TY - CHAP
T1 - Kivihiilen pölypoltossa syntyvien lentotuhkan palamattomien riippuvuus hiililaadusta
T2 - karakterisointimenetelmä
AU - Moilanen, Antero
PY - 1999
Y1 - 1999
N2 - Tutkimuksen lähtökohtana oli kivihiilen pölypolton lentotuhkan hyötykäyttö: Palamatonta hiiltä liikaa sisältävän lentotuhkan käyttö tuotteena vaikeutuu huomattavasti, 5 %:n enimmäispitoisuutta pidetään yleensä käyttökelpoisuuden raja-arvona. Joissakin tapauksissa voimalaitokselle toimitettujen kivihiililaatujen väliset erot tässä suhteessa voivat olla suuria huolimatta optimaalisesta polttamisesta. Jopa samassa laadussa (esim. Kuznetsk-hiili) voi olla siinä määrin vaihtelua, että toisinaan palamattomia syntyy liikaa. Palamattomien määrä korostuu low-NOx-poltossa. Liikaa palamattomia sisältävän lentotuhkan jatkokäsittelyä parempana vaihtoehtona pidettiin mahdollisuutta valita sopiva hiililaatu.
Aikaisemmissa kivihiilen laadun valintaan tähtäävissä tutkimuksissa on pölypoltossa syntyvän palamattoman aineksen määrää pyritty arvioimaan erilaisin suoraan kivihiilelle tehtävien analyysien ja testien avulla. Tällaisina ovat esimerkiksi termogravimetriset testit, joissa on määritetty palamisen reaktiivisuutta (palamisprofiileja). Lisäksi kivihiililaadulle ominaista palamattomien määrää on yritetty määrittää pudotusputkiuunikokeiden ja petrografisten ominaisuuksien perusteella. Kuitenkaan näillä menetelmillä ei ole saatu käytäntöä vastaavia tuloksia. Yksi tämän lähestymistavan heikkous on ollut se, että määritykset ovat perustuneet menetelmiin, joissa on käytetty pölypolttoon nähden liian matalia lämpötiloja. Uusimmat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että korkeissa lämpötiloissa hiiliaines voi muuntua niin, että laboratoriolaitteella määritetty reaktiivisuusjärjestys muuttuu. Korkea lämpötila vaikuttaa kivihiileen periatteessa kahdella tavalla, joilla molemmilla on vaikutusta palamisessa. Toisaalta se vaikuttaa hiiliaineksen rakenteeseen ja toisaalta tuhka-/mineraaliaineksen käyttäytymiseen. Korkeissa lämpötiloissa hiiliaines voi muuntua niin, että reaktiivisuus alenee huomattavasti. Toinen vaikutusmekanismi on, että tuhka sulaessaan ja jäähtyessään voi kapseloida hiiltä sisälleen, jolloin palaminen hidastuu. Tuhkan sulamiseen vaikuttaa tuhkaa muodostava aines, ts. kivihiilen mineraaliaines ja sen ominaisuudet. Erityisesti rautapitoisten mineraalien (tavallisesti pyriitti) on todettu lisäävän tuhkan sulamistaipumusta.
Mainittuun kahteen tekijään vaikuttavat seuraavat kivihiilen ominaisuudet yhteisvaikutuksineen:
- petrografinen koostumus
- paisuvuus
- hiiltymisaste (hiilipitoisuus, tai FR-suhde)
- tuhkapitoisuus ja tuhkan koostumus
- mineraaliaineksen koostumus ja jakaantuminen
- jauhautuvuus
AB - Tutkimuksen lähtökohtana oli kivihiilen pölypolton lentotuhkan hyötykäyttö: Palamatonta hiiltä liikaa sisältävän lentotuhkan käyttö tuotteena vaikeutuu huomattavasti, 5 %:n enimmäispitoisuutta pidetään yleensä käyttökelpoisuuden raja-arvona. Joissakin tapauksissa voimalaitokselle toimitettujen kivihiililaatujen väliset erot tässä suhteessa voivat olla suuria huolimatta optimaalisesta polttamisesta. Jopa samassa laadussa (esim. Kuznetsk-hiili) voi olla siinä määrin vaihtelua, että toisinaan palamattomia syntyy liikaa. Palamattomien määrä korostuu low-NOx-poltossa. Liikaa palamattomia sisältävän lentotuhkan jatkokäsittelyä parempana vaihtoehtona pidettiin mahdollisuutta valita sopiva hiililaatu.
Aikaisemmissa kivihiilen laadun valintaan tähtäävissä tutkimuksissa on pölypoltossa syntyvän palamattoman aineksen määrää pyritty arvioimaan erilaisin suoraan kivihiilelle tehtävien analyysien ja testien avulla. Tällaisina ovat esimerkiksi termogravimetriset testit, joissa on määritetty palamisen reaktiivisuutta (palamisprofiileja). Lisäksi kivihiililaadulle ominaista palamattomien määrää on yritetty määrittää pudotusputkiuunikokeiden ja petrografisten ominaisuuksien perusteella. Kuitenkaan näillä menetelmillä ei ole saatu käytäntöä vastaavia tuloksia. Yksi tämän lähestymistavan heikkous on ollut se, että määritykset ovat perustuneet menetelmiin, joissa on käytetty pölypolttoon nähden liian matalia lämpötiloja. Uusimmat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että korkeissa lämpötiloissa hiiliaines voi muuntua niin, että laboratoriolaitteella määritetty reaktiivisuusjärjestys muuttuu. Korkea lämpötila vaikuttaa kivihiileen periatteessa kahdella tavalla, joilla molemmilla on vaikutusta palamisessa. Toisaalta se vaikuttaa hiiliaineksen rakenteeseen ja toisaalta tuhka-/mineraaliaineksen käyttäytymiseen. Korkeissa lämpötiloissa hiiliaines voi muuntua niin, että reaktiivisuus alenee huomattavasti. Toinen vaikutusmekanismi on, että tuhka sulaessaan ja jäähtyessään voi kapseloida hiiltä sisälleen, jolloin palaminen hidastuu. Tuhkan sulamiseen vaikuttaa tuhkaa muodostava aines, ts. kivihiilen mineraaliaines ja sen ominaisuudet. Erityisesti rautapitoisten mineraalien (tavallisesti pyriitti) on todettu lisäävän tuhkan sulamistaipumusta.
Mainittuun kahteen tekijään vaikuttavat seuraavat kivihiilen ominaisuudet yhteisvaikutuksineen:
- petrografinen koostumus
- paisuvuus
- hiiltymisaste (hiilipitoisuus, tai FR-suhde)
- tuhkapitoisuus ja tuhkan koostumus
- mineraaliaineksen koostumus ja jakaantuminen
- jauhautuvuus
M3 - Chapter or book article
SN - 951-38-5265-2
T3 - VTT Symposium
SP - 357
EP - 366
BT - SIHTI 2. Energia- ja ympäristöteknologia: Tutkimusohjelman vuosikirja 1998
A2 - Thun, Rabbe
A2 - Korhonen, Maija
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -