Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt sekä päästöjen vähentämisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus

Tutkimuksessa arvioitiin maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä sekä niiden vähentämisen mahdollisuuksia ja kustannuksia Suomessa. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 10 % ihmisen toiminnan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä Suomessa. Maaperän ja vesistöjen typpikuormituksen sekä lannankäsittelyn aiheuttamat dityppioksidipäästöt (N2O) muodostavat merkittävimmän osan Suomen maatalouden päästöistä, yhteensä noin 40 %. Turvemaiden viljelystä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidi (CO2) ja N2O, vähäisemmässä määrin metaani (CH4)) muodostavat noin kolmanneksen, kotieläinten ruoansulatuksen CH4-päästöt puolestaan noin viidenneksen, kalkituksen CO2-päästöt noin 6 % ja lannankäsittelyn CH4-päästöt noin 3 % maatalouden arvioiduista nykyisistä päästöistä. Päästöarvioihin liittyvät epävarmuudet ovat suuret. Etenkin turvemaiden osalta sekä pinta-alatiedot että käytetyt päästökertoimet ovat hyvin epävarmoja. Kokonaispäästöarviossa ei ole mukana kivennäismaiden viljelystä aiheutuvia CO2-päästöjä, koska määrällisiä arvioita näistä ei ole vielä saatavilla. Maatalouden päästöt ovat vähentyneet 1990-luvulla yli 10 %. Syynä vähennykseen ovat sekä tuotannon alentuminen että sen tehostuminen, joiden seurauksena kotieläinten määrä sekä väkilannoituksen käyttö ovat vähentyneet. Tutkimuksen mukaan mahdollisuudet vähentää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä edelleen ovat hyvät. Ruokinnan tehostaminen on tutkimuksen mukaan kustannustehokas tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Lannankäsittelyn päästöjen vähentäminen kompostoinnin tai biokaasutuksen avulla on merkitykseltään vähäisempi ja huomattavasti kalliimpi toimenpide Suomessa. Turvemaiden viljelyn lopettamista, esimerkiksi metsittämällä pellot tai muuttamalla ne luonnon laitumiksi, on esitetty keinoiksi vähentää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä. Keinojen vaikutukset päästöihin tunnetaan kuitenkin huonosti. Myös vaikutukset maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen sekä arvioidut suuret kustannukset voivat olla esteenä turvemaiden metsittämisen hyväksyttävyydelle. Tutkimuksen tulokset perustuvat osittain suppeaan ja epävarmaan tutkimusaineistoon, jota tulisi monipuolistaa ja varmentaa mittauksin sekä lähtötietojen keruuta ja tilastointia parantamalla.