Korkealujuusbetonisten siltojen suunnittelu ja valmistus

Korkealujuusbetonisiltojen suunnittelussa ja valmistuksessa on erityispiirteitä, jotka on syytä ottaa huomioon rakenteiden kunnollisen toiminnan ja säilyvyyden takaamiseksi. Suunnittelussa laskentamallit valitaan ja laskenta suoritetaan joko lineaarisen kimmoteorian tai epälineaarisen teorian perusteella. Rakenteen muodonmuutoskyvyn tarkistuksessa voidaan käyttää plastisuusteoriaa. Taivutusrajatilamitoituksessa on syytä kiinnittää huomiota rakenteen sitkeyteen, koska korkealujuusbetonia käytettäessä on rakenteeseen mahdollista sijoittaa niin suuria vetoteräsmääriä, että rakenteen kiertymäkapasiteetti ei enää riitä takaamaan sitkeää murtumistapaa. Leikkausrajatilamitoituksessa on otettava huomioon, että korkealujuusbetonirakenteen leikkauskapasiteetti ei kasva lujuuden mukana, kuten betonin vetolujuus. Korkealujuusbetonin lujuuden hyöty maksimoidaan puristetuissa rakenteissa ja rakenneosissa. Tällaisia ovat pilarit, kaaret, kotelorakenteet ja liittorakenteet. Korkealujuusbetonisiltojen valmistuksen suurin riski on kovettumisenaikaisen lämpötilan hallinnassa. Jos lämpötilaa ei pystytä hallitsemaan ja se kasvaa liian suureksi, betoni vaurioituu ja sen säilyvyyskestävyys huononee. Julkaisussa esitetään lämpötilamittausten tuloksia ja verrataan niitä laskentateorian mukaisiin tuloksiin. Lisäksi esitetään erityispiirteet, jotka on syytä ottaa huomioon valmistuksen ennakkosuunnittelussa, betonin valmistuksessa, kuljetuksessa ja valussa jälkihoitoineen sekä laadunvalvonnassa. Lopuksi käsitellään korkealujuusbetonin säilyvyyteen liittyviä asioita ja koetuloksia.