Maaperätutkan soveltuvuus turvesuon ominaisuuksien arviointiin

Tutkimuksen tavoitteena oli tutustua tutkaluotauksen teoriaan ja kenttätutkimuksin selvittää maaperätutkan käyttökelpoisous suon syvyyden ja mahdollisten muiden ominaisuuksien tutkimisessa. Arviointiperusteina pidettiin tutkaluotauksen käytettävyyttä, luotettavuutta, kustannuksia sekä mittaustulosten käsittelymahdollisuuksia. Kenttäkokeissa käytettiin Teknillisen korkeakoulun omistamaa Subsurface Interface Radar (SIR) -laitetta eli ns. maaperätutkaa, joka oli muutettu suotutkimuksiin sopivaksi. Tutkan tulostuslaitteeksi oli rakennettu videonäyttölaite piirturin rinnalle. Piirturin avulla saatiin koko tutkimuslinja jatkuvana profiilina paperille. Videonäyttölaite puolestaan oli erinomainen yksityiskohtien tarkastelussa.Tutkimuksia tehtiin sekä talvella että kesällä. Koeajot osoittivat, että maaperätutka soveltuu hyvin suon syvyyden määrittämiseen kaikissa kenttäoloissa. Tutkakuvista erottuu yleensä suon pinta ja pohja selvästi vuodenajasta riippumatta. Kesällä tutkalla saadaan informaatiota myös turvekerroksen homogeenisuudesta. Tutkalla ei kuitenkaan voida tunnistaa eri turvelajeja tai maatumisasteita, vaan näiden selvittäminen vaatii kairaamalla tehdyt varmistukset. Talvella ei turvekerroksen sisäisiä rajapintoja yleensä kyetä lainkaan erottamaan. Talvimittauksia puoltaa kuitenkin se, että suolla liikkuminen on talvella vaivatonta lumen tasoittaessa ojat yms. maastoesteet. Tutkakuvien syvyysasteikot voidaan määrittää usein riittävän tarkasti käyttämällä laskuissa turpeenkeskimääräistä dielektrisyysvakion arvoa (er = 60). Mittaamalla suon syvyys muutamasta pisteestä myös mekaanisesti saadaan tarkka vastaavuus aallon kulkuajan ja suon syvyyden välille.Tutkaluotausmenetelmän käyttöönottoa on hidastanut laitteiston melko kallis hankintahinta. Menetelmästä koituvat kustannukset jäävät kuitenkin hyvin kohtuullisiksi, kun otetaan huomioon sillä saavutettava tuotos. Maaperätutkan käyttö turve-esiintymien kartoituksessa on jo nykyiselläkin tekniikalla mielekästä. Menetelmää ja sen tukilaitteita voidaan kuitenkin vielä kehittää. Tutkaluotaustuloksiin voitaisiin yhdistää myös paikannuslaitteista saadut koordinaatit sekä suosondilla saadut kosteus jakaumat. Myös mittaustulosten tulkintaa voitaisiin mahdollisesti helpottaa sopivilla kuvankäsittelymenetelmillä. Elektronisilla mittauslaitteilla kerättyä tietoa ei ole mielekästä käsitellä manuaalisesti. On luotava signaalinkäsittelystä valmiiseen tuotantoaluesuunnitelmaan asti ulottuva yhtenäinen ATK-ketju. Tuotantoaluesunnnitelmia voitaisiin oleellisesti parantaa koordinaattitiedostojen perusteella piirretyillä luotettavilla kartoilla ja tietokoneavusteisen suunnittelun välineillä, joihin voidaan liittää suunnittelijan päätöksentekoa tukevia tietojärjestelmiä.