Maaperätutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin

Veli-Matti Luukkainen, Ilkka Jemivaara

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tutustua tutkaluotauksen teoriaan ja kenttätutkimuksin selvittää maaperätutkan käyttökelpoisous suon syvyyden ja mahdollisten muiden ominaisuuksien tutkimisessa. Arviointiperusteina pidettiin tutkaluotauksen käytettävyyttä, luotettavuutta, kustannuksia sekä mittaustulosten käsittelymahdollisuuksia. Kenttäkokeissa käytettiin Teknillisen korkeakoulun omistamaa Subsurface Interface Radar (SIR) -laitetta eli ns. maaperätutkaa, joka oli muutettu suotutkimuksiin sopivaksi. Tutkan tulostuslaitteeksi oli rakennettu videonäyttölaite piirturin rinnalle. Piirturin avulla saatiin koko tutkimuslinja jatkuvana profiilina paperille. Videonäyttölaite puolestaan oli erinomainen yksityiskohtien tarkastelussa.Tutkimuksia tehtiin sekä talvella että kesällä. Koeajot osoittivat, että maaperätutka soveltuu hyvin suon syvyyden määrittämiseen kaikissa kenttäoloissa. Tutkakuvista erottuu yleensä suon pinta ja pohja selvästi vuodenajasta riippumatta. Kesällä tutkalla saadaan informaatiota myös turvekerroksen homogeenisuudesta. Tutkalla ei kuitenkaan voida tunnistaa eri turvelajeja tai maatumisasteita, vaan näiden selvittäminen vaatii kairaamalla tehdyt varmistukset. Talvella ei turvekerroksen sisäisiä rajapintoja yleensä kyetä lainkaan erottamaan. Talvimittauksia puoltaa kuitenkin se, että suolla liikkuminen on talvella vaivatonta lumen tasoittaessa ojat yms. maastoesteet. Tutkakuvien syvyysasteikot voidaan määrittää usein riittävän tarkasti käyttämällä laskuissa turpeenkeskimääräistä dielektrisyysvakion arvoa (er = 60). Mittaamalla suon syvyys muutamasta pisteestä myös mekaanisesti saadaan tarkka vastaavuus aallon kulkuajan ja suon syvyyden välille.Tutkaluotausmenetelmän käyttöönottoa on hidastanut laitteiston melko kallis hankintahinta. Menetelmästä koituvat kustannukset jäävät kuitenkin hyvin kohtuullisiksi, kun otetaan huomioon sillä saavutettava tuotos. Maaperätutkan käyttö turve-esiintymien kartoituksessa on jo nykyiselläkin tekniikalla mielekästä. Menetelmää ja sen tukilaitteita voidaan kuitenkin vielä kehittää. Tutkaluotaustuloksiin voitaisiin yhdistää myös paikannuslaitteista saadut koordinaatit sekä suosondilla saadut kosteus jakaumat. Myös mittaustulosten tulkintaa voitaisiin mahdollisesti helpottaa sopivilla kuvankäsittelymenetelmillä. Elektronisilla mittauslaitteilla kerättyä tietoa ei ole mielekästä käsitellä manuaalisesti. On luotava signaalinkäsittelystä valmiiseen tuotantoaluesuunnitelmaan asti ulottuva yhtenäinen ATK-ketju. Tuotantoaluesunnnitelmia voitaisiin oleellisesti parantaa koordinaattitiedostojen perusteella piirretyillä luotettavilla kartoilla ja tietokoneavusteisen suunnittelun välineillä, joihin voidaan liittää suunnittelijan päätöksentekoa tukevia tietojärjestelmiä.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages80
Publication statusPublished - 1986
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports
Number438
ISSN0358-5077

Fingerprint

radar
peatlands

Keywords

  • peat deposits
  • soil properties
  • soil tests
  • radar equipment

Cite this

Luukkainen, V-M., & Jemivaara, I. (1986). Maaperätutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, No. 438
Luukkainen, Veli-Matti ; Jemivaara, Ilkka. / Maaperätutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 80 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 438).
@book{5a0a4acd3fa7400ab4675f51c704441e,
title = "Maaper{\"a}tutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin",
abstract = "Tutkimuksen tavoitteena oli tutustua tutkaluotauksen teoriaan ja kentt{\"a}tutkimuksin selvitt{\"a}{\"a} maaper{\"a}tutkan k{\"a}ytt{\"o}kelpoisous suon syvyyden ja mahdollisten muiden ominaisuuksien tutkimisessa. Arviointiperusteina pidettiin tutkaluotauksen k{\"a}ytett{\"a}vyytt{\"a}, luotettavuutta, kustannuksia sek{\"a} mittaustulosten k{\"a}sittelymahdollisuuksia. Kentt{\"a}kokeissa k{\"a}ytettiin Teknillisen korkeakoulun omistamaa Subsurface Interface Radar (SIR) -laitetta eli ns. maaper{\"a}tutkaa, joka oli muutettu suotutkimuksiin sopivaksi. Tutkan tulostuslaitteeksi oli rakennettu videon{\"a}ytt{\"o}laite piirturin rinnalle. Piirturin avulla saatiin koko tutkimuslinja jatkuvana profiilina paperille. Videon{\"a}ytt{\"o}laite puolestaan oli erinomainen yksityiskohtien tarkastelussa.Tutkimuksia tehtiin sek{\"a} talvella ett{\"a} kes{\"a}ll{\"a}. Koeajot osoittivat, ett{\"a} maaper{\"a}tutka soveltuu hyvin suon syvyyden m{\"a}{\"a}ritt{\"a}miseen kaikissa kentt{\"a}oloissa. Tutkakuvista erottuu yleens{\"a} suon pinta ja pohja selv{\"a}sti vuodenajasta riippumatta. Kes{\"a}ll{\"a} tutkalla saadaan informaatiota my{\"o}s turvekerroksen homogeenisuudesta. Tutkalla ei kuitenkaan voida tunnistaa eri turvelajeja tai maatumisasteita, vaan n{\"a}iden selvitt{\"a}minen vaatii kairaamalla tehdyt varmistukset. Talvella ei turvekerroksen sis{\"a}isi{\"a} rajapintoja yleens{\"a} kyet{\"a} lainkaan erottamaan. Talvimittauksia puoltaa kuitenkin se, ett{\"a} suolla liikkuminen on talvella vaivatonta lumen tasoittaessa ojat yms. maastoesteet. Tutkakuvien syvyysasteikot voidaan m{\"a}{\"a}ritt{\"a}{\"a} usein riitt{\"a}v{\"a}n tarkasti k{\"a}ytt{\"a}m{\"a}ll{\"a} laskuissa turpeenkeskim{\"a}{\"a}r{\"a}ist{\"a} dielektrisyysvakion arvoa (er = 60). Mittaamalla suon syvyys muutamasta pisteest{\"a} my{\"o}s mekaanisesti saadaan tarkka vastaavuus aallon kulkuajan ja suon syvyyden v{\"a}lille.Tutkaluotausmenetelm{\"a}n k{\"a}ytt{\"o}{\"o}nottoa on hidastanut laitteiston melko kallis hankintahinta. Menetelm{\"a}st{\"a} koituvat kustannukset j{\"a}{\"a}v{\"a}t kuitenkin hyvin kohtuullisiksi, kun otetaan huomioon sill{\"a} saavutettava tuotos. Maaper{\"a}tutkan k{\"a}ytt{\"o} turve-esiintymien kartoituksessa on jo nykyisell{\"a}kin tekniikalla mielek{\"a}st{\"a}. Menetelm{\"a}{\"a} ja sen tukilaitteita voidaan kuitenkin viel{\"a} kehitt{\"a}{\"a}. Tutkaluotaustuloksiin voitaisiin yhdist{\"a}{\"a} my{\"o}s paikannuslaitteista saadut koordinaatit sek{\"a} suosondilla saadut kosteus jakaumat. My{\"o}s mittaustulosten tulkintaa voitaisiin mahdollisesti helpottaa sopivilla kuvank{\"a}sittelymenetelmill{\"a}. Elektronisilla mittauslaitteilla ker{\"a}tty{\"a} tietoa ei ole mielek{\"a}st{\"a} k{\"a}sitell{\"a} manuaalisesti. On luotava signaalink{\"a}sittelyst{\"a} valmiiseen tuotantoaluesuunnitelmaan asti ulottuva yhten{\"a}inen ATK-ketju. Tuotantoaluesunnnitelmia voitaisiin oleellisesti parantaa koordinaattitiedostojen perusteella piirretyill{\"a} luotettavilla kartoilla ja tietokoneavusteisen suunnittelun v{\"a}lineill{\"a}, joihin voidaan liitt{\"a}{\"a} suunnittelijan p{\"a}{\"a}t{\"o}ksentekoa tukevia tietoj{\"a}rjestelmi{\"a}.",
keywords = "peat deposits, soil properties, soil tests, radar equipment",
author = "Veli-Matti Luukkainen and Ilkka Jemivaara",
year = "1986",
language = "Finnish",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "438",
address = "Finland",

}

Luukkainen, V-M & Jemivaara, I 1986, Maaperätutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports, no. 438, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Maaperätutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin. / Luukkainen, Veli-Matti; Jemivaara, Ilkka.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 80 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 438).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Maaperätutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin

AU - Luukkainen, Veli-Matti

AU - Jemivaara, Ilkka

PY - 1986

Y1 - 1986

N2 - Tutkimuksen tavoitteena oli tutustua tutkaluotauksen teoriaan ja kenttätutkimuksin selvittää maaperätutkan käyttökelpoisous suon syvyyden ja mahdollisten muiden ominaisuuksien tutkimisessa. Arviointiperusteina pidettiin tutkaluotauksen käytettävyyttä, luotettavuutta, kustannuksia sekä mittaustulosten käsittelymahdollisuuksia. Kenttäkokeissa käytettiin Teknillisen korkeakoulun omistamaa Subsurface Interface Radar (SIR) -laitetta eli ns. maaperätutkaa, joka oli muutettu suotutkimuksiin sopivaksi. Tutkan tulostuslaitteeksi oli rakennettu videonäyttölaite piirturin rinnalle. Piirturin avulla saatiin koko tutkimuslinja jatkuvana profiilina paperille. Videonäyttölaite puolestaan oli erinomainen yksityiskohtien tarkastelussa.Tutkimuksia tehtiin sekä talvella että kesällä. Koeajot osoittivat, että maaperätutka soveltuu hyvin suon syvyyden määrittämiseen kaikissa kenttäoloissa. Tutkakuvista erottuu yleensä suon pinta ja pohja selvästi vuodenajasta riippumatta. Kesällä tutkalla saadaan informaatiota myös turvekerroksen homogeenisuudesta. Tutkalla ei kuitenkaan voida tunnistaa eri turvelajeja tai maatumisasteita, vaan näiden selvittäminen vaatii kairaamalla tehdyt varmistukset. Talvella ei turvekerroksen sisäisiä rajapintoja yleensä kyetä lainkaan erottamaan. Talvimittauksia puoltaa kuitenkin se, että suolla liikkuminen on talvella vaivatonta lumen tasoittaessa ojat yms. maastoesteet. Tutkakuvien syvyysasteikot voidaan määrittää usein riittävän tarkasti käyttämällä laskuissa turpeenkeskimääräistä dielektrisyysvakion arvoa (er = 60). Mittaamalla suon syvyys muutamasta pisteestä myös mekaanisesti saadaan tarkka vastaavuus aallon kulkuajan ja suon syvyyden välille.Tutkaluotausmenetelmän käyttöönottoa on hidastanut laitteiston melko kallis hankintahinta. Menetelmästä koituvat kustannukset jäävät kuitenkin hyvin kohtuullisiksi, kun otetaan huomioon sillä saavutettava tuotos. Maaperätutkan käyttö turve-esiintymien kartoituksessa on jo nykyiselläkin tekniikalla mielekästä. Menetelmää ja sen tukilaitteita voidaan kuitenkin vielä kehittää. Tutkaluotaustuloksiin voitaisiin yhdistää myös paikannuslaitteista saadut koordinaatit sekä suosondilla saadut kosteus jakaumat. Myös mittaustulosten tulkintaa voitaisiin mahdollisesti helpottaa sopivilla kuvankäsittelymenetelmillä. Elektronisilla mittauslaitteilla kerättyä tietoa ei ole mielekästä käsitellä manuaalisesti. On luotava signaalinkäsittelystä valmiiseen tuotantoaluesuunnitelmaan asti ulottuva yhtenäinen ATK-ketju. Tuotantoaluesunnnitelmia voitaisiin oleellisesti parantaa koordinaattitiedostojen perusteella piirretyillä luotettavilla kartoilla ja tietokoneavusteisen suunnittelun välineillä, joihin voidaan liittää suunnittelijan päätöksentekoa tukevia tietojärjestelmiä.

AB - Tutkimuksen tavoitteena oli tutustua tutkaluotauksen teoriaan ja kenttätutkimuksin selvittää maaperätutkan käyttökelpoisous suon syvyyden ja mahdollisten muiden ominaisuuksien tutkimisessa. Arviointiperusteina pidettiin tutkaluotauksen käytettävyyttä, luotettavuutta, kustannuksia sekä mittaustulosten käsittelymahdollisuuksia. Kenttäkokeissa käytettiin Teknillisen korkeakoulun omistamaa Subsurface Interface Radar (SIR) -laitetta eli ns. maaperätutkaa, joka oli muutettu suotutkimuksiin sopivaksi. Tutkan tulostuslaitteeksi oli rakennettu videonäyttölaite piirturin rinnalle. Piirturin avulla saatiin koko tutkimuslinja jatkuvana profiilina paperille. Videonäyttölaite puolestaan oli erinomainen yksityiskohtien tarkastelussa.Tutkimuksia tehtiin sekä talvella että kesällä. Koeajot osoittivat, että maaperätutka soveltuu hyvin suon syvyyden määrittämiseen kaikissa kenttäoloissa. Tutkakuvista erottuu yleensä suon pinta ja pohja selvästi vuodenajasta riippumatta. Kesällä tutkalla saadaan informaatiota myös turvekerroksen homogeenisuudesta. Tutkalla ei kuitenkaan voida tunnistaa eri turvelajeja tai maatumisasteita, vaan näiden selvittäminen vaatii kairaamalla tehdyt varmistukset. Talvella ei turvekerroksen sisäisiä rajapintoja yleensä kyetä lainkaan erottamaan. Talvimittauksia puoltaa kuitenkin se, että suolla liikkuminen on talvella vaivatonta lumen tasoittaessa ojat yms. maastoesteet. Tutkakuvien syvyysasteikot voidaan määrittää usein riittävän tarkasti käyttämällä laskuissa turpeenkeskimääräistä dielektrisyysvakion arvoa (er = 60). Mittaamalla suon syvyys muutamasta pisteestä myös mekaanisesti saadaan tarkka vastaavuus aallon kulkuajan ja suon syvyyden välille.Tutkaluotausmenetelmän käyttöönottoa on hidastanut laitteiston melko kallis hankintahinta. Menetelmästä koituvat kustannukset jäävät kuitenkin hyvin kohtuullisiksi, kun otetaan huomioon sillä saavutettava tuotos. Maaperätutkan käyttö turve-esiintymien kartoituksessa on jo nykyiselläkin tekniikalla mielekästä. Menetelmää ja sen tukilaitteita voidaan kuitenkin vielä kehittää. Tutkaluotaustuloksiin voitaisiin yhdistää myös paikannuslaitteista saadut koordinaatit sekä suosondilla saadut kosteus jakaumat. Myös mittaustulosten tulkintaa voitaisiin mahdollisesti helpottaa sopivilla kuvankäsittelymenetelmillä. Elektronisilla mittauslaitteilla kerättyä tietoa ei ole mielekästä käsitellä manuaalisesti. On luotava signaalinkäsittelystä valmiiseen tuotantoaluesuunnitelmaan asti ulottuva yhtenäinen ATK-ketju. Tuotantoaluesunnnitelmia voitaisiin oleellisesti parantaa koordinaattitiedostojen perusteella piirretyillä luotettavilla kartoilla ja tietokoneavusteisen suunnittelun välineillä, joihin voidaan liittää suunnittelijan päätöksentekoa tukevia tietojärjestelmiä.

KW - peat deposits

KW - soil properties

KW - soil tests

KW - radar equipment

M3 - Report

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports

BT - Maaperätutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Luukkainen V-M, Jemivaara I. Maaperätutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1986. 80 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia - Research Reports; No. 438).