Kotimaisten polttoaineiden turvallinen tuotanto ja käyttö. Osa 4. Turpeen palo- ja räjähdysominaisuudet

Tutkimuksessa esitetään tuloksia erilaisten turvepölynäytteiden pölyräjähdyskokeista. Erityisesti on kiinnitetty huomio pölyräjähdyksen maksimipaineeseen ja ns. Kst-arvoon, joiden riippuvuutta turvepölyn kosteuspitoisuudesta ja keskimääräisestä hiukkaskoosta on tutkittu. Työssä on myös selvitetty kuinka maksimiräjähdyspaine ja Kst-arvo muuttuvat, kun sekoitetaan hiukkaskooltaan ja kosteuspitoisuudeltaan hyvin erilaisia turvenäytteitä keskenään. Yhteenvetona todetaan, että tasalaatuisten kuivien (kosteuspitoisuus <35 %) ja hienojakoisten (keskimääräinen hiukkaskoko < 200 m) turvepölyjen maksimiräjähdyspaine ja KSt-arvo ovat kohtuullisella tarkkuudella arvioitavissa kosteuspitoisuuden ja keskimääräisen hiukkaskoon perusteella. Tasalaatuisten kosteiden (kosteuspitoisuus >35 %) ja/tai karkeiden (keskimääräinen hiukkaskoko > 200 my m) turvepölyjen räjähtävyydestä tai räjähtämättömyydestä voidaan monissa tapauksissa tehdä arvio. Turveseoksen, joka koostuu ominaisuuksiltaan hyvin erilaisista komponenteista, maksimiräjähdyspaineesta tai Kst-arvosta ei voida tehdä luotettavaa arviota seoksen keskimääräisen kosteuspitoisuuden tai hiukkaskoon perusteella, ei aina edes seoksen räjähtävyydestä tai räjähtämättömyydestä. Tutkimuksessa on myös esitetty tutkimustuloksia kytevän turvepalon leviämisestä turvekerroksen pinnassa. Leviämisnopeus oli 0,3..8 mm/min riippuen kerroksen yli puhalletun ilmavirran nopeudesta, turpeen kosteuspitoisuudesta ja turvakerroksen paksuudesta. Suurin vaikutus oli ilmavirran nopeudella. Tutkimuksissa todettiin myös, että pudotettaessa vapaasti kuivaa jyrsinturvetta (kosteuspitoisuus 9,9 %) riittää sen seassa oleva noin 5cm x 5 cm...l0 cm x 10 cm kokoinen kytevä turvepesäke sytyttämään turpeen räjähdyksenomaisesti. Jyrsinturpeessa, jonka kosteuspitoisaus oli 34 % ei sen sijaan havaittu räjähtävää palamista, vaikka kytevän turvepesäkkeen koko oli 35 cm x 100 cm.