Kohti uuden sukupolven ohjausmallia

Niin sanotusta lineaariseen innovaatioprosessiin perustuvasta ajattelusta on siirrytty innovaatioajatteluun, jonka keskeinen lähtökohta on hyväksyä innovaatioiden systeeminen luonne ja niiden syntymiseen liittyvä luontainen epävarmuus. Nykyaikaisen innovaatiotutkimuksen valossa osaaminen, innovaatiot ja innovaatiotoiminnan vaikuttavuus syntyvät useiden toimijoiden verkostoissa pitkällä aikajänteellä. Samoin yhteisten visioiden ja tavoitteiden asettaminen tapahtuu moniäänisissä verkostoissa, joissa ovat edustettuna sekä kansalliset että kansainväliset toimijat: yritykset, yliopistot, tutkimuslaitokset, päätöksentekijät ja kolmannen sektorin toimijat. Toimijaverkostoissa monenlaiset maailmat kohtaavat ja usein verkoston eri toimijat tuntevat vain vähän verkoston muiden toimijoiden toimintatapoja ja toimintaympäristöä. Innovaatioita ja innovatiivisuutta tukemaan pyrkivät ohjauksen menetelmät ovat monelta osin vielä kehittymättömiä: ne perustuvat lineaariseen ajatteluun eivätkä tue innovaatioiden systeemistä luonnetta. Usein niistä puuttuu myös pitkän aikajänteen strategista ajattelua tukeva ennakoiva elementti. Artikkelin tavoitteena on herättää kysymyksiä siitä, miten toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset haastavat ohjauskulttuurin kehittymään. Kysymme, hieman kärjistäenkin, minkälaisia pullonkauloja nykymuotoiseen ohjaukseen liittyy. Tiivistysten ja kärjistysten avulla haluamme virittää keskustelua siitä, miten ohjauskulttuurin tulisi kehittyä, jotta se voisi osaltaan tukea ja vahvistaa toiminnan innovatiivisuutta ja vaikuttavuutta. Artikkelissa ohjausta tarkastellaan kolmen ulottuvuuden - demokraattisen, hallinnollisen ja asiantuntijaohjauksen - kautta. Käymme keskustelua näiden ohjausmuotojen keskinäisistä eroavuuksista ja niiden välisistä vastuista ja työnjaosta. Pohdimme myös sitä, minkälaisia jännitteitä ja katkoksia ohjauskulttuuriin on syntynyt eroavaisuuksista johtuen. Nostamme esiin piirteitä ja elementtejä, joiden aiemmin toteutettujen tutkimusten ja empiiristen kokemusten valossa tulisi ohjata uuden sukupolven ohjausmallin rakentamista.