TY - BOOK
T1 - Konepajateollisuuden alihankintaprosessien kehittämisedellytykset ja -tavat pk-sektorilla
T2 - Koneali-projektin loppuraportti
AU - Häkkinen, Kai
AU - Pötry, Jyri
AU - Joutsen, Peik
N1 - Project code: G1SU00823
PY - 2003
Y1 - 2003
N2 - Asetustutkimusosion tulokset osoittavat, että tutkittujen
tuotteiden osalta asetusajat olivat 10-50 % kaikesta
valmistusajasta. Tehokkain keino vähentää asetusaikoja
näyttää olevan suunnittelijan ja valmistuksen yhteistyön
lisääminen. Osoituksena tästä ovat case-tapaukset, joissa
onnistuttiin vähentämään valmistuskustannuksia
parhaimmillaan 50-70 %. Lisäksi tulokset osoittavat, että
asetusajat olivat valtaosin sisäisiä. Näiden siirtäminen
ulkoisiksi on merkittävä kehittämismahdollisuus.
Kaksoisvarastoproblematiikka-osiossa kehitettiin
alihankintaprosessin kustannusmalli ja varastojen
sijaintipäätösmalli. Kustannusmallissa lasketaan
tilaus-toimitusprosessin välillisiä kustannuksia
tuotekohtaisesti. Lisäksi analysoitiin muut kuin
taloudelliset varastojen sijaintipäätökseen vaikuttavat
tekijät. Kustannusmallia testattiin historiadatan avulla,
tietokonesimulaatiolla ja joukolla erilaisia tapauksia
eri yrityksissä. Testaus osoitti, että kustannusmalli on
käyttökelpoinen ja tulokset vastasivat erityisesti
alihankintayritysten näkemyksiä. Jotkut yritykset ottivat
mallin heti käyttöönsä.
Valmistuksen ja suunnittelun yhteistyöosiossa oli
tavoitteena selvittää valmistuksen ja suunnittelun
väliseen yhteistyöhön liittyvää problematiikkaa.
Valmistuksen ja suunnittelun yhteistyö on vähäistä, vain
n. 10-15 % päähankkijoista osallistuu alihankkijoidensa
kanssa yhteiseen tuotekehitykseen.
Case-tapaukset osoittivat, että yhteistyötä lisäämällä
saavutetaan merkittäviä hyötyjä. Erityisen tärkeäksi
nousi yhteistyö uusien tuotteiden kehittämisessä.
Vanhojen tuotteiden kehittäminen on usein ongelmallista
eri syistä. Yhteistyön lisäämistä puoltaa myös
kokeneemman suunnittelijakunnan väheneminen. Myös
suunnittelijoiden apuvälineiden kehittäminen on tärkeä
kehityskohde. Yhteistyön lisäämistä rajoittaa molempien
osapuolien halu välttää sitoutumista toisiinsa kovin
vahvasti.
Investointien osalta tavoitteena oli selvittää, millä
tavoin yritykset investointiongelmaa tarkastelevat.
Tulosten mukaan pää- ja alihankkijoiden välinen
strateginen yhteistyö koneinvestointeihin liittyen on
olematonta. Investoinnit ovat pääasiassa työkaluja ja
-välineitä, joiden hankintakustannus yleisesti
laskutetaan päähankkijalta joko erillisellä laskulla tai
lisäämällä tuotteen hintaan pieni lisä kuoletusta varten.
Suuntaus näyttää olevan, että tuotteet suunnitellaan
valmistettaviksi yleiskoneilla ja toisaalta alihankkijat
ottavat sellaisia tuotteita valmistaakseen, jotka ovat
yleiskoneilla tehtävissä.
AB - Asetustutkimusosion tulokset osoittavat, että tutkittujen
tuotteiden osalta asetusajat olivat 10-50 % kaikesta
valmistusajasta. Tehokkain keino vähentää asetusaikoja
näyttää olevan suunnittelijan ja valmistuksen yhteistyön
lisääminen. Osoituksena tästä ovat case-tapaukset, joissa
onnistuttiin vähentämään valmistuskustannuksia
parhaimmillaan 50-70 %. Lisäksi tulokset osoittavat, että
asetusajat olivat valtaosin sisäisiä. Näiden siirtäminen
ulkoisiksi on merkittävä kehittämismahdollisuus.
Kaksoisvarastoproblematiikka-osiossa kehitettiin
alihankintaprosessin kustannusmalli ja varastojen
sijaintipäätösmalli. Kustannusmallissa lasketaan
tilaus-toimitusprosessin välillisiä kustannuksia
tuotekohtaisesti. Lisäksi analysoitiin muut kuin
taloudelliset varastojen sijaintipäätökseen vaikuttavat
tekijät. Kustannusmallia testattiin historiadatan avulla,
tietokonesimulaatiolla ja joukolla erilaisia tapauksia
eri yrityksissä. Testaus osoitti, että kustannusmalli on
käyttökelpoinen ja tulokset vastasivat erityisesti
alihankintayritysten näkemyksiä. Jotkut yritykset ottivat
mallin heti käyttöönsä.
Valmistuksen ja suunnittelun yhteistyöosiossa oli
tavoitteena selvittää valmistuksen ja suunnittelun
väliseen yhteistyöhön liittyvää problematiikkaa.
Valmistuksen ja suunnittelun yhteistyö on vähäistä, vain
n. 10-15 % päähankkijoista osallistuu alihankkijoidensa
kanssa yhteiseen tuotekehitykseen.
Case-tapaukset osoittivat, että yhteistyötä lisäämällä
saavutetaan merkittäviä hyötyjä. Erityisen tärkeäksi
nousi yhteistyö uusien tuotteiden kehittämisessä.
Vanhojen tuotteiden kehittäminen on usein ongelmallista
eri syistä. Yhteistyön lisäämistä puoltaa myös
kokeneemman suunnittelijakunnan väheneminen. Myös
suunnittelijoiden apuvälineiden kehittäminen on tärkeä
kehityskohde. Yhteistyön lisäämistä rajoittaa molempien
osapuolien halu välttää sitoutumista toisiinsa kovin
vahvasti.
Investointien osalta tavoitteena oli selvittää, millä
tavoin yritykset investointiongelmaa tarkastelevat.
Tulosten mukaan pää- ja alihankkijoiden välinen
strateginen yhteistyö koneinvestointeihin liittyen on
olematonta. Investoinnit ovat pääasiassa työkaluja ja
-välineitä, joiden hankintakustannus yleisesti
laskutetaan päähankkijalta joko erillisellä laskulla tai
lisäämällä tuotteen hintaan pieni lisä kuoletusta varten.
Suuntaus näyttää olevan, että tuotteet suunnitellaan
valmistettaviksi yleiskoneilla ja toisaalta alihankkijat
ottavat sellaisia tuotteita valmistaakseen, jotka ovat
yleiskoneilla tehtävissä.
KW - subcontracting
KW - subcontract manufacture
KW - concurrent engineering
KW - setups
KW - inventories
KW - product design
KW - investments
M3 - Report
SN - 951-38-6128-7
T3 - VTT Tiedotteita - Research Notes
BT - Konepajateollisuuden alihankintaprosessien kehittämisedellytykset ja -tavat pk-sektorilla
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -