensiirto, helt-line-kuljetus suolta jatkokäsittelylaitokseen, jossa turve seulotaan ja murskataan, sekä suon pohjalta tapahtava kaivu, johon liittyy dumpperikuljetus jatkokäsittelylaitokseen, jossa turve seulotaan ja murskataan. Laskentakapasiteetit olivat 50 000 t ja 150 000 t kuiva-ainetta. Näillä menetelmillä suon laidalla olevan turpeen arvioidut tuotantokustannakset olivat 49 - 87 mk/t kuiva-ainetta. Turpeen kosteus ennen jatkokäsittelyä on 80 - 90 %. Kustannusanalyysi osoittaa, etta arviot märän turpeen tuotantokustannaksista vaihtelevat hyvin laajoissa rajoissa, märkäturpeen todellisia tuotantokustannuksia ei voida ilmoittaa tarkasti ilman pitkäaikaisia, myös talviaikana suoritettavia ison mittakaavan kokeita. Merkittäviä tutkimuskohteita ovat tuotantokauden pituus, turpeen ja turvekentän käyttäytyminen eri vuodenaikoina ja erilaisissa käsittelytilanteissa sekä käsittelylaitteiden kapasiteetit.