Kompostin kypsyystestit: Menetelmäohjeet

Kompostin kypsyystestit -ohjekirja on tarkoitettu valvontalaboratorioiden ja kompostilaitosten avuksi kompostin kypsyyden arvioimiseen. Ohjekirjan tavoitteena on antaa yksityiskohtaisia menetelmäohjeita ja teoreettista taustaa tulosten tulkintaan. Kypsyystestit ovat yksinkertaisia ja helposti toteutettavia, mutta tulosten tulkinta vaatii ymmärrystä kompostiprosessin toiminnasta. Kompostointi on bioprosessi, joka oikein ohjattuna tuottaa hyvälaatuista lopputuotetta, mutta huonosti toteutettuna kasvien kasvualustaksi kelpaamatonta haisevaa, korkeintaan kaatopaikkojen rakenteisiin soveltuvaa materiaalia. Kompostin kypsyyttä ei voida arvioida yhdellä menetelmällä, vaan on käytettävä useampia testejä, joiden tuloksia tarkastellaan kokonaisuutena. Testien perusteella arvioidaan, miten pitkälle komposti on hajonnut eli stabiloitunut, ja toisaalta taas, onko hajoamisen välituotteena muodostunut fytotoksisia yhdisteitä. Fytotoksisuuden ja pysyvän, esimerkiksi orgaanisten haitta-aineiden aiheuttaman toksisuuden välille on tehtävä selvä ero, sillä fytotoksiset bioprosessin välituotteet hajoavat kompostointia jatkettaessa. Ohjekirjassa kuvataan lisäksi ongelmatilanteita, joissa voidaan saada virheellinen tulos. Ohjekirjassa kuvattavat menetelmät perustuvat VTT:n monivuotiseen tutkimukseen kompostin kypsyydestä. Ohjekirjassa on mukana kompostin perusanalyysejä sekä useita kompostin kypsyyteen, stabiilisuuteen ja toksisuuteen liittyviä menetelmiä. On kuitenkin huomattava, että virallisia raja-arvoja kompostin kypsyydelle ei tämän menetelmä-ohjekirjan kirjoitusvaiheessa Suomessa ole, ja annetut raja-arvot ovat tämän oppaan kirjoittajien ehdotuksia raja-arvoiksi. Lannoitelain uudistuksen myötä annettavissa MMM:n asetuksissa tullaan tietyiltä kompostituotteilta edellyttämään kypsyyden toteamista ja asettamaan tyyppinimikohtaisesti raja-arvot kypsyyden mittareille. Mukaan on otettu myös yleisesti käytössä olevia kypsyysmenetelmiä, kuten Rottegrad-testi. Jos menetelmissä on taustalla standardeja, ne on tarvittaessa muunneltu käytännön tarpeita vastaaviksi. Joistakin menetelmistä esitetään vain lyhennetty kuvaus ja lähde, josta kiinnostunut lukija voi tarvittaessa etsiä yksityiskohtaisempaa tietoa. Toivomme ohjekirjan edistävän hyvälaatuisten kompostituotteiden kehittämistä ja kompostin lisääntyvää hyötykäyttöä kasvualustoissa.