Metsätalouteen ja metsäteollisuuteen perustuvan energialiiketoiminnan mahdollisuudet

Tämän selvityksen tavoitteena on selvittää skenaariotarkasteluja käyttäen, miten metsätalouteen ja metsäteollisuuteen perustuvat energialiiketoimintamahdollisuudet ja niihin vaikuttava politiikkaympäristö kehittyvät Suomen näkökulmasta vuoteen 2020. Puupolttoaineet kattavat Suomen kokonaisenergian tarpeesta 20 % ja sähkön kulutuksesta 10 %. Puun energiakäyttöä voitaisiin nostaa merkittävästi lisäämällä metsähakkeen tuotantoa jopa 30 TWh:iin (15 milj. k-m3). Metsähakkeen käyttöä on mahdollista lisätä runsaasti etenkin Etelä- ja Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, joissa metsähaketta riittäisi sähkön ja lämmön tuotannon lisäksi esimerkiksi polttoainejalosteiden valmistukseen. Maksukyvyn puupolttoaineesta ja energiatuotteiden arvon arvioitiin noin kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Suomen ja muiden energiatuotteiden hintaan vaikuttavien EU-maiden politiikkatoimista riippuu pääosin se, miten paljon puupolttoainetta käytetään, miten käyttö jakautuu pienlämmityksen, sähkön ja lämmön tuotannon ja polttoainejalosteiden tuotannon kesken ja kuinka suurta vienti ja tuonti ovat. Metsähakkeen käytön lisäyksen jalostusarvoksi laskettiin enimmillään 1 500 milj. euroa vuonna 2020. Metsäteollisuuden raaka-aineiden merkittävää siirtymistä energiasektorille ei nähty todennäköiseksi Suomessa. Energialiiketoiminta nähtiin pikemmin mahdollisuutena lisätä puubiomassan jalostusarvoa ja metsäsektorin liikevaihtoa, ja toisaalta se myös mahdollistaa alle ainespuumittaisten nuorten metsien metsänhoidolliset energiapuuharvennukset. Suurin osa yli 7 000 henkilötyövuoden työllistävyyden lisäyksestä tulee metsähakkeen tuotannosta, jossa voi ilmetä jopa työntekijäpulaa. Suhteellisesti eniten työllistävät lämpöyrittäjyys ja pilkekauppa. Suurimmat investoinnit (yhteensä 2 500 milj. euroa) kohdistuvat sähkön ja lämmön yhteistuotantoon ja polttoainejalosteiden valmistukseen, mutta myös metsähakkeen tuotantoon.