Monivammaisen lapsen ja tietokoneen vuorovaikutus

Julkaisu on yhteenveto Suomen Akatemian rahoittaman Monivammaisen lapsen ja tietokoneen vuorovaikutus -tutkimuksen tärkeimmistä tuloksista. Projektissa selvitettiin vammaisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen tavoitteita ja pyrittiin kehittämään keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Saavutettuja tavoitteita tarkasteltiin suhteessa vammaisen ja vammattoman toimintakyvyn normaaliin kehitykseen. Tulosten pohjalta kehitetään malli tietokoneavusteisen kuntoutuksen kehittymisestä, vammaisen ja tietokoneen käyttöliittymästä ja vuorovaikutuksesta. Tutkimuksen koehenkilöinä oli 8 monivammaista lasta, jotka käyttivät tietokonetta henkilökohtaisena apuvälineenään. Lasten ikä vaihteli 10 ja 21 vuoden välillä. Tutkimuksessa arvioitiin lasten kuntoutuksen ongelma-alueet, rakennettiin tietokonelaitteet ja ohjelmat sekä seurattiin monivammaisten ja tietokoneen vuorovaikutusta. Projekti kesti kaksi ja puoli vuotta. Tietokoneavusteinen kuntoutus alkaa ongelma-alueiden määrittelyllä. Ensimmäisenä kuntoutustoimenpiteenä on ohjausliikkeen valinta. Kuntoutukseen kuuluvat myös tietokoneohjelman, tulostusmuodon ja tietokoneen valinta. Tutkimuksen aikana kuntoutuksen ongelmat tarkentuivat, ja sen myötä laitteita ja niiden käyttömenetelmiä oli muutettava useaan kertaan. Tämä lisäsi tietokoneavusteista kuntoutusta ohjaavan henkilön työmäärää. Tutkimuksessa tehtiin useita uusia ohjaimia, ohjelmia ja laitepaketteja. Erityisesti hiiren korvaavat ohjaimet, pyörätuoliin sijoitettu puhuva tietokone ja liikuntavammaisten sähköinen kirja koettiin tärkeiksi. Monivammaisen ja tietokoneen käyttöliittymään määriteltiin kuuluvaksi ohjelmien ja laitteiden lisäksi fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. Monivammaisten itsenäinen fyysisen ympäristön vuorovaikutus oli jäljessä lapsen normaalia kehitystä. Sosiaalisen ympäristön vuorovaikutuksen kautta tutkimuslapset saivat runsaasti uusia kontakteja myös vammaisympä ristön ulkopuolelta. Tutkimuslasten toiminnallisen ympäristön vuorovaikutuksen tavoitteet vaihtelivat motoristen valmiuksien ja kommunikaation lisäämisestä oppimiseen sekä leikkiin ja pelamiseen. Toiminnallisessa ympäristössä tulivat esiin myös erilaiset onnistumisen ilmaisut ja vastareaktiot. Vammaisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen harjoittaminen olisi syytä aloittaa mahdollisimman varhain. Aikaisessa vaiheessa saavutettu pienikin edistysaskel on tärkeä jatkossa. Kaikkien tutkimuslasten motoriikan ongelmia voitiin vähentää tai heille löytyi kommunikointitapa. Kaikkein vaikeimmin vammaisten itsenäinen toiminta oli hidasta ja tietokoneen käytön harjoittelu kesti pitkään. Heillekin kuitenkin voitiin löytää tekniset ratkaisut, jotka lisäsivät omatoimisuutta.