TY - BOOK
T1 - Liimasaumojen tutkiminen
T2 - Liimojen kovetustutkimukset ja tunnistaminen
AU - Housh, Riitta
AU - Kalervo, Lasse
AU - Leppänen, Kimmo
AU - Sivola, Arto
PY - 1988
Y1 - 1988
N2 - Tarkoituksena oli vertailla liimojen kovetuksen
tutkimiseen soveltuvia menetelmiä ja selvitellä liimojen
tunnistamista. Tutkimuksissa käytettiin fenoli-,
resorsinolifenoli-, urea-, melamiiniurea-, upoksin ja
polyuretaaniliimoja.
Differentiaali-pyyhkäisykalorimetrialla (DSC) voidaan
seurata kovetusta sekä määrittää hartsin
kovetuslämpötila, jäännösreaktiolämpö ja kovetusaste.
Kovetusasteen määritys DSC:llä perustuu
jäännösreaktiolämmön pienenemiseen kovetuksen edistyessä.
Torsioheilurilla voidaan seurata kaikentyyppisten
liimojen kovetusta. Myös geeliytyminen tulee selvästi
esille. Torsioheilurilla määritetyt liukumoduuli ja
vaimennus kuvaavat molekyylien liikuntakykyä, joka
rajoittuu liiman kovettuessa.
Sähköiset mittaukset soveltuvat hyvin epoksi- ja
polyuretaaniliimoille mutta eivät vesipitoisille
liimoille. Dielektriset ominaisuudet, kuten suhteellinen
permittiivisyys ja häviökerroin, riippuvat dipolien
määrästä ja liikuntakyvystä, jotka muuttuvat liiman
kovettuessa. Resistanssimittaukset soveltuvat hyvin
kovetuksen kinetiikan tutkimiseen.
Infrapunaspektrometria (IR) soveltuu puhtaiden hartsien
kovetusmekanismien tutkimiseen. Hartsin molekyylirakenne
muuttuu kovetuksessa aiheuttaen vastaavien
IR-absorptiojuovien suhteellisten intensiteettien
muuttumisen. Tosin on hankala selvittää, mihin
reaktioihin muutokset liittyvät.
Fenoliliiman vesiuutteesta ajetusta
ultraviolettispektristä (UV) voidaan määrittää liiman
kovetusaste. Puun uuteaineet häiritsevät määritystä
puuliimasaumasta. Menetelmä perustuu kahden UV-absorption
intensiteettisuhteen muutoksiin kovetuksessa.
AB - Tarkoituksena oli vertailla liimojen kovetuksen
tutkimiseen soveltuvia menetelmiä ja selvitellä liimojen
tunnistamista. Tutkimuksissa käytettiin fenoli-,
resorsinolifenoli-, urea-, melamiiniurea-, upoksin ja
polyuretaaniliimoja.
Differentiaali-pyyhkäisykalorimetrialla (DSC) voidaan
seurata kovetusta sekä määrittää hartsin
kovetuslämpötila, jäännösreaktiolämpö ja kovetusaste.
Kovetusasteen määritys DSC:llä perustuu
jäännösreaktiolämmön pienenemiseen kovetuksen edistyessä.
Torsioheilurilla voidaan seurata kaikentyyppisten
liimojen kovetusta. Myös geeliytyminen tulee selvästi
esille. Torsioheilurilla määritetyt liukumoduuli ja
vaimennus kuvaavat molekyylien liikuntakykyä, joka
rajoittuu liiman kovettuessa.
Sähköiset mittaukset soveltuvat hyvin epoksi- ja
polyuretaaniliimoille mutta eivät vesipitoisille
liimoille. Dielektriset ominaisuudet, kuten suhteellinen
permittiivisyys ja häviökerroin, riippuvat dipolien
määrästä ja liikuntakyvystä, jotka muuttuvat liiman
kovettuessa. Resistanssimittaukset soveltuvat hyvin
kovetuksen kinetiikan tutkimiseen.
Infrapunaspektrometria (IR) soveltuu puhtaiden hartsien
kovetusmekanismien tutkimiseen. Hartsin molekyylirakenne
muuttuu kovetuksessa aiheuttaen vastaavien
IR-absorptiojuovien suhteellisten intensiteettien
muuttumisen. Tosin on hankala selvittää, mihin
reaktioihin muutokset liittyvät.
Fenoliliiman vesiuutteesta ajetusta
ultraviolettispektristä (UV) voidaan määrittää liiman
kovetusaste. Puun uuteaineet häiritsevät määritystä
puuliimasaumasta. Menetelmä perustuu kahden UV-absorption
intensiteettisuhteen muutoksiin kovetuksessa.
KW - glued joints
KW - inspection
M3 - Report
SN - 951-38-3055-1
T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
BT - Liimasaumojen tutkiminen
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -