Korjausrakentamisen tutkimusohjelma 1986-1988. Yhteenvetoraportti 2. Korjaus ja tutkimustekniikka

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen korjausrakentamisen tutkimusohjelman tavoitteena on ollut sodanjälkeisen rakenuuskannan ja infrastruktuurin korjaustekniikan hallinta valituilla osa-alueilla. Ohjelma toteutettiin vuosina 1986 - 1988 ja se jakautui neljään kokonaisuuteen: 1 Korjausrakentamisen lähtötiedot, 2 Korjaus- ja tutkimustekniikka, 3 Kaupunki ja lähiöt korjauskohteena ja 4 Teiden ja katujen kunnossapidon ohjaus. Korjaus ja tutkimustekniikka -osan tulokset ovat: * Julkisivujen lisäeristyksestä on tehty kenttäkartoitus Suomessa ja eräissä muissa maissa. Laadittiin Suomen lisäeristysjärjestelmien tuotantotiedosto julkisivujen lisäeristysohjejulkaisu ja lisäeristysjärjesteimän valintaperusteet. Käytössä olevien järjestelmien toimivuus on hyvä paitsi muutamat ulkonäkö- ja rakenneyksityiskohdat. * Julkisivujen kunnon arvioinnissa voidaan käyttää lämpökameraa perinteisten tutkimusmenetelmien ohella. Rapatuille julkisivuille laadittiin arviointisystematiikka, jossa esitetään mm. periaatteellisia korjausvaihtoehtoja. * Julkisivuelementtlen saumojen rikkoutuminen on yleistä. Syitä ovat väärä mitoitus ja saumausajankohta. Oikealla ratkaisulla saavutetaan yli 20 vuoden käyttöikä. Kuntoa arvioidaan silmämääräisesti ja tutkimalla massa ja tartuntapinnan ominaisuuksia. * Ns. umpirakenteisen katon kuivatus voidaan tehdä lämmöneristeen yläreunassa olevilla tuuletusurilla ja katon ulkopuolisella lisäeristyksellä. Laadittiin yhteenveto tavanomaisimmista kattorakenteiden vaurioista ja korjausperiaatteista sekä kokeiltiin kosteusteknisen kunnon arviointimenetelmiä. * Betoniterästen korroosioalueiden paikallistaminen ns. sähköisellä potentiaalimittauksella on siirrettävissä myös talonrakentamiseen, erityisesti massiivisten betonirakenteiden tutkimiseen. *Puun homehtuminen lämpötilassa +10 °C...+15 °C on hidasta korkeissakin kosteuspitoisuuksissa (95 %). Lahottajasienet vaativat korkeammat kosteuspitoisuudet kuin homesienet. Rakenteiden uloimpien osien lievä kostuminen ei ole suuri riski alhaisessa lämpötilassa (+ 10 °C). * Puurakenteiden kunnon arviointimenetelmiä ovat mm. pinnan lujuuden ja kovuuden mittaus, näytepalatutkimus, lujuusmääritys, endoskopia, mikroskooppitutkimukset ja analyysit. Uusina menetelminä voidaan käyttää ultraäänitekninkkaa, äänen nopeuteen, voimakkuuteen, vahnenemiseen ja äänipulssitekniikkaan perustuvia menetelmiä röntgenmenetelmää, tomografiaa, radioaaltoihin perustuvaa tekniikkaa sekä kemiallisia menetelmiä. * Puupaalujen kuntoa voidaan tutkia tiheys- ja vesipitoisuusmäärityksin, lahoisuusmäärityksin ja puristuskokein. Pituutta voidaan arvioida iskuaaltoteoriaan perustuvalla menetelmällä. * Vesi- ja viemärilaitteiden kunnon arviointi perusluu tietoon putkiston iästä, materiaaleista, asennustavoista ja vikatietoihin. Tutkimusmenetelmiä ovat tähystys, TV-kuvaus ultraääni- ja koepalatutkimus. * Kylpyhuonekorjauskokeilussa saatiin myönteisiä tuloksia putkistonousu- ja seinäpäällyste-elementeistä sekä suojaputkien sisään asennetuista vesiputkista. Sähköasennusten kuntoarviointi osoittautui kannattamattomaksi asuinrakennuksissa. Korjausrakentamiseen osoittautui mahdolliseksi kehittää soveliaampi asennusjärjestelmä. * Korjauskustannusten arvion tarkkuus riippuu korjaustyön monentasoisista tavoitteista, rakennuksen kunnosta ja rakennuttajan halusta ja taidosta ohjata suunnittelua taloudellisten kriteerien mukaisesti.