Metsäteollisuuden energiankulutuksen, päästöjen ja tuotantorakenteen skenaarioita

Työssä on analysoitu kvantitatiivisesti kysymystä, missä määrin Suomen metsäteollisuus voisi vähentää energian käyttöään tai hiilidioksidin, rikkidioksidin ja typpioksidien päästöjään muuttamalla tuotantonsa rakennetta. On tarkasteltu kuutta skenaariosuuretta: sähkön koko käyttöä, sähkön ostoa, markkinapolttoaineiden käyttöä sekä CO2-, SO2- ja NO2-päästöjä (kaikki typpioksidipäästöt on laskettu ekvivalenttina määränä typpidioksidia). Kunkin suureen osalta on määrätty, millä tuotannon ja energiatalouden rakenteen muutoksilla suureen arvoa voidaan pienentää ja mitkä kustannukset tällöin ovat. Lisäksi on tarkasteltu sähkön hinnan vaikutusta tuotannon ja energiatalouden rakenteeseen. Rakenteellisen sopeutumisen mahdollisuudet perustuvat seuraaviin vaihtoehtoihin: (1) paperin, kartongin ja sellun myytävä tuotevalikoima ja myyntimäärät, (2) paperin, kartongin sekä massojen tuotantoprosessit, (3) sähkön ja polttoaineiden käyttö, sähkön oston ja oman prosessivoiman tuotannon mahdollisuudet sekä (4) mahdollisuus käyttää raakapuuhaketta polttoaineena. Laskelmat on tehty metsäteollisuuden tuotantoa, energiankäyttöä ja päästöjä kuvaavalla lineaarisella ohjelmointimalIilla. Alan jalostusarvo (BKT-osuus) on maksimoitavana suureena. Tarkastelu koskee tilannetta 1990-luvun alkupuolella ja puolivälissä. Tuotteet, prosessit ja niiden teknis-taloudelliset ominaisuudet ovat nykyiset. Tuotteiden, raakapuun ja energian markkina-arviot koskevat lähitulevaisuutta. Kunkin skenaarion osalta on skenaariomuuttujan funktiona laskettu ja esitetty seuraavien suureiden kehitys: jalostusarvo, sähkön hankinta, polttoaineiden käyttö, mekaanisten ja kemiallisten massojen tuotanto; paperin, kartongin ja massan myynti sekä päästöt. Tuloksena on saatu yksityiskohtainen ja kvantitatiivinen kuva rakenteellisista sopeutumismahdollisuuksista eri tapauksissa. Sopeutumismahdollisuudet eivät ole kovin laajat tässä työssä tutkituissa skenaarioissa. Tämä tulos perustuu kuitenkin hyvin varovaiseen markkina-arvioon sekä nykytilanteen tuotteisiin ja prosesseihin. Uudet mahdollisuudet näillä alueilla avaavat myös mahdollisuuksia pienentää päästöjä ja energiankäyttöä tuotannon rakennetta muuttamalla.