Keinotekoinen vedenpoisto turpeesta. Osa 1. Turpeen vedensitomisominaisuudet

Turpeen vedensitomisominaisuuksien selvittäminen antaa arvokasta tietoa keinotekoisen vedenpoiston kehittämisen tarpeisiin. Vesi voi sitoutua turpeeseen monella eri tavalla, koska turve sisältää suuria huokosia, kapillaareja, kolloideja, kasvisolukkoa ja epäorgaanista ainesta. Sitoutumistavoista, niiden tutkimisesta ja saaduista tuloksista tehtiin kirjallisuusyhteenveto. Sen jälkeen koottiin teoriaa antamaan lisätietoa käyttämistämme tutkimusmenetelmistä. Lopuksi kuvattiin tutkimusmenetelmät ja raportoitiin tulokset. Sitoutumistapoja on tutkittu kirjallisuustietojen perusteella monilla menetelmillä, kuten kuivumiskäyriä analysoimalla, veden sitoutumisen paine-energiaa mittaamalla, tensiometrisillä mittauksilla, sorptioisotermien määrityksillä, radioaktiivisilla merkkiaineilla ja adsorptio-kalorimetrisillä menetelmillä. Myös hiukkas- ja huokoskokojaukaumaa on analysoitu vedensitoutumisen kannalta. Tässä työssä keskityttiin turpeen rakennetutkimuksiin mittaamalla turvenäytteiden hiukkaskokojakaumaa ja elektrokineettistä (Zeta-) potentiaalia. Hiukkaskokojakauma selvitettiin suurempien (> 63 my m) hiukkasten osalta märkäseulonnan avulla ja pienempien hiukkasten (63 - 1 my m) osalta Coulter-Counter-analysaattorilla. Elektrokineettisen potentiaalin mittaamiseen suunniteltiin ja rakennettiin laite, jonka rakenne perustui Coulter-Counter-analysaattorin hyväksikäyttöön. Hiukkaskokojakaumien selvittäminen antoi runsaasti hyödyllistä tietoa suurempimittakaavaisiin kokeisiin, koska jakaumasta voitiin arvioida turpeen veden irtoamistehokkuus puristettaessa. Hiukkaskokojakauma-analyysistä ja Zeta-potentiaalin mittauksesta saatiin yhdessä arvokasta tietoa koagulanttien ja flokkausaineiden tehokkuudesta. Lisäaineita on käytettävä hyvän puristustuloksen saamiseksi.