Mekaanisen metsäteollisuuden energiatutkimus 1980-1982: Viilunkuivauksen optimointi

Energiatalouden ja viilun laadun kannalta optimaaliset viilunkuivausolosuhteet vaneri- ja viilutehtaissa selvitetään. Laboratoriokokein selvitetään alustavasti miten kuivatun viilun ja siitä valmistetun vanerin laatu riippuu eri kuivaustekijöistä. Kokeiden perusteella laaditaan viilun laatumallit. Simulointimallin avulla voidaan laskea miten kuivausolosuhteiden muutokset vaikuttavat kuivauksen nergiankulutukseen ja kuivaustulokseen. Tehdaskokein tarkistetaan miten energiankulutus ja kuivaustulos sekä viilun laatu muuttuvat kun kuivausolosuhteita muutetaan. Samalla selvitetään simulointimallin ja viilun laatumallien paikkansapitävyyttä tehdasolosuhteissa. Kokemusten perusteella kartoitetaan kuivauskoneiden kehittämistarvetta jälleen tavoitteena optimaalinen energiankulutus ja viilun laatu. Saatujen tulosten mukaan viilunkuivausta voidaan teoreettiselta pohjalta simuloida riittävän tarkasti. Täten voidaan kuivaustulos ja energiankulutus eri kuivausolosuhteilla laskennallisesti ennakoida. Energiankulutus riippuu melko voimakkaasti kuivausolosuhteista. Energiankulutuksen vaihteluväli oli tehdaskokeissa kymmeniä prosentteja. Todennäköisesti monessa tehtaassa on energiankulutuksen kannalta parantamisen varaa. Laboratorio- ja tehdaskoemittausten perusteella ei viilun laatu oleellisesti riipu kuivausolosuhteista käytännön kuivausalueella. Viilunkuivauksen säädön ym. toimenpiteiden avulla voidaan viilun loppukosteuden hajontaa pienentää, millä seikalla sinällään on positiivinen vaikutus vanerin valmistukseen. Energiankulutus viilun kaivauksessa riippuu ensisijaisesti kaivausilman kosteussuhteesta. Kosteussuhteen mittaus antaa siksi hyvän indikaation kaivurin energiataloudesta Kuivausilman kosteussuhdetta voidaan nostaa (ja energiataloutta siis parantaa) pitämällä poistoilmamäärää niin pienenä kuin koneen vuotoilmamäärät sallivat. Tällöin putoaa kaivurin kapasiteetti hieman, mutta pienellä lämpötilan nostolla voidaan tätä kompensoida. Jakamalla märät viilut kahteen ryhmään alkukosteuden perusteella sekä kuivaamalla ryhmät erillään eri kaivausolosuhteissa voidaan koneen kapasiteettia nostaa merkittävästi. Lisäksi alenee energiakulutus. Laboratorio- ja tehdaskokeiden perusteella on kaivaustehon riippuvuus suutinnopeudesta odotettua heikompi. Tästä syystä voitaisiin nyt käytössä olevia nopeuksia mahdollisesti pienentää, jolloin sähkönkulutus alenee. Viilunkuivauksen energiatalouden parantamismabdollisuuksien todellinen hyöty on arvioitu 10 %:ksi energiakustannaksista. Se vastaa noin 8 milj. mk vuodessa Suomen vaneritehtaille.