Kevytmetallien käyttö tulevaisuudessa

Kevytmetallit, joihin luetaan alumiini, magnesium, titaani ja beryllium ovat nuoria tulokkaita, mutta berylliumia lukuunottamatta niitä voidaan pitää nykyään tavallisimpina rakenneaineina. Kevytmetallien käyttöarvo perustuu toisaalta niiden suhteelliseen runsauteen maankuoressa mistä seuraa hyvä saatavuus ja suuresta valmistuksen energiatarpeesta huolimatta verraten kohtuullinen hinta, ja toisaalta mekaanisten, fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien kilpailukykyyn. Kevytmetallien käytön tulevaisuus riippuu yleisen talouskehityksen ohella kolmesta tekijästä: ensinnäkin metallurgisten valmistusprosessien kehityksestä, joka vaikuttaa olennaisesti lähtöhintaan, toiseksi seosten ja käyttöominaisuuksien kehitystyöstä sekä kolmanneksi kilpailevien materiaalien vastaavasta kehityksestä. Energian hinta on pakottanut etsimään uusia tehokkaampia valmistusprosesseja, ja varsinkin alumiinin ja titaanin kloridielektrolyysistä lienee lupa odottaa merkittäviä tuloksia 80- ja 90-luvulla. Uusia käänteentekeviä seoksia ei löydy enää sitä vauhtia kuin kevytmetallien käyttöhistorian alkuvuosikymmeninä, mutta valmistus- ja käsittelytekniikassa sekä erilaisten käyttöominaisuusyhdistelmien optimoinnissa on aina parantamisen varaa. Kevytmetallien voidaan odottaa edelleen kasvattavan osuuttaan metallien tuotannosta ja kulutuksesta niin, että lähitulevaisuudessakin kasvu on nopeampaa kuin teollisuusmaiden talouskasvu keskimäärin.