Kiinteistön ylläpitokustannusten tason muutoksen laskentamenetelmä

Esko Kangaskoski, Timo Aho

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimuksessa laadittiin toiminta- ja taloussuunnittelukäyttöön soveltuva muodostamistavaltaan tunnettu kustannustason muutoksen laskentamenetelmä (jäljempänä indeksi). Samalla pyrittiin kartoittamaan mahdollisesti myöhemmin käynnistettävän virallisen indeksin laadinnan tehtävät ja ongelmakenttä. Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan ylläpitokustannusindeksin rakennetta ja laskentakaavan valintaa sekä indeksiteoreettiselta että ennen kaikkea kiinteistönhoitoalan erityispiirteiden, lähinnä lämmityskustannusten, kannalta. Y1läpitokustannusindeksin laskentakaavaksi valittin kiinteäpainoinen Laspeyres-tyyppinen panoshintaindeksi, joka mittaa muuttumattoman kiinteistön ylläpidon panostekijöiden hintamuutosten avulla kustannuskehitystä silloin, kun ylläpidon menekit pysyvät vakioina. Lämmityskustannusten syntymisen ajoittuminen talvikauteen otetaan huomioon vuoden keskiarvoindeksissä painottamalla kulutusosuuksilla neljännesvuoden indeksejä. Lämmityskustannusten suhteellisen osuuden alueelliset erot otetaan huomioon laskemalla alueittaisia indeksisarjoja. Menekkien muutosten takia uusitaan painorakenne vähintään viiden vuoden välein. Indeksin rakenne noudattaa ylläpitonimikkeistön mukaista tehtäväkustannuslajijaottelua. Toisessa osassa konstruoidaan indeksin panosrakenteen pohjana oleva normaalikiinteistö neljässä eri käyttötarkoitusryhmässä, jotka ovat asuinkerrostalo, virastotalo, peruskoulu ja omakotitalo. Asuinkerrostalon ja omakotitalon normaalikiinteistönä on käytetty vastaavien rakennuskustannusindeksien indeksitaloja. Virastotalo ja peruskoulu vastaavat uudisrakennustuotannon eri tehtävissä konstruoituja normaalirakennuksia. Indeksien painorakenteet on saatu laskemalla normaalikiinteistöjen ylläpitokustannusten suhteelliset jakaumat vuonna 1980. Lasketut jakaumat vastasivat hyvin todellisia kustannusjakaumia ainakin niiltä osin, mistä jälkilaskentatietoja oli saatavissa. Lopuksi tarkastellaan kiinteäpainoisen indeksin käyttökelpoisuutta herkkyyden kuvaavuuden ja menekkien muutosten suhteen. Yleisessä tapauksessa indeksi on lähes tunnoton painorakenteen muutoksille. Lämmityskustannusten suuren osuuden ja poikkeavan hintakehityksen vuoksi ylläpitokustannusindeksi on kuitenkin melko herkkä painorakenteen muutoksille. Indeksin vääristyminen voidaan riittävästi estää uusimalla painorakenne säännöllisin väliajoin ja aina, kun tärkeimmissä menekeissä tapahtuu oleellisia muutoksia. Lyhyellä aikajänteellä kiinteäpainoinen indeksi soveltuu hyvin kustannuskehityksen mittaamiseen. Pitkällä aikajänteellä menekkien muuttuessa kustannuskehityksen seurantaan käy parhaiten tuottavuuskorjattu panoshintaindeksi.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages98
ISBN (Print)951-38-1764-4
Publication statusPublished - 1983
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number220
ISSN0358-5085

Fingerprint

methodology

Cite this

Kangaskoski, E., & Aho, T. (1983). Kiinteistön ylläpitokustannusten tason muutoksen laskentamenetelmä. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 220
Kangaskoski, Esko ; Aho, Timo. / Kiinteistön ylläpitokustannusten tason muutoksen laskentamenetelmä. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1983. 98 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 220).
@book{6a66ec69553d4104800adb2ac2502f24,
title = "Kiinteist{\"o}n yll{\"a}pitokustannusten tason muutoksen laskentamenetelm{\"a}",
abstract = "Tutkimuksessa laadittiin toiminta- ja taloussuunnitteluk{\"a}ytt{\"o}{\"o}n soveltuva muodostamistavaltaan tunnettu kustannustason muutoksen laskentamenetelm{\"a} (j{\"a}ljemp{\"a}n{\"a} indeksi). Samalla pyrittiin kartoittamaan mahdollisesti my{\"o}hemmin k{\"a}ynnistett{\"a}v{\"a}n virallisen indeksin laadinnan teht{\"a}v{\"a}t ja ongelmakentt{\"a}. Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimm{\"a}isess{\"a} osassa tarkastellaan yll{\"a}pitokustannusindeksin rakennetta ja laskentakaavan valintaa sek{\"a} indeksiteoreettiselta ett{\"a} ennen kaikkea kiinteist{\"o}nhoitoalan erityispiirteiden, l{\"a}hinn{\"a} l{\"a}mmityskustannusten, kannalta. Y1l{\"a}pitokustannusindeksin laskentakaavaksi valittin kiinte{\"a}painoinen Laspeyres-tyyppinen panoshintaindeksi, joka mittaa muuttumattoman kiinteist{\"o}n yll{\"a}pidon panostekij{\"o}iden hintamuutosten avulla kustannuskehityst{\"a} silloin, kun yll{\"a}pidon menekit pysyv{\"a}t vakioina. L{\"a}mmityskustannusten syntymisen ajoittuminen talvikauteen otetaan huomioon vuoden keskiarvoindeksiss{\"a} painottamalla kulutusosuuksilla nelj{\"a}nnesvuoden indeksej{\"a}. L{\"a}mmityskustannusten suhteellisen osuuden alueelliset erot otetaan huomioon laskemalla alueittaisia indeksisarjoja. Menekkien muutosten takia uusitaan painorakenne v{\"a}hint{\"a}{\"a}n viiden vuoden v{\"a}lein. Indeksin rakenne noudattaa yll{\"a}pitonimikkeist{\"o}n mukaista teht{\"a}v{\"a}kustannuslajijaottelua. Toisessa osassa konstruoidaan indeksin panosrakenteen pohjana oleva normaalikiinteist{\"o} nelj{\"a}ss{\"a} eri k{\"a}ytt{\"o}tarkoitusryhm{\"a}ss{\"a}, jotka ovat asuinkerrostalo, virastotalo, peruskoulu ja omakotitalo. Asuinkerrostalon ja omakotitalon normaalikiinteist{\"o}n{\"a} on k{\"a}ytetty vastaavien rakennuskustannusindeksien indeksitaloja. Virastotalo ja peruskoulu vastaavat uudisrakennustuotannon eri teht{\"a}viss{\"a} konstruoituja normaalirakennuksia. Indeksien painorakenteet on saatu laskemalla normaalikiinteist{\"o}jen yll{\"a}pitokustannusten suhteelliset jakaumat vuonna 1980. Lasketut jakaumat vastasivat hyvin todellisia kustannusjakaumia ainakin niilt{\"a} osin, mist{\"a} j{\"a}lkilaskentatietoja oli saatavissa. Lopuksi tarkastellaan kiinte{\"a}painoisen indeksin k{\"a}ytt{\"o}kelpoisuutta herkkyyden kuvaavuuden ja menekkien muutosten suhteen. Yleisess{\"a} tapauksessa indeksi on l{\"a}hes tunnoton painorakenteen muutoksille. L{\"a}mmityskustannusten suuren osuuden ja poikkeavan hintakehityksen vuoksi yll{\"a}pitokustannusindeksi on kuitenkin melko herkk{\"a} painorakenteen muutoksille. Indeksin v{\"a}{\"a}ristyminen voidaan riitt{\"a}v{\"a}sti est{\"a}{\"a} uusimalla painorakenne s{\"a}{\"a}nn{\"o}llisin v{\"a}liajoin ja aina, kun t{\"a}rkeimmiss{\"a} menekeiss{\"a} tapahtuu oleellisia muutoksia. Lyhyell{\"a} aikaj{\"a}nteell{\"a} kiinte{\"a}painoinen indeksi soveltuu hyvin kustannuskehityksen mittaamiseen. Pitk{\"a}ll{\"a} aikaj{\"a}nteell{\"a} menekkien muuttuessa kustannuskehityksen seurantaan k{\"a}y parhaiten tuottavuuskorjattu panoshintaindeksi.",
author = "Esko Kangaskoski and Timo Aho",
year = "1983",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-1764-4",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "220",
address = "Finland",

}

Kangaskoski, E & Aho, T 1983, Kiinteistön ylläpitokustannusten tason muutoksen laskentamenetelmä. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 220, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Kiinteistön ylläpitokustannusten tason muutoksen laskentamenetelmä. / Kangaskoski, Esko; Aho, Timo.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1983. 98 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 220).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Kiinteistön ylläpitokustannusten tason muutoksen laskentamenetelmä

AU - Kangaskoski, Esko

AU - Aho, Timo

PY - 1983

Y1 - 1983

N2 - Tutkimuksessa laadittiin toiminta- ja taloussuunnittelukäyttöön soveltuva muodostamistavaltaan tunnettu kustannustason muutoksen laskentamenetelmä (jäljempänä indeksi). Samalla pyrittiin kartoittamaan mahdollisesti myöhemmin käynnistettävän virallisen indeksin laadinnan tehtävät ja ongelmakenttä. Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan ylläpitokustannusindeksin rakennetta ja laskentakaavan valintaa sekä indeksiteoreettiselta että ennen kaikkea kiinteistönhoitoalan erityispiirteiden, lähinnä lämmityskustannusten, kannalta. Y1läpitokustannusindeksin laskentakaavaksi valittin kiinteäpainoinen Laspeyres-tyyppinen panoshintaindeksi, joka mittaa muuttumattoman kiinteistön ylläpidon panostekijöiden hintamuutosten avulla kustannuskehitystä silloin, kun ylläpidon menekit pysyvät vakioina. Lämmityskustannusten syntymisen ajoittuminen talvikauteen otetaan huomioon vuoden keskiarvoindeksissä painottamalla kulutusosuuksilla neljännesvuoden indeksejä. Lämmityskustannusten suhteellisen osuuden alueelliset erot otetaan huomioon laskemalla alueittaisia indeksisarjoja. Menekkien muutosten takia uusitaan painorakenne vähintään viiden vuoden välein. Indeksin rakenne noudattaa ylläpitonimikkeistön mukaista tehtäväkustannuslajijaottelua. Toisessa osassa konstruoidaan indeksin panosrakenteen pohjana oleva normaalikiinteistö neljässä eri käyttötarkoitusryhmässä, jotka ovat asuinkerrostalo, virastotalo, peruskoulu ja omakotitalo. Asuinkerrostalon ja omakotitalon normaalikiinteistönä on käytetty vastaavien rakennuskustannusindeksien indeksitaloja. Virastotalo ja peruskoulu vastaavat uudisrakennustuotannon eri tehtävissä konstruoituja normaalirakennuksia. Indeksien painorakenteet on saatu laskemalla normaalikiinteistöjen ylläpitokustannusten suhteelliset jakaumat vuonna 1980. Lasketut jakaumat vastasivat hyvin todellisia kustannusjakaumia ainakin niiltä osin, mistä jälkilaskentatietoja oli saatavissa. Lopuksi tarkastellaan kiinteäpainoisen indeksin käyttökelpoisuutta herkkyyden kuvaavuuden ja menekkien muutosten suhteen. Yleisessä tapauksessa indeksi on lähes tunnoton painorakenteen muutoksille. Lämmityskustannusten suuren osuuden ja poikkeavan hintakehityksen vuoksi ylläpitokustannusindeksi on kuitenkin melko herkkä painorakenteen muutoksille. Indeksin vääristyminen voidaan riittävästi estää uusimalla painorakenne säännöllisin väliajoin ja aina, kun tärkeimmissä menekeissä tapahtuu oleellisia muutoksia. Lyhyellä aikajänteellä kiinteäpainoinen indeksi soveltuu hyvin kustannuskehityksen mittaamiseen. Pitkällä aikajänteellä menekkien muuttuessa kustannuskehityksen seurantaan käy parhaiten tuottavuuskorjattu panoshintaindeksi.

AB - Tutkimuksessa laadittiin toiminta- ja taloussuunnittelukäyttöön soveltuva muodostamistavaltaan tunnettu kustannustason muutoksen laskentamenetelmä (jäljempänä indeksi). Samalla pyrittiin kartoittamaan mahdollisesti myöhemmin käynnistettävän virallisen indeksin laadinnan tehtävät ja ongelmakenttä. Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan ylläpitokustannusindeksin rakennetta ja laskentakaavan valintaa sekä indeksiteoreettiselta että ennen kaikkea kiinteistönhoitoalan erityispiirteiden, lähinnä lämmityskustannusten, kannalta. Y1läpitokustannusindeksin laskentakaavaksi valittin kiinteäpainoinen Laspeyres-tyyppinen panoshintaindeksi, joka mittaa muuttumattoman kiinteistön ylläpidon panostekijöiden hintamuutosten avulla kustannuskehitystä silloin, kun ylläpidon menekit pysyvät vakioina. Lämmityskustannusten syntymisen ajoittuminen talvikauteen otetaan huomioon vuoden keskiarvoindeksissä painottamalla kulutusosuuksilla neljännesvuoden indeksejä. Lämmityskustannusten suhteellisen osuuden alueelliset erot otetaan huomioon laskemalla alueittaisia indeksisarjoja. Menekkien muutosten takia uusitaan painorakenne vähintään viiden vuoden välein. Indeksin rakenne noudattaa ylläpitonimikkeistön mukaista tehtäväkustannuslajijaottelua. Toisessa osassa konstruoidaan indeksin panosrakenteen pohjana oleva normaalikiinteistö neljässä eri käyttötarkoitusryhmässä, jotka ovat asuinkerrostalo, virastotalo, peruskoulu ja omakotitalo. Asuinkerrostalon ja omakotitalon normaalikiinteistönä on käytetty vastaavien rakennuskustannusindeksien indeksitaloja. Virastotalo ja peruskoulu vastaavat uudisrakennustuotannon eri tehtävissä konstruoituja normaalirakennuksia. Indeksien painorakenteet on saatu laskemalla normaalikiinteistöjen ylläpitokustannusten suhteelliset jakaumat vuonna 1980. Lasketut jakaumat vastasivat hyvin todellisia kustannusjakaumia ainakin niiltä osin, mistä jälkilaskentatietoja oli saatavissa. Lopuksi tarkastellaan kiinteäpainoisen indeksin käyttökelpoisuutta herkkyyden kuvaavuuden ja menekkien muutosten suhteen. Yleisessä tapauksessa indeksi on lähes tunnoton painorakenteen muutoksille. Lämmityskustannusten suuren osuuden ja poikkeavan hintakehityksen vuoksi ylläpitokustannusindeksi on kuitenkin melko herkkä painorakenteen muutoksille. Indeksin vääristyminen voidaan riittävästi estää uusimalla painorakenne säännöllisin väliajoin ja aina, kun tärkeimmissä menekeissä tapahtuu oleellisia muutoksia. Lyhyellä aikajänteellä kiinteäpainoinen indeksi soveltuu hyvin kustannuskehityksen mittaamiseen. Pitkällä aikajänteellä menekkien muuttuessa kustannuskehityksen seurantaan käy parhaiten tuottavuuskorjattu panoshintaindeksi.

M3 - Report

SN - 951-38-1764-4

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita

BT - Kiinteistön ylläpitokustannusten tason muutoksen laskentamenetelmä

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Kangaskoski E, Aho T. Kiinteistön ylläpitokustannusten tason muutoksen laskentamenetelmä. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1983. 98 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 220).