TY - BOOK
T1 - Lasikatteinen massiivinen aurinkokerääjäseinä energiaverholla
AU - Ojanen, Tuomo
AU - Heimonen, Ismo
PY - 1998
Y1 - 1998
N2 - Aurinkokerääjän integrointi rakennuksen ulkovaippaan tuo
monia etuja. Passiivisten aurinkokerääjäsovellusten
epäkohtana on, ettei niiden lämpöteknistä toimintaa voida
säätää olosuhteiden tai rakennuksen lämmöntarpeen mukaan.
Ajoittainen ylilämpeneminen ja kerääjän suurista
lämpöhäviöistä johtuva aurinkoenergian käytön alhainen
hyötysuhde ovat passiiviselle järjestelmälle tyypillisiä
epäkohtia, joita voidaan ehkäistä aktiivisen, säädettävän
järjestelmän avulla.
Tutkimuksessa tarkastellaan rakenteeseen integroitua
kerääjäseinää, jossa valoa läpäisevän ja auringon
säteilyä absorboivan kerroksen välissä on ohjattava
verhojärjestelmä. Verho tehdään useista, pinnoiltaan
matalaemissiopintaisista kalvoista, jolloin
säteilylämmönsiirto verhon läpi saadaan pieneksi. Verhon
avulla voidaan tehokkaasti pienentää lämpöhäviöitä
kerääjärakenteen absorptiopinnalta ulospäin ja parantaa
seinän pimeän tilanteen U-arvoa. Toiminta-ajatuksena on,
että lämmityskaudella verho suojaa absorptiopintaa aina,
kun seinään ei kohdistu auringon säteilyä, ja
kesäkaudella verhoa voidaan käyttää seinän varjostukseen
ylilämpenemisen estämiseksi.
Lähtökohtana kerääjässä, verhojärjestelmää lukuun
ottamatta, on käyttää tavanomaisia materiaaleja ja
rakenneosia. Valoa läpäisevä osa perustuu perinteiseen
lasiteknologiaan, ja varaajarakenne tehdään
kivipohjaisista rakennusmateriaaleista. Liikutettavan
verhon vuoksi kerääjän lasiosan läpäisevä aurinkoenergia
voidaan hyödyntää huomattavasti paremmin kuin
passiivisissa kerääjissä.
Kerääjäseinän lämpöteknistä toimintaa tutkitaan
kokeellisesti Hot-Box-mittauslaitteistossa, jossa on
aurinkolamppu sekä laskennallisesti vuositasolla
simuloiden rakenneanalyysiohjelmalla. Tutkimuksessa
selvitetään kerääjäseinän lämpöteknisen toiminnan
perusteet ja pyritään optimoimaan auringonsäteilyn
hyödyntämistä.
Verhoa käytettäessä seinän varaajakerroksen lämpötilataso
on pimeänäkin aikana suhteellisen korkea ja säteilyjakson
jälkeiset lämpöhäviöt voidaan pitää pieninä. Suurin osa
varaajakerrokseen saadusta auringon säteilyenergiasta
saadaan hyödyksi huonetilaan. Materiaali- ja
kerrospaksuusvalinnoilla saadaan varaajaseinän
lämmönsiirron viive absorptiopinnasta sisäilmaan
sopivaksi. Kevättalven aurinkoisten päivien seuratessa
toisiaan pysyi varaavan kerroksen lämpötila ympäri
vuorokauden huonelämpötilaa korkeammalla, ja kerääjä
toimi jatkuvasti lämmönlähteenä huonetilaan päin.
AB - Aurinkokerääjän integrointi rakennuksen ulkovaippaan tuo
monia etuja. Passiivisten aurinkokerääjäsovellusten
epäkohtana on, ettei niiden lämpöteknistä toimintaa voida
säätää olosuhteiden tai rakennuksen lämmöntarpeen mukaan.
Ajoittainen ylilämpeneminen ja kerääjän suurista
lämpöhäviöistä johtuva aurinkoenergian käytön alhainen
hyötysuhde ovat passiiviselle järjestelmälle tyypillisiä
epäkohtia, joita voidaan ehkäistä aktiivisen, säädettävän
järjestelmän avulla.
Tutkimuksessa tarkastellaan rakenteeseen integroitua
kerääjäseinää, jossa valoa läpäisevän ja auringon
säteilyä absorboivan kerroksen välissä on ohjattava
verhojärjestelmä. Verho tehdään useista, pinnoiltaan
matalaemissiopintaisista kalvoista, jolloin
säteilylämmönsiirto verhon läpi saadaan pieneksi. Verhon
avulla voidaan tehokkaasti pienentää lämpöhäviöitä
kerääjärakenteen absorptiopinnalta ulospäin ja parantaa
seinän pimeän tilanteen U-arvoa. Toiminta-ajatuksena on,
että lämmityskaudella verho suojaa absorptiopintaa aina,
kun seinään ei kohdistu auringon säteilyä, ja
kesäkaudella verhoa voidaan käyttää seinän varjostukseen
ylilämpenemisen estämiseksi.
Lähtökohtana kerääjässä, verhojärjestelmää lukuun
ottamatta, on käyttää tavanomaisia materiaaleja ja
rakenneosia. Valoa läpäisevä osa perustuu perinteiseen
lasiteknologiaan, ja varaajarakenne tehdään
kivipohjaisista rakennusmateriaaleista. Liikutettavan
verhon vuoksi kerääjän lasiosan läpäisevä aurinkoenergia
voidaan hyödyntää huomattavasti paremmin kuin
passiivisissa kerääjissä.
Kerääjäseinän lämpöteknistä toimintaa tutkitaan
kokeellisesti Hot-Box-mittauslaitteistossa, jossa on
aurinkolamppu sekä laskennallisesti vuositasolla
simuloiden rakenneanalyysiohjelmalla. Tutkimuksessa
selvitetään kerääjäseinän lämpöteknisen toiminnan
perusteet ja pyritään optimoimaan auringonsäteilyn
hyödyntämistä.
Verhoa käytettäessä seinän varaajakerroksen lämpötilataso
on pimeänäkin aikana suhteellisen korkea ja säteilyjakson
jälkeiset lämpöhäviöt voidaan pitää pieninä. Suurin osa
varaajakerrokseen saadusta auringon säteilyenergiasta
saadaan hyödyksi huonetilaan. Materiaali- ja
kerrospaksuusvalinnoilla saadaan varaajaseinän
lämmönsiirron viive absorptiopinnasta sisäilmaan
sopivaksi. Kevättalven aurinkoisten päivien seuratessa
toisiaan pysyi varaavan kerroksen lämpötila ympäri
vuorokauden huonelämpötilaa korkeammalla, ja kerääjä
toimi jatkuvasti lämmönlähteenä huonetilaan päin.
KW - solar heating
KW - solar collectors
KW - curtain walls
KW - external walls
KW - glass structures
KW - thermal
M3 - Report
SN - 951-38-5296-2
T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
BT - Lasikatteinen massiivinen aurinkokerääjäseinä energiaverholla
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -