Maakosketuksessa olevat lämmöneristeet: Kenttätutkimus

Pertti Flygare, Harri Kivikoski, Eino Niskala

    Research output: Book/ReportReport

    Abstract

    Kenttätutkimusten kohteena olivat vuosina 1976 - 1985 asennetut rakennusten routa ja lämmöneristeet. Eristemateriaalit olivat paisutettu polystyreeni, solupolyuretaani, mineraalivilla ja kevytsora. Eristeiden ominaisuuksia tutkittiin laboratoriomittauksin kentältä otetuista näytteistä. Eristysten toimivuutta seurattiin kenttämittauksin noin vuoden ajan. Lisäksi toimivuustarkasteluita tehtiin rakennusperustusten termisen analyysin avulla. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet eristemateriaalit kostuivat, mikäli ne joutuivat olemaan kauan märissä olosuhteissa. Kostumisen aiheuttivat pohjavesi tai siitä kapillaarisesti nouseva vesi sekä pintavedet. Suurimmat kosteuspitoisuudet mitattiin eristeistä, joihin pohjaveden pinta ajoittain ulottui. Syöksytorven alla tai kourujen vuotokohdassa olleet levyt olivat selvästi viereisiä kosteammat. Rakennuksen leveät räystäät ja eristeen yläpuolinen suojaus vähensivät eristeeseen absorboitunutta kosteutta. Polystyreenilevyjen kokoonpuristuma oli yleensä alle 10 % nimellispaksuudesta. Kuormitetuilla alueilla levyt olivat puristuneet enemmän kasaan. Mineraalivillalla kokoonpuristuma oli yleensä alle 14 %. Kosteissa levyissä kokoonpuristuma oli suurempi. Polystyreenillä ei todetuilla kosteuspitoisuuksilla havaittu selvää riippuvuutta kosteussisällön ja kokoonpuristuman välillä. Rakennusten routasuojauksessa kysymykseen tulevilla asennussyvyyksillä ei näyttänyt olevan merkitystä levyjen kokoonpuristumaan. Polyuretaaninäytteille ei voitu kokoonpuristumaa määrittää, koska levyjen nimellispaksuuksia ei ollut tiedossa.Lämmönjohtavuuden kasvu oli polystyreenilla yleensä alle 50 % ja polyuretaanilla sekä mineraalivillalla yli 50 % uuden eristeen lämmönjohtavuuteen verrattuna. Polyuretaanin kelpoisuuden arviointia vaikeutti epätietoisuus levyn alkuperästä ja käyttötarkoituksesta. Polyuretaanilla lämmönjohtoluvun kasvuun saattoi kosteussisällön ja kokoonpuristuman lisäksi vaikuttaa solukaasun diffundoituminen ulos eristeestä. Kevytsoranäytteiden lämmönjohtavuutta ei määritetty vaan se arvioitiin kirjallisuustietojen perusteella. Todetulla kosteuspitoisuuden alueella polystyreenin puristuslujuudessa ei havaittu merkittävää katoa kosteussisällön kasvaessa. Myöskään eri-ikäisten toisiaan vastaavien levyjen lujuuksissa ei ollut merkittäviä eroja.Tyypillisiä maassa olleiden levyeristeiden vaurioita olivat levyjen vääntymät ja murtumat sekä suuret paikalliset kokoonpuristumat. Nämä johtuivat eristeen pohjan epätasaisuudesta tai huonosta tiivistyksestä sekä isojen kivien tai rakennusjätteen käytöstä suodatinkerroksessa tai välittömästi eristeen yläpuolisessa täytössä melko yleistä oli myös täyttömateriaalin tunkeutuminen suojaamattoman eristeen pintakerrokseen. Puiden tai kasvien juurten aiheuttamat vauriot eristeille olivat melko harvinaisia. Kentällä perustuksen vierestä mitatut lämpötilat olivat 0,2 - 2,5 °C korkeampia kuin lasketut lämpötilat. Vain yhdessä kohteessa tilanne oli päinvastoin. Pääasiallisin syy siihen oli todennäköisesti talvella rakennuksen vierelle kertyvä lumi. joka toimi lämmöneristeenä. Laskennallisesti arvioitu 0 °C -isotermi olisi mitoitusolosuhteissa ollut 0,31 0,55 m syvemmällä kuin talvella 1987 - 1988 ja olisi ulottunut perustuksen jännityskenttään kaikissa analysoiduissa kohteissa.
    Original languageFinnish
    Place of PublicationEspoo
    PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
    Number of pages234
    ISBN (Print)951-38-3593-6
    Publication statusPublished - 1989
    MoE publication typeNot Eligible

    Publication series

    SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
    Number1061
    ISSN0358-5085

    Keywords

    • construction
    • foundations
    • substructures
    • geotechnics
    • insulation
    • polystyrene
    • polyurethane resins
    • mineral wool
    • clays
    • moisture

    Cite this

    Flygare, P., Kivikoski, H., & Niskala, E. (1989). Maakosketuksessa olevat lämmöneristeet: Kenttätutkimus. VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 1061