Kenttäpellettien käyttö ja kustannukset

Tutkittiin kenttäpelletointimenetelmällä tuotettujen turvepellettien varastointia, kuivausta ja käyttötekniikkaa. Lisäksi tehtiin teknistaloudellinen analyysi kenttäpelletointimenetelmän eri vaiheista kustannustarkasteluineen. Kenttäpelletointimenetelmällä tarkoitetaan jyrsinturpeen pelletoimista suoraan jyrsinturveaumasta ilman termistä kuivausta. Pelletointiin käytetään siirrettävää pelletointiaineistoa. Raaka-aineena käytettävän jyrsinturpeen kosteus on oltava alle 35 %. Aumavarastoinnissa syntyy varastointitappioita auman pintakerroksen pilaantumisen ja pellettien murskaantumisen takia. Auma pitää suojata niin, että pintakerrokseen kohoava vesihöyry pääsee tuulettumaan pois. Pystysiilovarastointi soveltuu hyvin kenttäpellettien varastointiin ja on lisäksi aumavarastointia halvempi, koska varastointitappioita ei juuri ole. Pienkäyttöön tarkoitetut kenttäpelletit voidaan varastoida suursäkkeihin tai paperisiin piensäkkeihin, joissa pelletit kuivuvat varastoinnin aikana tasapainokosteuteen. Kenttäpelleteistä saadaan keinokuivaamalla lähes tehdaspellettien veroista polttoainetta. Kesäaikana voidaan käyttää kylmäilmakuivausta, ja tällöin kustannukset jäävät pieniksi. Ympärivuotiseen kuivaamiseen täytyy käyttää lämminilmakuivuria. Kenttäpelletointilaitteiston yhteyteen rakennetun lämminilmakuivurin polttoaineteho on 1,2 MW, jos pellettituotanto on 4 t/h. Kun pelletit kuivataan 30 %:n kosteudesta 15 %:n kosteuteen, kustannukset ovat 45 mk kuivattua pellettitonnia kohti laskettuna. Pienkiinteistöissä kenttäpellettien polttaminen onnistuu hyvin vain ns. stokeripolttimilla. Polttimista saadaan kuitenkin vain hieman yli puolet kuivien pellettien poltossa saatavasta tehosta, koska kenttäpelletit viipyvät kuivumisen takia pitempään palopäässä kuin kuivemmat pelletit. Kenttäpellettien tuhka sulaa herkästi ja aiheuttaa ongelmia laitteissa, joissa ei ole mekaanista tuhkanpoistoa. Alasyöttöinen kivihiilistokeri soveltuu sellaisenaan kenttäpellettien polttoon suuremmissa kiinteistöissä. Tuhkan poisto kattilasta pitää mekanisoida. Palaturpeen polttoon soveltuva mekaaninen arina ei toimi hyvin kenttäpelleteillä. Tuhka sulaa arinan päälle kiinteäksi levyksi, joka on poistettava aika ajoin manuaalisesti. Markkinoilla ei ole sellaisia suurkiinteistöjen lämmittämiseen tarkoitettuja polttolaitteita, jotka soveltuisivat hyvin kenttäpellettien polttoon. Kenttäpellettien energianhinta on tuotantopaikalla 63 - 80 mk/MWh. Kun otetaan huomioon välivarastointi- ja kuljetuskustannukset 40 km:n päähän, on keinokuivaamattomien pellettien (w = 30 %) energianhinta käyttäjän varastossa 76 - 87 mk/MWh ja 15 %:n kosteuteen kaivattujen pellettien 81 - 92 mk/MWh. Öljylämmitteisestä kenttäpellettilämmitteiseksi saneeratun pientalon lämmöntuotantokustannukset ovat öljylämmitykseen nähden yhtä suuret silloin, kun kevyen polttoöljyn hinta on 129 - 148 p/l. Lämmitysteholtaan 200 kW:n uudisrakennuksessa pelletti- ja öljylämmityksestä koituvat lämmityskustannukset ovat yhtä suuret, jos öljyn hinta on 129 - 145 p/l. Laskelmientekohetkellä kevyen polttoöljyn hinta oli 100,86 p/l. Teknisesti kenttäpelletointimenetelmä on toteuttamiskelpoinen Kenttäpelletointilaitteella valmistettiin v. 1986 noin 600 t pellettejä, joiden kosteus oli keskimäärin 25 %. Pelletit käytettiin pienten stokeripoltinten polttoaineena Etelä-Pohjanmaalla. Pellettien energianhinta oli irtotavarana n. 80 mk/MWh ja säkitettynä noin 105 mk/MWh. Menetelmän täysimittainen käyttöönotto edellyttäisi demonstrointiprojektia, jossa rakennettaisiin pellettien käyttöjärjestelmiä myös lämmitysteholtaan 50 - 500 kW:n rakennuksiin. Myös mahdollisuudet menetelmän soveltamiseen ulkomailla pitäisi tutkia.