Liikennejärjestelmän teknologiapalvelujen vaikutusarvioinnit tulevaisuudessa

Liikennejärjestelmä on laaja teknologinen järjestelmä, jonka monet hyvinkin erilaiset komponentit ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Liikennejärjestelmä vaikuttaa sitä ympäröivän yhteiskunnan muuhun kehitykseen, mutta toisaalta myös sosiaalinen ympäristö vaikuttaa merkittävästi liikennejärjestelmän teknisten ominaisuuksien muovautumiseen. Erilaiset vaikutusarvioinnit ovat perinteinen liikennejärjestelmän kehittämisen ohjausmenetelmä. Järjestelmässä tehdään yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaisia kehittämistoimenpiteitä, joiden vaikutuksia ja tehokkuutta pyritään mittaamaan ja arvioimaan. Vaikutusarviointien kirjo on laaja: se sisältää teoreettisia arvioita, simulointeja, empiirisiä mittauksia todellisessa ympäristössä jne. Uuden teknologian ratkaisujen soveltaminen liikenteeseen muuttaa liikennejärjestelmään tehtävien toimenpiteiden luonnetta ja myös järjestelmän toimijoiden rooleja. Toimenpiteet eivät ole enää yhtä selvärajaisia kuin aikaisemmin. Liikennejärjestelmä muuttuu vähitellen kohti kommunikoivaa systeemiä. Viestintää ja tiedonsiirtoa tapahtuu liikennejärjestelmän eri osien, käyttäjien eli ihmisten ja tavarankuljettajien, kulkuneuvojen ja infrastruktuurin välillä. Tässä yhteydessä käsite teknologiapalvelu nousee keskeiseen asemaan liikennejärjestelmän teknologioiden ja innovaatioiden kehittämisessä. Teknologiapalvelulla tarkoitamme käyttäjän tarpeisiin mukautuvaa joustavaa teknologioiden ja palvelujen "kokoelmaa", joka huomioi toisistaan poikkeavat loppukäyttäjien roolit ja erilaiset liikkumisen ja kuljettamisen sisältötarpeet ja -odotukset. Teknologiapalvelujen synty ja kehittyminen tuovat uudenlaisia haasteita sekä liikennejärjestelmän tuottajille että käyttäjille. Julkisten ja yksityisten toimijoiden roolit liikennejärjestelmän kehittämisessä muuttuvat ja järjestyvät uudella tavalla. Liikennejärjestelmän hallintaan tarvitaan uudenlaisia toiminnan ja arvioinnin malleja ja käytännön sovelluksia. Tämä julkaisu esittelee keskeisiä tulevaisuuden liikennejärjestelmän teknologiapalveluja ja näiden kehittämiseen ja seuraamiseen tarvittavaa arviointitietoa eri osapuolten näkökulmasta. Työn keskeisinä tuloksina esitetyt teknologiapalvelujen tiekartat eivät kohdistu yksittäiseen teknologiaan tai tuotteeseen, vaan systeemiseen, koko liikennejärjestelmän tasoon. Työn kuluessa pidetyissä työpajoissa esille nousseita teemoja noudattaen työssä on keskitytty seuraavien kolmen tiekartan laadintaan: (1) Verkostoitumisteknologiat, (2) Ajantasaiseen liikennetietoon perustuvat vuorovaikutteiset järjestelmät ja (3) Palvelupaketointi sekä näiden "sateenvarjon", metatiekartan laadintaan. Verkostoitumisteknologiat ovat yhteistyömuotoja ja välineitä, joita tarvitaan, jotta liikennejärjestelmän arviointitieto on helposti kaikkien osapuolten käytettävissä liikennejärjestelmään liittyvien innovaatioprosessien kaikissa vaiheissa. Ajantasaiseen liikennetietoon perustuvat vuorovaikutteiset järjestelmät ovat teknologiapalveluja, joissa liikku-ja tai tavarankuljettaja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa järjestelmästä saatavan ajantasaisen tiedon kanssa joko liikennevälineen tai mobiilin päätelaitteen kautta. Liikkumisen ja kuljettamisen palvelupaketoinnin toteutuessa asiakas tai käyttäjä voi muodostaa oman, päivittäisiin tarpeisiin vastaavan valikoiman tarjolla olevista liikkumisen ja kuljettamisen teknologiapalveluista. Tiekartat tarjoavat kolme erilaista, toisiaan täydentävää näkökulmaa liikennejärjestelmän teknologiapalvelujen kehittämiselle. Kukin näkökulmista on omalla tavallaan tärkeä, ja jokaista tarvitaan tasapainoisten palvelujen aikaansaamiseksi. Verkostoitumis-teknologioilla luodaan puitteet liikennejärjestelmän teknologiapalvelujen kehittämiselle. Vuorovaikutteiset järjestelmät mahdollistavat teknologioiden tuottaman tiedon tarjoamisen käyttäjiä hyödyttävässä muodossa. Palvelupaketoinnilla saadaan aikaan käyttäjien tarpeita vastaavat palvelukokonaisuudet. Tiekarttojen teemat valikoituivat työryhmätyöskentelyn perusteella, eikä niiden tavoitteena ole kattaa systemaattisesti koko järjestelmää tai sen kaikkia olennaisia piirteitä. Kaikkien kolmen tiekartan perusteella on nähtävissä liikennealan toimijakentän hajaantuminen ja laajeneminen mm. erilaisiin tietojärjestelmä- ja palveluntuottajayrityksiin. Tutkimus- ja kehittämistyössä tämä tarkoittaa näkökulmien avartamista entistä enemmän palvelutoiminnan ansaintalogiikan ymmärtämiseen ja toisaalta käyttäjien erilaisten tarpeiden ymmärtämiseen kompleksisessa toiminnan kentässä ja toimijaverkoissa. Tiedon määrän ja tiedotuskanavien jatkuva lisääntyminen altistaa liikennejärjestelmän myös monille uusille riskeille. Tässä uudessa toimintaympäristössä arviointitiedon tulee perustua luotettavaan ja riippumattomaan analyysiin, sen on noudatettava hyväksyttyjä menetelmiä, ja tulokset on esitettävä helposti ymmärrettävässä ja havainnollisessa muodossa. Liikennejärjestelmän kehittäminen on yhteiskunnallinen prosessi. Olennaista on, että tulevaisuuden teknologiapalvelujen kehittämistä tukevaa arviointitietoa tuotetaan ja hyödynnetään yhtä aikaa useista eri näkökulmista. Useita arviointitiedon lajeja tarvitaan teknologiapalvelujen lähes koko aikajänteen ja samalla myös koko innovaatioprosessin ajan. Tällaisia jatkuvia teemoja ovat ainakin yhteiskunnallinen vaikuttavuus, käyttäjä-keskeinen suunnittelu, kysyntään ja markkinoiden ennakointiin sekä liiketoimintamalleihin liittyvä arviointitieto. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä (1-10 vuodessa) liikennejärjestelmän teknologiapalveluiden vaikutusarvioinnissa korostuvat sulautettujen tietojärjestelmien ja kantojen markkinoiden ennakointi, vaihtoehtoisten toteuttamisteknologioiden ja liiketoimintamallien arviointi sekä yhteiskunnalliset vaikutukset ja vaikuttavuus yksityisen ja julkisen sektorin resurssien yhdistämisen näkökulmasta. Palvelujen loppukäyttäjän kannalta keskeistä arviointitietoa ovat käyttäjien toiminnan analyysit ja käyttöliittymien suunnittelu sekä toiminnan ja hyväksyttävyyden arviointi yhteistyössä käyttäjien ja kehittäjien kesken. Lisäksi on olennaista tunnistaa palveluja rajoittavat (mm. lainsäädännölliset, organisatoriset) reunaehdot. Pitkällä aikavälillä (10-25 vuodessa) arvioinnissa korostuvat mm. erilaisten vuorovaikutteisten järjestelmien liittämismahdollisuuksien tai yhteistoteutuksen arviointi, tietoturvaan ja yksityisyyden suojaan liittyvät arvioinnit, tiedonsiirron liiketoimintamallit ja laatukriteerit, yhteiskuntataloudellisten vaikutusten arviointi sekä palveluverkostojen rakentumisen toimijaverkkoanalyysit.