Mitä uutta talviseen öljyntorjuntaan ?

Viimeaikaiset suuret säiliöalusonnettomuudet ja mittavat öljypäästöt ovat puhuttaneet voimakkaasti sekä merenkulun, että ympäristöpuolen asiantuntijoita. Toki mittavia alusonnettomuuksia ja suuria öljypäästöjä on tapahtunut siitä asti, kun ihminen keksi hyödyntää meriä kulkuväylinä, mutta ehkäpä vasta viime vuosikymmenien suurten säiliöalusten tuhot ja niistä seuranneet ympäristökatastrofit ovat saaneet myös laajojen kansalaisryhmien huomion osakseen. Muutama vuosi sitten pidettiin Ranskassa kansainvälinen asiantuntijakonferenssi "Amoco Cadiz -20 vuotta", jossa pohdittiin opetuksia ja kokemuksia Bretagnen rannikolla haaksirikkoutuneen Amoco Cadiz-säiliöalushaverin öljytuhojen torjunnasta. Erityisesti käsiteltiin kokemuksia ja toimenpiteitä, joilla luonto ja alueen osteriteollisuus saatiin palautettua ennalleen laajan öljytuhon jälkeen. Pian tämän tapahtuman jälkeen saatiin lukea lehdistä Erika-säiliöaluksen öljyturmasta. Tätä seurasi Prestige-tankkerin haveri, ja viikottain löytyy medioista tietoja pienemmistä havereista ja öljypäästöistä. Valtaosa maailmalla sattuneista säiliöalusten kohtaamista yhteentörmäyksistä ja pohjakosketuksista on tapahtunut avovedessä, sillä enin osa maailman aluskalustosta kyntää meriä kohtaamatta koskaan jäitä. Sensijaan Itämeren olosuhteissa talvi ja jääpeitteisyys haittaavat ja rajoittavat laivaliikennettä ainakin Suomen, Ruotsin ja Venäjän osalta. Viime talven olosuhteet laittoivat myös Viron pohtimaan jäänmurron järjestelyjä uudestaan.