Konepajateollisuuden alihankintaprosessien kehittämisedellytykset ja -tavat pk-sektorilla: Koneali-projektin loppuraportti

Asetustutkimusosion tulokset osoittavat, että tutkittujen tuotteiden osalta asetusajat olivat 10-50 % kaikesta valmistusajasta. Tehokkain keino vähentää asetusaikoja näyttää olevan suunnittelijan ja valmistuksen yhteistyön lisääminen. Osoituksena tästä ovat case-tapaukset, joissa onnistuttiin vähentämään valmistuskustannuksia parhaimmillaan 50-70 %. Lisäksi tulokset osoittavat, että asetusajat olivat valtaosin sisäisiä. Näiden siirtäminen ulkoisiksi on merkittävä kehittämismahdollisuus. Kaksoisvarastoproblematiikka-osiossa kehitettiin alihankintaprosessin kustannusmalli ja varastojen sijaintipäätösmalli. Kustannusmallissa lasketaan tilaus-toimitusprosessin välillisiä kustannuksia tuotekohtaisesti. Lisäksi analysoitiin muut kuin taloudelliset varastojen sijaintipäätökseen vaikuttavat tekijät. Kustannusmallia testattiin historiadatan avulla, tietokonesimulaatiolla ja joukolla erilaisia tapauksia eri yrityksissä. Testaus osoitti, että kustannusmalli on käyttökelpoinen ja tulokset vastasivat erityisesti alihankintayritysten näkemyksiä. Jotkut yritykset ottivat mallin heti käyttöönsä. Valmistuksen ja suunnittelun yhteistyöosiossa oli tavoitteena selvittää valmistuksen ja suunnittelun väliseen yhteistyöhön liittyvää problematiikkaa. Valmistuksen ja suunnittelun yhteistyö on vähäistä, vain n. 10-15 % päähankkijoista osallistuu alihankkijoidensa kanssa yhteiseen tuotekehitykseen. Case-tapaukset osoittivat, että yhteistyötä lisäämällä saavutetaan merkittäviä hyötyjä. Erityisen tärkeäksi nousi yhteistyö uusien tuotteiden kehittämisessä. Vanhojen tuotteiden kehittäminen on usein ongelmallista eri syistä. Yhteistyön lisäämistä puoltaa myös kokeneemman suunnittelijakunnan väheneminen. Myös suunnittelijoiden apuvälineiden kehittäminen on tärkeä kehityskohde. Yhteistyön lisäämistä rajoittaa molempien osapuolien halu välttää sitoutumista toisiinsa kovin vahvasti. Investointien osalta tavoitteena oli selvittää, millä tavoin yritykset investointiongelmaa tarkastelevat. Tulosten mukaan pää- ja alihankkijoiden välinen strateginen yhteistyö koneinvestointeihin liittyen on olematonta. Investoinnit ovat pääasiassa työkaluja ja -välineitä, joiden hankintakustannus yleisesti laskutetaan päähankkijalta joko erillisellä laskulla tai lisäämällä tuotteen hintaan pieni lisä kuoletusta varten. Suuntaus näyttää olevan, että tuotteet suunnitellaan valmistettaviksi yleiskoneilla ja toisaalta alihankkijat ottavat sellaisia tuotteita valmistaakseen, jotka ovat yleiskoneilla tehtävissä.