Ohran beetaglukaanin konsentrointi myllytyksellä: Pro gradu

Pääosa ohrasta käytetään rehun ja maltaan raaka-aineena. Ohrassa on kuitenkin teknologisesti ja ravitsemuksellisesti arvokkaita komponentteja. Tutkielman kirjallisuusosassa selvitettiin ohralajikkeiden yleisiä ominaisuuksia ja ravintoainekoostumukseen vaikuttavia tekijöitä beetaglukaani-, proteiini-, tärkkelys- ja tuhkapitoisuuksien näkökulmasta. Erityisesti huomio kohdistui beetaglukaaniin, sen terveysvaikutusten ja varsinkin elintarviketeollisuuden kiinnostuksen vuoksi. Jyvän koostumuksen vaikutusta ohralajikkeiden hionta-, jauhautuvuus-, ja ilmaluokitteluominaisuuksiin tutkittiin beetaglukaanipitoisuuden näkökulmasta.

Kokeellisessa osassa tutkittiin kymmenen ohralajikkeen ravintoainekoostumuksia ja jauhautumisominaisuuksia. Lajikkeet jaettiin todennäköisimmän käyttötarkoituksen mukaan erikois-, rehu- ja tärkkelys- sekä mallasohratyyppisiin lajikkeisiin. Jauhautumisominaisuuksia seurattiin sekä seulomalla että analysoimalla partikkelikokojakaumia jauhetuista kokojyväjauhoista. Lisäksi kokojyväjauhoista erotettiin karkeat jakeet ilmaluokittelun avulla. Erikoisohratyyppisten lajikkeiden beetaglukaani-, proteiini- sekä tuhkapitoisuudet olivat muihin lajikkeisiin verrattuna korkeimmat ja tärkkelyspitoisuudet vastaavasti matalimmat. Rehu- ja tärkkelysohratyyppisissä lajikkeissa beetaglukaanipitoisuudet olivat hieman korkeammat verrattuna mallasohratyyppisiin lajikkeisiin, joilla puolestaan oli korkeimmat tärkkelyspitoisuudet.

Jyvien pintakerroksesta poistettiin hiomalla 0–25 %. Jyvien hionta vähensi ytimien tuhkapitoisuutta ja lisäsi beetaglukaani- ja tärkkelyspitoisuutta ytimissä noin 15 %:n hionta-asteeseen asti. Tämän jälkeen tärkkelys- ja beetaglukaanipitoisuudet eivät juuri muuttuneet. Kun jyvistä hiottiin 15–20 % massasta ja ne jauhettiin hienojauhatusmyllyllä jauhoiksi, osoittivat ilmaluokittelun jälkeiset karkeat jakeet beetaglukaanin, proteiinin ja tuhkan rikastuvan karkeaan jakeeseen erilaisin saannoin roottorin pyörimisnopeudesta riippuen. Tärkkelyksen havaittiin puolestaan rikastuvan hienoon jakeeseen.

Korkein beetaglukaanipitoisuus saavutettiin beetaglukaanirikkaassa erikoisohralajikkeessa D, jonka alkuperäinen beetaglukaanipitoisuus oli 9,4 %. Tässä lajikkeessa beetaglukaani pystyttiin rikastamaan pelkän hionnan avulla 11,4 %:iin. Kokojyväjauhon ilmaluokituksella saavutettiin 13,5 %:n ja hiottujen ja jauhettujen jyvien jauhon ilmaluokituksella 15,5 %:n beetaglukaanipitoisuus. Raakaaineen beetaglukaanipitoisuuden todettiin olevan merkittävin tekijä rikastettavan jakeen beetaglukaanipitoisuuden osalta, mutta oikeanlaisella jauhatuksella ja luokitusolosuhteilla oli suuri merkitys rikastuksen onnistumiseen.