Liikenneonnettomuuksien vaihteluun vaikuttavat tekijät

Aikaisemmissa tutkimuksissa kehitettyä monimuuttujamenetelmää hyödynnetään selittämällä 1970-luvun onnettomuuksien määrän vaihtelua. Lääni- ja kuukausikohtaisia kuolemaan, loukkaantumiseen ja ajoneuvovaurioon johtaneita yleisillä teillä tapahtuneita onnettomuuksia on selitetty liikennesuoritteella, vuotuisella trendillä, nopeusrajoitustilanteella, onnettomuksien kausivaihtelulla, sademäärällä, keliolosuhteilla sekä valoisuuden määrän vaihteluilla. Nämä muuttujat selittävät 70 - 80 % onnettomuuksien määrän vaihtelusta. Onnettomuuksien tapahtumisen todennäköisyyden aleneminen on vuosikymmenen ajan jatkunut samanlaisena kuolemaan johtavien onnettomuuksien osalta, mutta väheneminen on lievempien onnettomuuksien osalta taantunut. Sääsuhteet vaikuttivat vuosikymmenen loppupuolella aikaisempaa enemmän onnettomuuslukuihin. Tämä johtuu siitä jo aikaisemmin havaitusta seikasta, että kuljettajat alentavat nopeuttaan entistä vähemmän kelin sitä vaatiessa. Vuonna 1975 tapahtui noin 10 % enemmän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia kuin olosuhteiden perusteella voitiin ennustaa ja vuonna 1978 taas noin 15 % ennustettua vähemmän. Muiden onnettomuuksien määrä oli vuosina 1976 - 1977 selvästi ennustettua alhaisempi. Muut poikkeamat luvuista johtuivat tilastoinnin muutoksista, jotka vaikuttivat eniten tilastoitujen ajoneuvovaurioiden määrään.