Lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien suora digitaalinen säätö (DDC): Kirjallisuuskatsaus

Digitaalinen säätö voidaan määritellä säädöksi, jossa säätimen toiminnat suorittaa digitaalinen laite. Ohjelmoitavuus on tärkein ominaisuus, joka erottaa digitaaliset säätöjärjestelmät vastaavista analogisista. Mikroprosessoritekniikan nopea kehittyminen ja tietokoneiden suhteellinen halpeneminen ovat luoneet edellytykset suoran digitaalisen säädön laajalle käyttöönotolle lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien säädössä, varsinkin kun sisäilmasto-oloille (lämpöviihtyisyys) ja edelleen LVI-järjestelmien toiminnalle osataan asettaa aiempaa tarkempia vaatimuksia. Viime vuosina on suoran digitaalisen säädön (DDC) käytöstä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien säädössä julkaistu yhä enemmän artikkeleita ja konferenssiesitelmiä. Tämä kirjallisuuskatsaus on yhteenveto ko. aihetta käsittelevistä kirjoituksista. Lisäksi arvioidaan alan kehitysnäkymiä ja esitetään tutkimuskohteita. Raportissa käsitellään digitaalisen automaatiojärjestelmän toimintoja yleisesti, analogisen ja digitaalisen säädön eroja, LI-järjestelmien DDC-säädön suunnittelussa huomioitavia seikkoja sekä referoidaan esimerkinomaisesti muutamia tyypillisiä DDC:n LVI-sovelluksia. Liitteessä on tietokonesäätöön liittyviä termejä selityksineen. Yhteenvetona esitetään DDC:n LVI-sovellusten tutkimustarpeet lähivuosiksi. Ne käsittävät nimenomaan sen tutkimus- ja tuotekehitystyön, johon on tarkoituksenmukaista panostaa alan suomalaista teollisuutta ajatellen. Tosiasia ja samalla ehkä alan suurin ongelma on, että säätölaitemarkkinoita hallitsevat ulkomaiset yritykset, joiden tuotekehitykseen on lähes mahdoton vaikuttaa.