Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 8

Jukka Kokkinen

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimus käsittelee kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistusta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985. Työssä on selvitetty rakennusliikkeiden maanomistus sekä suorana että välillisenä, yhtiöiden tai yhtymien kautta olevana omistuksena. Maanomistustiedot kerättiin pääasiassa veroviranomaisten arkistoista mutta myös valtionarkistosta, maanmittauskonttorista, kuntien arkistoista sekä kaupparekisteristä. Rakennusliikkeelle maanomistuksen merkitys on korostunut ennen kaikkea perustajaurakoinnissa. Tutkimustulosten mukaan rakennusliikkeiden maanhankinnat alkoivat vasta 1960-luvulla. Pääkaupunkiseudulla kolmen suuren rakennusliikkeen omistama maapinta-ala oli vuoden 1985 alussa 1 232 ha, josta Vantaalla oli 51 % (629 ha), Espoossa 46 % (568 ha) ja Helsingissä vain 3 % (35 ha). Detaljikaavoitetun maan osuus on selvästi kasvanut 1970-luvun puolivälistä lähtien siten, että vuonna 1985 jo vajaa neljäsosa (24 %) rakennusliikkeiden omistamasta maasta sijaitsi detaljikaavoitetuilla alueilla. Rakennusliikkeet olivat siis siirtyneet 1980-luvun puoliväliin mennessä kaupunkikeskusten kaavoitetuille alueille, missä maa on kalleinta, arvonnousu varminta ja saneerauskohteet suuria. Rakennusliikkeet ovat todennäköisesti käyttäneet maanhankintaa myös tuloksentasaustarkoitukseen. Kolme suurinta rakennusliikettä omisti vuonna 1985 yhteensä 1 367 000 k-m2 (Vantaalla 634 000 km2, Helsingissä 445 000 km2 ja Espoossa 289 000 km ). Näiden rakennusliikkeiden omistusosuudet ovat muuttuneet kaupungeissa 1980-luvulla siten, että koko seudulla kokonaissuhteet ovat säilyneet ennallaan, mutta rakennusliikkeiden painopistealueet ovat erilaisia. Tutkimuksen kolme rakennusliikettä omistivat vuoden 1985 alussa koko seudun asuntotonttireservistä 11 % eli saman verran kuin kaupungit (Helsinki, Espoo ja Vantaa) yhdessä. Helsingissä em. rakennusliikkeet omistivat asuntotonttireservistä 0,7, Espoossa 1,1 ja Vantaalla 1,5 kertaa niin paljon kuin kaupunki. Pelkästään suurin rakennusliike omisti yksin koko seudulla vajaat puolet (45 %) siitä kerrosalasta, jonka kaupungit omistivat yhdessä. Kun epäsuora omistus otetaan mukaan, niin rakennusliikkeiden voidaan arvioida omistavan noin kaksinkertaisesti sen määrän, mitä ne omissa nimissään omistavat.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages42
ISBN (Print)951-38-3454-9
Publication statusPublished - 1989
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number1004
ISSN0358-5085

Fingerprint

research projects
urbanization

Keywords

  • land use
  • urban planning
  • land acquisition

Cite this

Kokkinen, J. (1989). Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 8. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 1004
Kokkinen, Jukka. / Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985 : Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 8. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 42 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1004).
@book{52ba55984f67465cb569b5d1aff6a888,
title = "Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta p{\"a}{\"a}kaupunkiseudulla vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 8",
abstract = "Tutkimus k{\"a}sittelee kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistusta p{\"a}{\"a}kaupunkiseudulla vuosina 1950-1985. Ty{\"o}ss{\"a} on selvitetty rakennusliikkeiden maanomistus sek{\"a} suorana ett{\"a} v{\"a}lillisen{\"a}, yhti{\"o}iden tai yhtymien kautta olevana omistuksena. Maanomistustiedot ker{\"a}ttiin p{\"a}{\"a}asiassa veroviranomaisten arkistoista mutta my{\"o}s valtionarkistosta, maanmittauskonttorista, kuntien arkistoista sek{\"a} kaupparekisterist{\"a}. Rakennusliikkeelle maanomistuksen merkitys on korostunut ennen kaikkea perustajaurakoinnissa. Tutkimustulosten mukaan rakennusliikkeiden maanhankinnat alkoivat vasta 1960-luvulla. P{\"a}{\"a}kaupunkiseudulla kolmen suuren rakennusliikkeen omistama maapinta-ala oli vuoden 1985 alussa 1 232 ha, josta Vantaalla oli 51 {\%} (629 ha), Espoossa 46 {\%} (568 ha) ja Helsingiss{\"a} vain 3 {\%} (35 ha). Detaljikaavoitetun maan osuus on selv{\"a}sti kasvanut 1970-luvun puoliv{\"a}list{\"a} l{\"a}htien siten, ett{\"a} vuonna 1985 jo vajaa nelj{\"a}sosa (24 {\%}) rakennusliikkeiden omistamasta maasta sijaitsi detaljikaavoitetuilla alueilla. Rakennusliikkeet olivat siis siirtyneet 1980-luvun puoliv{\"a}liin menness{\"a} kaupunkikeskusten kaavoitetuille alueille, miss{\"a} maa on kalleinta, arvonnousu varminta ja saneerauskohteet suuria. Rakennusliikkeet ovat todenn{\"a}k{\"o}isesti k{\"a}ytt{\"a}neet maanhankintaa my{\"o}s tuloksentasaustarkoitukseen. Kolme suurinta rakennusliikett{\"a} omisti vuonna 1985 yhteens{\"a} 1 367 000 k-m2 (Vantaalla 634 000 km2, Helsingiss{\"a} 445 000 km2 ja Espoossa 289 000 km ). N{\"a}iden rakennusliikkeiden omistusosuudet ovat muuttuneet kaupungeissa 1980-luvulla siten, ett{\"a} koko seudulla kokonaissuhteet ovat s{\"a}ilyneet ennallaan, mutta rakennusliikkeiden painopistealueet ovat erilaisia. Tutkimuksen kolme rakennusliikett{\"a} omistivat vuoden 1985 alussa koko seudun asuntotonttireservist{\"a} 11 {\%} eli saman verran kuin kaupungit (Helsinki, Espoo ja Vantaa) yhdess{\"a}. Helsingiss{\"a} em. rakennusliikkeet omistivat asuntotonttireservist{\"a} 0,7, Espoossa 1,1 ja Vantaalla 1,5 kertaa niin paljon kuin kaupunki. Pelk{\"a}st{\"a}{\"a}n suurin rakennusliike omisti yksin koko seudulla vajaat puolet (45 {\%}) siit{\"a} kerrosalasta, jonka kaupungit omistivat yhdess{\"a}. Kun ep{\"a}suora omistus otetaan mukaan, niin rakennusliikkeiden voidaan arvioida omistavan noin kaksinkertaisesti sen m{\"a}{\"a}r{\"a}n, mit{\"a} ne omissa nimiss{\"a}{\"a}n omistavat.",
keywords = "land use, urban planning, land acquisition",
author = "Jukka Kokkinen",
year = "1989",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-3454-9",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "1004",
address = "Finland",

}

Kokkinen, J 1989, Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 8. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 1004, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985 : Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 8. / Kokkinen, Jukka.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 42 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1004).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985

T2 - Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 8

AU - Kokkinen, Jukka

PY - 1989

Y1 - 1989

N2 - Tutkimus käsittelee kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistusta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985. Työssä on selvitetty rakennusliikkeiden maanomistus sekä suorana että välillisenä, yhtiöiden tai yhtymien kautta olevana omistuksena. Maanomistustiedot kerättiin pääasiassa veroviranomaisten arkistoista mutta myös valtionarkistosta, maanmittauskonttorista, kuntien arkistoista sekä kaupparekisteristä. Rakennusliikkeelle maanomistuksen merkitys on korostunut ennen kaikkea perustajaurakoinnissa. Tutkimustulosten mukaan rakennusliikkeiden maanhankinnat alkoivat vasta 1960-luvulla. Pääkaupunkiseudulla kolmen suuren rakennusliikkeen omistama maapinta-ala oli vuoden 1985 alussa 1 232 ha, josta Vantaalla oli 51 % (629 ha), Espoossa 46 % (568 ha) ja Helsingissä vain 3 % (35 ha). Detaljikaavoitetun maan osuus on selvästi kasvanut 1970-luvun puolivälistä lähtien siten, että vuonna 1985 jo vajaa neljäsosa (24 %) rakennusliikkeiden omistamasta maasta sijaitsi detaljikaavoitetuilla alueilla. Rakennusliikkeet olivat siis siirtyneet 1980-luvun puoliväliin mennessä kaupunkikeskusten kaavoitetuille alueille, missä maa on kalleinta, arvonnousu varminta ja saneerauskohteet suuria. Rakennusliikkeet ovat todennäköisesti käyttäneet maanhankintaa myös tuloksentasaustarkoitukseen. Kolme suurinta rakennusliikettä omisti vuonna 1985 yhteensä 1 367 000 k-m2 (Vantaalla 634 000 km2, Helsingissä 445 000 km2 ja Espoossa 289 000 km ). Näiden rakennusliikkeiden omistusosuudet ovat muuttuneet kaupungeissa 1980-luvulla siten, että koko seudulla kokonaissuhteet ovat säilyneet ennallaan, mutta rakennusliikkeiden painopistealueet ovat erilaisia. Tutkimuksen kolme rakennusliikettä omistivat vuoden 1985 alussa koko seudun asuntotonttireservistä 11 % eli saman verran kuin kaupungit (Helsinki, Espoo ja Vantaa) yhdessä. Helsingissä em. rakennusliikkeet omistivat asuntotonttireservistä 0,7, Espoossa 1,1 ja Vantaalla 1,5 kertaa niin paljon kuin kaupunki. Pelkästään suurin rakennusliike omisti yksin koko seudulla vajaat puolet (45 %) siitä kerrosalasta, jonka kaupungit omistivat yhdessä. Kun epäsuora omistus otetaan mukaan, niin rakennusliikkeiden voidaan arvioida omistavan noin kaksinkertaisesti sen määrän, mitä ne omissa nimissään omistavat.

AB - Tutkimus käsittelee kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistusta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985. Työssä on selvitetty rakennusliikkeiden maanomistus sekä suorana että välillisenä, yhtiöiden tai yhtymien kautta olevana omistuksena. Maanomistustiedot kerättiin pääasiassa veroviranomaisten arkistoista mutta myös valtionarkistosta, maanmittauskonttorista, kuntien arkistoista sekä kaupparekisteristä. Rakennusliikkeelle maanomistuksen merkitys on korostunut ennen kaikkea perustajaurakoinnissa. Tutkimustulosten mukaan rakennusliikkeiden maanhankinnat alkoivat vasta 1960-luvulla. Pääkaupunkiseudulla kolmen suuren rakennusliikkeen omistama maapinta-ala oli vuoden 1985 alussa 1 232 ha, josta Vantaalla oli 51 % (629 ha), Espoossa 46 % (568 ha) ja Helsingissä vain 3 % (35 ha). Detaljikaavoitetun maan osuus on selvästi kasvanut 1970-luvun puolivälistä lähtien siten, että vuonna 1985 jo vajaa neljäsosa (24 %) rakennusliikkeiden omistamasta maasta sijaitsi detaljikaavoitetuilla alueilla. Rakennusliikkeet olivat siis siirtyneet 1980-luvun puoliväliin mennessä kaupunkikeskusten kaavoitetuille alueille, missä maa on kalleinta, arvonnousu varminta ja saneerauskohteet suuria. Rakennusliikkeet ovat todennäköisesti käyttäneet maanhankintaa myös tuloksentasaustarkoitukseen. Kolme suurinta rakennusliikettä omisti vuonna 1985 yhteensä 1 367 000 k-m2 (Vantaalla 634 000 km2, Helsingissä 445 000 km2 ja Espoossa 289 000 km ). Näiden rakennusliikkeiden omistusosuudet ovat muuttuneet kaupungeissa 1980-luvulla siten, että koko seudulla kokonaissuhteet ovat säilyneet ennallaan, mutta rakennusliikkeiden painopistealueet ovat erilaisia. Tutkimuksen kolme rakennusliikettä omistivat vuoden 1985 alussa koko seudun asuntotonttireservistä 11 % eli saman verran kuin kaupungit (Helsinki, Espoo ja Vantaa) yhdessä. Helsingissä em. rakennusliikkeet omistivat asuntotonttireservistä 0,7, Espoossa 1,1 ja Vantaalla 1,5 kertaa niin paljon kuin kaupunki. Pelkästään suurin rakennusliike omisti yksin koko seudulla vajaat puolet (45 %) siitä kerrosalasta, jonka kaupungit omistivat yhdessä. Kun epäsuora omistus otetaan mukaan, niin rakennusliikkeiden voidaan arvioida omistavan noin kaksinkertaisesti sen määrän, mitä ne omissa nimissään omistavat.

KW - land use

KW - urban planning

KW - land acquisition

M3 - Report

SN - 951-38-3454-9

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita

BT - Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Kokkinen J. Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 8. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 42 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1004).