Kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistuksesta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 8

Tutkimus käsittelee kolmen suuren rakennusliikkeen maanomistusta pääkaupunkiseudulla vuosina 1950-1985. Työssä on selvitetty rakennusliikkeiden maanomistus sekä suorana että välillisenä, yhtiöiden tai yhtymien kautta olevana omistuksena. Maanomistustiedot kerättiin pääasiassa veroviranomaisten arkistoista mutta myös valtionarkistosta, maanmittauskonttorista, kuntien arkistoista sekä kaupparekisteristä. Rakennusliikkeelle maanomistuksen merkitys on korostunut ennen kaikkea perustajaurakoinnissa. Tutkimustulosten mukaan rakennusliikkeiden maanhankinnat alkoivat vasta 1960-luvulla. Pääkaupunkiseudulla kolmen suuren rakennusliikkeen omistama maapinta-ala oli vuoden 1985 alussa 1 232 ha, josta Vantaalla oli 51 % (629 ha), Espoossa 46 % (568 ha) ja Helsingissä vain 3 % (35 ha). Detaljikaavoitetun maan osuus on selvästi kasvanut 1970-luvun puolivälistä lähtien siten, että vuonna 1985 jo vajaa neljäsosa (24 %) rakennusliikkeiden omistamasta maasta sijaitsi detaljikaavoitetuilla alueilla. Rakennusliikkeet olivat siis siirtyneet 1980-luvun puoliväliin mennessä kaupunkikeskusten kaavoitetuille alueille, missä maa on kalleinta, arvonnousu varminta ja saneerauskohteet suuria. Rakennusliikkeet ovat todennäköisesti käyttäneet maanhankintaa myös tuloksentasaustarkoitukseen. Kolme suurinta rakennusliikettä omisti vuonna 1985 yhteensä 1 367 000 k-m2 (Vantaalla 634 000 km2, Helsingissä 445 000 km2 ja Espoossa 289 000 km ). Näiden rakennusliikkeiden omistusosuudet ovat muuttuneet kaupungeissa 1980-luvulla siten, että koko seudulla kokonaissuhteet ovat säilyneet ennallaan, mutta rakennusliikkeiden painopistealueet ovat erilaisia. Tutkimuksen kolme rakennusliikettä omistivat vuoden 1985 alussa koko seudun asuntotonttireservistä 11 % eli saman verran kuin kaupungit (Helsinki, Espoo ja Vantaa) yhdessä. Helsingissä em. rakennusliikkeet omistivat asuntotonttireservistä 0,7, Espoossa 1,1 ja Vantaalla 1,5 kertaa niin paljon kuin kaupunki. Pelkästään suurin rakennusliike omisti yksin koko seudulla vajaat puolet (45 %) siitä kerrosalasta, jonka kaupungit omistivat yhdessä. Kun epäsuora omistus otetaan mukaan, niin rakennusliikkeiden voidaan arvioida omistavan noin kaksinkertaisesti sen määrän, mitä ne omissa nimissään omistavat.