Liikenne- ja yleisten alueiden sulanapitojärjestelmät: Energiatalous ja tekninen toteutus: Kesäkeli-projekti

Projektissa tutkittiin katu- ja liikennealueiden lämmöllä toimivien sulanapitojärjestelmien teknistä toteutusta, energiaratkaisuja ja -taloutta. Lämmitysjärjestelmän lämmönlähteitä voivat olla kaukolämpö, sähkö, lauhde- ja prosessilämpö sekä matalalämpöiset energialähteet yhdistettynä lämpöpumppulaitokseen. Liukkaudentorjuntavaihtoehtona tiealueiden suolaukselle ja luiskasuojauksille pohjavesialueella tutkittiin niiden lämmittämistä. Projektissa vertailtiin yhdeksän erilaisen lämmitetyn katurakenteen toimivuus, joille on jo aiemmin tehty jännitystila- ja muodonmuutoslaskelmat. Samoille katurakenneratkaisulle tehtiin lämpökäyttäytymismallit ja laskettiin tarvittava lämmitysteho ja tutkittiin lämpöeristyksen tarpeellisuutta. Katurakenteissa lämmitysteho on 300 W/m2, mikä riittää sulattamaan uutta lunta 30 mm tunnissa ja pitämään tien pinnan sulana -13 °C:n ulkolämpötilaan saakka. Kadun reunakiven alueella tulee käyttää suurempaa lämmitystehoa. Betonisissa silta- ja kansirakenteissa toimiva lämmitys edellyttää suurempaa lämmitystehoa ja alapuolista lämmöneristystä. Nestekiertoisen sulanapitojestelmän mitoitukseen kehitettiin laskentamalli, jolla voidaan mitoittaa katulämmityksen putkijärjestelmä sekä laskea lämmitysjärjestelmän kustannukset.