Kyllästetyn kuusen kestävyys. Osa 2. Kenttäkoe

Leena Paajanen

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Kyllästetyn ja pintakäsitellyn kuusen kestävyyttä männyn pintapuuhun verrattuna tutkittiin L-kappaleiden kenttäkokeella. Kokeessa seurattiin kappaleiden kosteutta 15 kk:n ajan punnitsemalla ne joka kuukausi talviaikaa lukuun ottamatta. Samalla seurattiin pinnoitteiden kuntoa. Kyllästeinä olivat CCA-kylläste ja öljy- sekä vesipohjainen tyhjökyllästykseen tarkoitettu kylläste. Maalit olivat yleensä öljy- tai vesiohenteisia alkydi- tai akrylaattihartseja sisältäviä. Kappaleiden kosteus lisääntyi nopeasti ensimmäisinä kuukausina, ja se oli suurin yleensä huhtikuussa. Pienimmillään kosteus oli heinäkuussa. Kuusikappaleissa kosteudet olivat yleensä pienemmät kuin vastaavissa mäntykappaleissa. Rinnakkaisten koekappaleiden kosteushajonta oli kuusella suurempi kuin männyllä. Kuivimpina yleensä säilyivät öljypohjaisella kyllästeellä kyllästetyt kappaleet. Kyllästeen laimentaminen lisäsi hiukan kappaleiden kostumisalttiutta. Pienin maksimikosteus, 42 %, oli öljypohjaisella alkydihartseja sisältävällä pohjusteella pintakäsitellyissä kuusikappaleissa; niiden minimikosteus oli 12 %. Vastaavien mäntykappaleiden kosteudet olivat 50 ja 15 %. Suurimmat kosteudet olivat kyllästämättömissä kappaleissa, jotka oli maalattu tiiviillä pinnoitteilla. Kuusikappaleissa maksimikosteus oli 84 % ja minimikosteus 30 %. Vastaavissa mäntykappaleissa kosteudet olivat 90 ja 35%. Puulajilla ei yleensä ollut merkitystä kappaleissa esiintyvään puun halkeiluun eikä maalivaurioiden kokoon. Pinnoitteen hilseilyn ja halkeilun määrä oli kuusikappaleissa pienempi kuin mäntykappaleissa. Kappaleiden kostuminen ja niiden ulkoinen kunto eivät olleet selvässä yhteydessä toisiinsa. Kuivimmissa kappaleissa saattoi olla paljon vaurioita ja kosteissa vähän. Kappaleiden sisäisiä, biologisia vaurioita tutkitaan myöhemmin, koska testi jatkuu.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages42
ISBN (Print)951-38-3348-8
Publication statusPublished - 1989
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

NameTiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus
PublisherVTT
No.956
ISSN (Print)0358-5085

Fingerprint

Nefopam
Joints

Keywords

  • fir wood
  • durability

Cite this

Paajanen, L. (1989). Kyllästetyn kuusen kestävyys. Osa 2. Kenttäkoe. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 956
Paajanen, Leena. / Kyllästetyn kuusen kestävyys. Osa 2. Kenttäkoe. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 42 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 956).
@book{1cd228e953e9482daf12644401d2a1e3,
title = "Kyll{\"a}stetyn kuusen kest{\"a}vyys. Osa 2. Kentt{\"a}koe",
abstract = "Kyll{\"a}stetyn ja pintak{\"a}sitellyn kuusen kest{\"a}vyytt{\"a} m{\"a}nnyn pintapuuhun verrattuna tutkittiin L-kappaleiden kentt{\"a}kokeella. Kokeessa seurattiin kappaleiden kosteutta 15 kk:n ajan punnitsemalla ne joka kuukausi talviaikaa lukuun ottamatta. Samalla seurattiin pinnoitteiden kuntoa. Kyll{\"a}stein{\"a} olivat CCA-kyll{\"a}ste ja {\"o}ljy- sek{\"a} vesipohjainen tyhj{\"o}kyll{\"a}stykseen tarkoitettu kyll{\"a}ste. Maalit olivat yleens{\"a} {\"o}ljy- tai vesiohenteisia alkydi- tai akrylaattihartseja sis{\"a}lt{\"a}vi{\"a}. Kappaleiden kosteus lis{\"a}{\"a}ntyi nopeasti ensimm{\"a}isin{\"a} kuukausina, ja se oli suurin yleens{\"a} huhtikuussa. Pienimmill{\"a}{\"a}n kosteus oli hein{\"a}kuussa. Kuusikappaleissa kosteudet olivat yleens{\"a} pienemm{\"a}t kuin vastaavissa m{\"a}ntykappaleissa. Rinnakkaisten koekappaleiden kosteushajonta oli kuusella suurempi kuin m{\"a}nnyll{\"a}. Kuivimpina yleens{\"a} s{\"a}ilyiv{\"a}t {\"o}ljypohjaisella kyll{\"a}steell{\"a} kyll{\"a}stetyt kappaleet. Kyll{\"a}steen laimentaminen lis{\"a}si hiukan kappaleiden kostumisalttiutta. Pienin maksimikosteus, 42 {\%}, oli {\"o}ljypohjaisella alkydihartseja sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}ll{\"a} pohjusteella pintak{\"a}sitellyiss{\"a} kuusikappaleissa; niiden minimikosteus oli 12 {\%}. Vastaavien m{\"a}ntykappaleiden kosteudet olivat 50 ja 15 {\%}. Suurimmat kosteudet olivat kyll{\"a}st{\"a}m{\"a}tt{\"o}miss{\"a} kappaleissa, jotka oli maalattu tiiviill{\"a} pinnoitteilla. Kuusikappaleissa maksimikosteus oli 84 {\%} ja minimikosteus 30 {\%}. Vastaavissa m{\"a}ntykappaleissa kosteudet olivat 90 ja 35{\%}. Puulajilla ei yleens{\"a} ollut merkityst{\"a} kappaleissa esiintyv{\"a}{\"a}n puun halkeiluun eik{\"a} maalivaurioiden kokoon. Pinnoitteen hilseilyn ja halkeilun m{\"a}{\"a}r{\"a} oli kuusikappaleissa pienempi kuin m{\"a}ntykappaleissa. Kappaleiden kostuminen ja niiden ulkoinen kunto eiv{\"a}t olleet selv{\"a}ss{\"a} yhteydess{\"a} toisiinsa. Kuivimmissa kappaleissa saattoi olla paljon vaurioita ja kosteissa v{\"a}h{\"a}n. Kappaleiden sis{\"a}isi{\"a}, biologisia vaurioita tutkitaan my{\"o}hemmin, koska testi jatkuu.",
keywords = "fir wood, durability",
author = "Leena Paajanen",
year = "1989",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-3348-8",
series = "Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "956",
address = "Finland",

}

Paajanen, L 1989, Kyllästetyn kuusen kestävyys. Osa 2. Kenttäkoe. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 956, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Kyllästetyn kuusen kestävyys. Osa 2. Kenttäkoe. / Paajanen, Leena.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 42 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 956).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Kyllästetyn kuusen kestävyys. Osa 2. Kenttäkoe

AU - Paajanen, Leena

PY - 1989

Y1 - 1989

N2 - Kyllästetyn ja pintakäsitellyn kuusen kestävyyttä männyn pintapuuhun verrattuna tutkittiin L-kappaleiden kenttäkokeella. Kokeessa seurattiin kappaleiden kosteutta 15 kk:n ajan punnitsemalla ne joka kuukausi talviaikaa lukuun ottamatta. Samalla seurattiin pinnoitteiden kuntoa. Kyllästeinä olivat CCA-kylläste ja öljy- sekä vesipohjainen tyhjökyllästykseen tarkoitettu kylläste. Maalit olivat yleensä öljy- tai vesiohenteisia alkydi- tai akrylaattihartseja sisältäviä. Kappaleiden kosteus lisääntyi nopeasti ensimmäisinä kuukausina, ja se oli suurin yleensä huhtikuussa. Pienimmillään kosteus oli heinäkuussa. Kuusikappaleissa kosteudet olivat yleensä pienemmät kuin vastaavissa mäntykappaleissa. Rinnakkaisten koekappaleiden kosteushajonta oli kuusella suurempi kuin männyllä. Kuivimpina yleensä säilyivät öljypohjaisella kyllästeellä kyllästetyt kappaleet. Kyllästeen laimentaminen lisäsi hiukan kappaleiden kostumisalttiutta. Pienin maksimikosteus, 42 %, oli öljypohjaisella alkydihartseja sisältävällä pohjusteella pintakäsitellyissä kuusikappaleissa; niiden minimikosteus oli 12 %. Vastaavien mäntykappaleiden kosteudet olivat 50 ja 15 %. Suurimmat kosteudet olivat kyllästämättömissä kappaleissa, jotka oli maalattu tiiviillä pinnoitteilla. Kuusikappaleissa maksimikosteus oli 84 % ja minimikosteus 30 %. Vastaavissa mäntykappaleissa kosteudet olivat 90 ja 35%. Puulajilla ei yleensä ollut merkitystä kappaleissa esiintyvään puun halkeiluun eikä maalivaurioiden kokoon. Pinnoitteen hilseilyn ja halkeilun määrä oli kuusikappaleissa pienempi kuin mäntykappaleissa. Kappaleiden kostuminen ja niiden ulkoinen kunto eivät olleet selvässä yhteydessä toisiinsa. Kuivimmissa kappaleissa saattoi olla paljon vaurioita ja kosteissa vähän. Kappaleiden sisäisiä, biologisia vaurioita tutkitaan myöhemmin, koska testi jatkuu.

AB - Kyllästetyn ja pintakäsitellyn kuusen kestävyyttä männyn pintapuuhun verrattuna tutkittiin L-kappaleiden kenttäkokeella. Kokeessa seurattiin kappaleiden kosteutta 15 kk:n ajan punnitsemalla ne joka kuukausi talviaikaa lukuun ottamatta. Samalla seurattiin pinnoitteiden kuntoa. Kyllästeinä olivat CCA-kylläste ja öljy- sekä vesipohjainen tyhjökyllästykseen tarkoitettu kylläste. Maalit olivat yleensä öljy- tai vesiohenteisia alkydi- tai akrylaattihartseja sisältäviä. Kappaleiden kosteus lisääntyi nopeasti ensimmäisinä kuukausina, ja se oli suurin yleensä huhtikuussa. Pienimmillään kosteus oli heinäkuussa. Kuusikappaleissa kosteudet olivat yleensä pienemmät kuin vastaavissa mäntykappaleissa. Rinnakkaisten koekappaleiden kosteushajonta oli kuusella suurempi kuin männyllä. Kuivimpina yleensä säilyivät öljypohjaisella kyllästeellä kyllästetyt kappaleet. Kyllästeen laimentaminen lisäsi hiukan kappaleiden kostumisalttiutta. Pienin maksimikosteus, 42 %, oli öljypohjaisella alkydihartseja sisältävällä pohjusteella pintakäsitellyissä kuusikappaleissa; niiden minimikosteus oli 12 %. Vastaavien mäntykappaleiden kosteudet olivat 50 ja 15 %. Suurimmat kosteudet olivat kyllästämättömissä kappaleissa, jotka oli maalattu tiiviillä pinnoitteilla. Kuusikappaleissa maksimikosteus oli 84 % ja minimikosteus 30 %. Vastaavissa mäntykappaleissa kosteudet olivat 90 ja 35%. Puulajilla ei yleensä ollut merkitystä kappaleissa esiintyvään puun halkeiluun eikä maalivaurioiden kokoon. Pinnoitteen hilseilyn ja halkeilun määrä oli kuusikappaleissa pienempi kuin mäntykappaleissa. Kappaleiden kostuminen ja niiden ulkoinen kunto eivät olleet selvässä yhteydessä toisiinsa. Kuivimmissa kappaleissa saattoi olla paljon vaurioita ja kosteissa vähän. Kappaleiden sisäisiä, biologisia vaurioita tutkitaan myöhemmin, koska testi jatkuu.

KW - fir wood

KW - durability

M3 - Report

SN - 951-38-3348-8

T3 - Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus

BT - Kyllästetyn kuusen kestävyys. Osa 2. Kenttäkoe

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Paajanen L. Kyllästetyn kuusen kestävyys. Osa 2. Kenttäkoe. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 42 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 956).