Low Carbon Finland 2050 -platform: Energiajärjestelmien kehityspolut kohti vähähiilistä yhteiskuntaa

Globaali ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmakehän lämpötilan nousun rajoittaminen edellyttää maailman kasvihuonekaasupäästöjen radikaalia vähentämistä. Teollisuusmaiden osalta edellytetään 80-95 %:n vähennyksiä vuoden 1990 päästötasoon verrattuna, mikä on lähtökohtana myös EU:n julkaisemassa vähähiilitiekartassa. Low Carbon Finland 2050 -platform -hankkeessa analysoitiin VTT:n TIMESenergiajärjestelmämallin avulla vähähiiliseen yhteiskuntaan tähtäävän politiikan vaikutuksia Euroopassa pitäen Suomen energiajärjestelmää tarkastelun keskipisteenä. Keskeisenä tavoitteena oli tunnistaa kustannustehokkaita ja robusteja polkuja vähähiilisen yhteiskunnan saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä, minkä pohjaksi luotiin joukko vaihtoehtoisia skenaarioita talouden ja yhteiskunnan tulevaisuuden kehitykselle. Globaalilla tasolla tarkasteltiin myös uuteen teknologiaan tarvittavien kriittisten metallimineraalien tunnettujen varantojen riittävyyttä. Työ oli osittain jatkoa aiemmalle VTT:n Low Carbon Finland 2050 -hankkeelle, mutta tässä työssä skenaarioita ja niihin liittyviä vähähiilipolkuja on käsitelty huomattavasti tarkemmin ja monipuolisemmin. Kunkin skenaarion taustalla olevat oletukset on laadittu johdonmukaisesti ns. skenaariotarinan mukaisiksi niin teknologian, kansantalouden ja yhdyskuntarakenteen kehityksen osalta. Vaihtoehtoisiin kehitysarvioihin sisältyy myös oletuksia merkittävistä muutoksista Suomen teolliseen rakenteeseen, yhdyskuntien kehitykseen ja kuluttajien käyttäytymiseen. Myös vähähiilitavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittävimpien epävarmuuksien vaikutusta energiajärjestelmän kehityspolkuihin arvioitiin järjestelmämallin avulla. Keskeisimpinä epävarmuustekijöinä tarkasteltiin hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kaupallistumista, bioenergian kestävyyskriteerien vaikutuksia ja ydinvoiman lisärakentamisen näkymiä Suomessa ja koko Euroopassa. Epävarmuustekijöiden vaikutusten avulla pyrittiin arvioimaan kunkin vähähiilipolun vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Vähähiilitavoitteet näyttävät tulosten valossa olevan toteutettavissa monin erilaisin teknologisten kehityspolkujen kautta. Siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan näyttäisi kuitenkin onnistuvan varmimmin ilman takaiskuja ja merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, mikäli Suomessa energiajärjestelmän tuotantorakenne pidetään riittävän monipuolisena ja panostetaan puhtaan energiateknologian kehittämiseen ja sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Tulosten mukaan tämä merkitsee esimerkiksi CCS-teknologian soveltamista Suomessa osana vähähiilitekniikoiden valikoimaa sikäli kuin teknologia kaupallistuu. Bioenergia pysyy merkittävimpänä uusiutuvana energialähteenä kaikissa skenaarioissa. Hyvin voimakas tukeutuminen vaihtelevan tuuli- ja aurinkoenergian käytön lisäämiseen edellyttää tulosten valossa erittäin nopeaa teknistä kehitystä ja energian varastoinnin läpimurtoa sekä sisältää merkittäviä teknisiä ja taloudellisia epävarmuuksia.