Monivammaisen lapsen apuvälineet. Osa II. Apuvälineiden hankinta

Tämä raportti on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Monivammaisten lasten apuvälineet -tutkimusta, jota ovat tehneet yhteistyössä Tampereen yliopistollinen keskussairaala (TAYKS), Pirkanmaan erityishuoltopiiri ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). Tutkimus on jaettu neljään osa-alueeseen: Apuvälineen käytön yhteys monivammaisten lasten sosiaalisen toimintakyvyn kehitykseen, Monivammaisten lasten apuvälineiden hankintaprosessi, Kommunikaation arviointilaitteisto ja Apuvälineet monivammaisten lasten kuntoutuksessa. Näistä viimeiseen (yhteenveto) on koottu tutkimuksen tärkeimmät tulokset. Tässä osaprojektissa on keskitytty selvittämään ja kehittämään monivammaisten lasten liikkumisen, päivittäisten toimintojen ja kommunikaation apuvälineiden hankintaprosessia. Lähtökohtana on selvittää miten monivammaisten lasten sosiaalista toimintakykyä voidaan kehittää apuvälinehankinnoilla. Tutkimuksessa kartoitettiin monivammaisten lasten apuvälinetilanne. Projektissa selvitettiin myös monivammaisen liikuntavammaisen ja monivammaisen kehitysvammaisen lapsen apuvälineiden hankintaprosessia terveydenhuollossa. Lisäksi tutkittiin hankintaprosessin kulkua muilla hallinnonaloilla terveydenhuollon näkökulmasta. Tutkimuksessa keskityttiin lähinnä erityisapuvälineisiin. Tulokset osoittavat, että aikaisemmin apuvälineiden hankinnassa oli palveluntuottajan osuus keskeistä ja se toteutui tällöin hyvin paljon sairaalan ulkopuolella. Nykyinen hankintaprosessi tehdään eri hallinnonalojen ja lapsen elinympäristön yhteistyönä hyödyntäen lääketieteellistä, psyykkistä, sosiaalista ja toiminnallista arviota lapsesta. Tutkimuksen aikana muotoutui ns. ydinryhmätyöskentely. Jokaiselle lapselle nimettiin kolmen, neljän hengen työryhmä vastaamaan apuvälineprosessin toteutuksesta. Ydintyöryhmään kuului henkilöitä eri organisaatioista, ja se toimii lapsen elinympäristössä. Tuloksista on nähtävissä, että varsinkin erityisapuvälineiden hankinta vaatii asiantuntijoiden yhteistyötä sekä sairaalassa että sen ulkopuolella. Tietotekniikan käyttö apuvälineissä on lisännyt erityisesti teknisen asiantuntemuksen tarvetta. Tietokoneiden myöntämisen kriteereinä käytettiin tässä tutkimuksessa joko puheeseen tai motoriikkaan liittyvää kommunikaafio-ongelmaa. Tietokoneita hankittiin usean hallinnonalan kautta, ja niitä ostivat myös vanhemmat lapsilleen apuvälinekäyttöön. Tietokoneiden tai niiden oheislaitteiden osalta ei toistaiseksi ole olemassa yhteisesti sovittuja hankintakriteereitä eikä selvää vastuujakoa.