Logistiikan rooli Etelä-Suomen maakunnissa, TP3 päätulokset: LOLLI työraportti 3:1

Tämän tutkimuksen päätavoite oli tuottaa maakunnallisille, alueellisille ja paikallisille päätöksentekijöille kokonaiskuva ELLI-alueen ja sen eri osa-alueiden kehittämismahdollisuuksista logistiikan keinoin. Tutkimuksen tulokset voidaan pelkistää kuuteen pääkohtaan: Ensinnäkin, alueellisen logistiikan kehittäminen tulee toteuttaa riittävän suurella alueella. Varsin luonnollinen ja itsenäinen kokonaisuus on kuntien muodostama seutukunta, joka on selkeä talous- ja yhteistyöalue. Toiseksi, alueen logistinen asema tulee voida mitata, jotta kehittämisen painopistealueet voidaan arvioida. Tätä varten työssä kehitettiin tulevaisuuden skenaarioihin perustuva malli, jota sovellettiin kolmella eri alueella. Kolmanneksi, alueen kehittäminen on riippuvainen siitä yhteisvaikutuksesta, minkä yritykset toiminnallaan saavat aikaiseksi. Tämä voi perustua yksittäisten yritysten sisäisiin toimiin, tai yritysten väliseen yhteistoimintaan. Neljänneksi, alueellinen kehittäminen on riippuvainen myös julkisen hallinnon tahtotilasta. Ilman maan kattavaa alueellista logistiikkastrategiaa yksittäisten alueiden kehittämistoimenpiteiden vaikutukset voivat jäädä vaatimattomiksi. Julkisen hallinnon toimenpiteet eri alueiden kehittämiseksi (esimerkiksi maaltamuuton hillitseminen sekä työllisyys) ratkaisevat sen perustan, mille logistiikan kehittäminen tulee asettaa. Infrastruktuurihankkeet ovat osa niistä toimenpiteistä, joilla alueen logistista asemaa voidaan ylläpitää. Viidenneksi, logistiikan kehittämisen tarve on pitkälti seurausta yritysten kasvusta ja kehittymisestä. Logistiikan tulee kuitenkin kyetä ennakoimaan yritysten tarpeet olematta varsinainen kehityksen käynnistäjä. Ilman painopistealueiden kehityssuuntien tuntemista investoinnit logistiikkaan voivat olla jopa turhia. Ylimääräinen kapasiteetti ei välttämättä lisää kysyntää, se voi jopa heikentää logistiikkayrityksen toimintamahdollisuuksia. Kuudenneksi, kaikki Suomen kunnat tai eri alueelliset yhteisöt eivät voi olla logistiikassa keskeisellä sijalla. Logistiikan perusrakenteet ovat riippuvaisia taloudellisista tekijöistä; liikennevirtojen suuruus ratkaisee alueen logistisen roolin. Eri alueista syntyy verkosto, missä tarpeettomasta logistiikan tarjonnasta pyritään pääsemään eroon. Varastot, terminaalit, lisäarvopalvelut, kuljetukset, asiakaspalvelu ja muut logistiset tehtävät tehdään siellä, missä niitä tarvitaan. Suuret tavaravirrat eivät takaa logistiikan roolia jollakin alueella. Jonkin kuljetusreitin välissä oleva vireäkin alue voi jäädä paitsioon, jos tämä on perusteltua kuljetusten näkökulmasta. Parantuvien kuljetusreittien seurauksena taloudelliset kuljetusetäisyydet kasvavat. Ennustettavissa on, että logististen solmupisteiden määrä tulee pikemminkin laskemaan kuin lisääntymään Suomessa, elleivät kuljettavat volyymit lisäänny nykyisestä. Tutkimuksemme osoittaa alueellisen logistiikan kehittämisen merkityksen ja sen että tämä pitkäjänteinen työ on alkuvaiheessa. Tutkimus tulisi ulottaa laajemmaksi kuin logistiikan tavalliset määritelmät. Vaikka yritykset näkevät julkisen hallinnon roolin etäisenä, sen merkitys kehittämisessä on keskeinen. Pitkäjänteisen ja kokonaisvaltaisen alueellisen logistiikkastrategian määrittäminen on ajankohtaista. Siinä julkisen vallan – yhteiskuntamme – tahtotilan nivominen logistiikan alueelliseen tutkimukseen ja kehittämiseen on avainasemassa.