Liikenneturvallisuuden parantamisohjelman laatimisperiaatteet

Tavoitteellista liikenneturvallisuustyötä ohjaa Suomessa valtakunnallinen liikenneturvallisuustyön suunnitelma, joista viimeisin on vuodelta 1993. Erityistä ohjetta liikenneturvallisuuden näiden suunnitelmien laatimisessa noudatettavista menettelytavoista ei ole olemassa. Tässä julkaisussa esitetään liikenneturvallisuuden parantamisohjelman keskeisimmät laatimisperiaatteet hyödynnettäviksi tulevien ohjelmien laadinnassa. Erityistä huomiota on kiinnitetty toimenpiteiden turvallisuusvaikutuksia koskevien tutkimusten kriittiseen arviointiin, tutkimustulosten yhdistämiseen ja toimenpiteiden valintaperusteisiin. Liikenneturvallisuustyön ensimmäinen vaihe on tavoitteen asettaminen. Sitä ohjaavat käsitykset liikenneturvallisuuden nykytilasta ja lähitulevaisuudessa odotettavissa olevasta kehityksestä. Tavoitteen asetteluun voivat vaikuttaa myös liikenneturvallisuustyön ja muun kansanterveystyön tai tapaturmantorjunnan tuloksellisuuden vertailu tai kansainväliset liikenneturvallisuuden tilaa koskevat vertailut sekä käsitykset toteutettavissa olevilla ja hyväksyttävillä toimenpiteillä saavutettavissa olevista tuloksista. Tavoite on ilmaistava yksikäsitteisesti: sopiva mittari on suurin sallittava liikennekuolemien vuotuinen lukumäärä jonain tulevaisuuden tavoitevuotena. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet ehdotetaan valittaviksi niiden kustannus-vaikutussuhteen mukaisessa paremmuusjärjestyksessä: etusijalla ovat toimenpiteet, joilla tavoite saavutetaan edullisimmin. Edullisuuden mittana käytetään yhteiskunnalle koituvia nettokustannuksia. Niissä otetaan huomioon toimenpiteestä aiheutuvat investointi- ja ylläpitokustannukset, ajoneuvo- ja aikakustannukset, ympäristökustannukset sekä onnettomuuksien aineelliset kustannukset. Nettokustannusperiaate tarkoittaa sitä, että kustannuksissa otetaan huomioon myös mahdolliset säästöt esimerkiksi polttoainekuluissa. Menetelmä mahdollistaa vaikutusajaltaan ja toteutusajankohdaltaan toisistaan poikkeavien toimenpiteiden vertailun, eikä siinä tarvitse erikseen rahallisesti arvottaa ihmishenkiä. Toimenpiteiden valintaan vaikuttavat keskeisesti tutkimustulokset toimenpiteiden onnettomuuksia ja niiden seurauksia vähentävistä vaikutuksista. Kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä, ja vaikutusten arvioinnissa laadukkaille tutkimuksille pitää antaa eniten painoa. Tässä julkaisussa annetaan tutkimusten laadun ja tulosten käyttökelpoisuuden arviointia koskevia ohjeita. Lisäksi esitetään, miten kvantitatiivisen meta-analyysin menetelmillä voidaan laskennallisesti yhdistää toisistaan poikkeavia tutkimustuloksia. Ohjelmien toteutuksen ja vaikutusten seuranta on tärkeää, jotta voidaan oppia aiemmista kokemuksista. Vaikka ohjelmien tulisi pääosin rakentua vaikutuksiltaan tunnettujen toimenpiteiden varaan, niihin voidaan tietyin ehdoin sisällyttää myös uusia toimenpiteitä, joiden vaikutuksista ei ole tutkittua tietoa. Tällaisten toimenpiteiden toteutus on erityisen tärkeää järjestää tutkimuksen ehdoin ja varmistua muutenkin siitä, että vaikutukset tulevat asianmukaisesti tutkittua.