Pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueiden maanomistus ja -hinnat vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 11

Christer Bengs, Vuokko Lehtimäki, Kimmo Rönkä

Research output: Book/ReportReport

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rakennusyritysten, kuntien ja muiden suurten maanhankkijoiden maanostot sekä maan ja rakennusoikeuden hinta pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueella. Sopimusrakentamisena otettiin huomioon vain ne alueet, jotka ovat pääosiltaan asuinalueita. Huomioon otettuja sopimusalueita oli yhteensä 57. Tiedot maakaupoista kerättiin pääasiassa seudun tuomiokuntien arkistojen lainhuudatustodistuksista ja kauppakirjoista. Niitä täydennettiin valtionarkiston säilyttämien vanhojen lainhuudatuskirjojen avulla. Pinta-alatiedot täydennettiin maanmittaushallituksen maanmittauskonttorista. Pääkaupunkiseudun kunnista Espoo ja Vantaa eivät ole riittävästi kaavoittaneet omistamaansa raakamaata. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt ja jää ilmeisesti edelleen sopimusrakentaminen. Seurauksena maan nk. ansioton arvonnousu on koitunut ja koituu edelleen aluerakentajien eikä kuntien tai tulevien asukkaiden hyödyksi, koska kuntien maa- ja kaavoituspolitiikka on mahdollistanut spekulatiivisen rakentamisen aluerakentamisen muodossa. Aluerakentajien saama hyöty sopimusrakentamisesta pelkästään Espoossa ja Vantaalla on arvioitu kaiken kaikkiaan 4 miljardiksi markaksi. Sopimusalueiden rakennusoikeuden hinta on ollut aluerakentajille erittäin halpa ja sen suhteelliseksi osuudeksi asuntojen keskimääräisestä myyntihinnasta on arvioitu 2 prosenttia. Yritykset ovat hankkineet omistukseensa suurimman osan sopimusalueista ennen sopimusten solmimista. Hankitut alueet ovat yleensä olleet verrattain kaukana sijaitsevia, suuria ja yhtenäisiä sekä hankintakustannuksiltaan halpoja. Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen hajoamisesta johtuvat suuret infrastruktuurikustannukset ja jatkuvat ylimääräiset käyttökustannukset ovat jääneet kuntien ja asukkaiden kannettaviksi. Aluerakentajat ovat maanostojen ja sopimusrakentamisen avulla luoneet alueellisia tuotantomonopoleja, ja urakkakilpailun puuttuessa on rakentamisen vapaa hinnoittelu estynyt.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages78
ISBN (Print)951-38-3483-2
Publication statusPublished - 1989
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

SeriesValtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita
Number1006
ISSN0358-5085

Fingerprint

research projects
urbanization

Keywords

  • land acquisition
  • residential buildings
  • urban planning
  • cost estimates
  • expenses

Cite this

Bengs, C., Lehtimäki, V., & Rönkä, K. (1989). Pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueiden maanomistus ja -hinnat vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 11. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 1006
Bengs, Christer ; Lehtimäki, Vuokko ; Rönkä, Kimmo. / Pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueiden maanomistus ja -hinnat vuosina 1950-1985 : Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 11. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 78 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1006).
@book{b439b04afaba4476962c8b0a5042bc8c,
title = "P{\"a}{\"a}kaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueiden maanomistus ja -hinnat vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 11",
abstract = "Tutkimuksen tavoitteena oli selvitt{\"a}{\"a} rakennusyritysten, kuntien ja muiden suurten maanhankkijoiden maanostot sek{\"a} maan ja rakennusoikeuden hinta p{\"a}{\"a}kaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueella. Sopimusrakentamisena otettiin huomioon vain ne alueet, jotka ovat p{\"a}{\"a}osiltaan asuinalueita. Huomioon otettuja sopimusalueita oli yhteens{\"a} 57. Tiedot maakaupoista ker{\"a}ttiin p{\"a}{\"a}asiassa seudun tuomiokuntien arkistojen lainhuudatustodistuksista ja kauppakirjoista. Niit{\"a} t{\"a}ydennettiin valtionarkiston s{\"a}ilytt{\"a}mien vanhojen lainhuudatuskirjojen avulla. Pinta-alatiedot t{\"a}ydennettiin maanmittaushallituksen maanmittauskonttorista. P{\"a}{\"a}kaupunkiseudun kunnista Espoo ja Vantaa eiv{\"a}t ole riitt{\"a}v{\"a}sti kaavoittaneet omistamaansa raakamaata. Ainoaksi vaihtoehdoksi on j{\"a}{\"a}nyt ja j{\"a}{\"a} ilmeisesti edelleen sopimusrakentaminen. Seurauksena maan nk. ansioton arvonnousu on koitunut ja koituu edelleen aluerakentajien eik{\"a} kuntien tai tulevien asukkaiden hy{\"o}dyksi, koska kuntien maa- ja kaavoituspolitiikka on mahdollistanut spekulatiivisen rakentamisen aluerakentamisen muodossa. Aluerakentajien saama hy{\"o}ty sopimusrakentamisesta pelk{\"a}st{\"a}{\"a}n Espoossa ja Vantaalla on arvioitu kaiken kaikkiaan 4 miljardiksi markaksi. Sopimusalueiden rakennusoikeuden hinta on ollut aluerakentajille eritt{\"a}in halpa ja sen suhteelliseksi osuudeksi asuntojen keskim{\"a}{\"a}r{\"a}isest{\"a} myyntihinnasta on arvioitu 2 prosenttia. Yritykset ovat hankkineet omistukseensa suurimman osan sopimusalueista ennen sopimusten solmimista. Hankitut alueet ovat yleens{\"a} olleet verrattain kaukana sijaitsevia, suuria ja yhten{\"a}isi{\"a} sek{\"a} hankintakustannuksiltaan halpoja. P{\"a}{\"a}kaupunkiseudun kaupunkirakenteen hajoamisesta johtuvat suuret infrastruktuurikustannukset ja jatkuvat ylim{\"a}{\"a}r{\"a}iset k{\"a}ytt{\"o}kustannukset ovat j{\"a}{\"a}neet kuntien ja asukkaiden kannettaviksi. Aluerakentajat ovat maanostojen ja sopimusrakentamisen avulla luoneet alueellisia tuotantomonopoleja, ja urakkakilpailun puuttuessa on rakentamisen vapaa hinnoittelu estynyt.",
keywords = "land acquisition, residential buildings, urban planning, cost estimates, expenses",
author = "Christer Bengs and Vuokko Lehtim{\"a}ki and Kimmo R{\"o}nk{\"a}",
year = "1989",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-3483-2",
series = "Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "1006",
address = "Finland",

}

Bengs, C, Lehtimäki, V & Rönkä, K 1989, Pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueiden maanomistus ja -hinnat vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 11. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 1006, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueiden maanomistus ja -hinnat vuosina 1950-1985 : Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 11. / Bengs, Christer; Lehtimäki, Vuokko; Rönkä, Kimmo.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 78 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1006).

Research output: Book/ReportReport

TY - BOOK

T1 - Pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueiden maanomistus ja -hinnat vuosina 1950-1985

T2 - Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 11

AU - Bengs, Christer

AU - Lehtimäki, Vuokko

AU - Rönkä, Kimmo

PY - 1989

Y1 - 1989

N2 - Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rakennusyritysten, kuntien ja muiden suurten maanhankkijoiden maanostot sekä maan ja rakennusoikeuden hinta pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueella. Sopimusrakentamisena otettiin huomioon vain ne alueet, jotka ovat pääosiltaan asuinalueita. Huomioon otettuja sopimusalueita oli yhteensä 57. Tiedot maakaupoista kerättiin pääasiassa seudun tuomiokuntien arkistojen lainhuudatustodistuksista ja kauppakirjoista. Niitä täydennettiin valtionarkiston säilyttämien vanhojen lainhuudatuskirjojen avulla. Pinta-alatiedot täydennettiin maanmittaushallituksen maanmittauskonttorista. Pääkaupunkiseudun kunnista Espoo ja Vantaa eivät ole riittävästi kaavoittaneet omistamaansa raakamaata. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt ja jää ilmeisesti edelleen sopimusrakentaminen. Seurauksena maan nk. ansioton arvonnousu on koitunut ja koituu edelleen aluerakentajien eikä kuntien tai tulevien asukkaiden hyödyksi, koska kuntien maa- ja kaavoituspolitiikka on mahdollistanut spekulatiivisen rakentamisen aluerakentamisen muodossa. Aluerakentajien saama hyöty sopimusrakentamisesta pelkästään Espoossa ja Vantaalla on arvioitu kaiken kaikkiaan 4 miljardiksi markaksi. Sopimusalueiden rakennusoikeuden hinta on ollut aluerakentajille erittäin halpa ja sen suhteelliseksi osuudeksi asuntojen keskimääräisestä myyntihinnasta on arvioitu 2 prosenttia. Yritykset ovat hankkineet omistukseensa suurimman osan sopimusalueista ennen sopimusten solmimista. Hankitut alueet ovat yleensä olleet verrattain kaukana sijaitsevia, suuria ja yhtenäisiä sekä hankintakustannuksiltaan halpoja. Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen hajoamisesta johtuvat suuret infrastruktuurikustannukset ja jatkuvat ylimääräiset käyttökustannukset ovat jääneet kuntien ja asukkaiden kannettaviksi. Aluerakentajat ovat maanostojen ja sopimusrakentamisen avulla luoneet alueellisia tuotantomonopoleja, ja urakkakilpailun puuttuessa on rakentamisen vapaa hinnoittelu estynyt.

AB - Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rakennusyritysten, kuntien ja muiden suurten maanhankkijoiden maanostot sekä maan ja rakennusoikeuden hinta pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueella. Sopimusrakentamisena otettiin huomioon vain ne alueet, jotka ovat pääosiltaan asuinalueita. Huomioon otettuja sopimusalueita oli yhteensä 57. Tiedot maakaupoista kerättiin pääasiassa seudun tuomiokuntien arkistojen lainhuudatustodistuksista ja kauppakirjoista. Niitä täydennettiin valtionarkiston säilyttämien vanhojen lainhuudatuskirjojen avulla. Pinta-alatiedot täydennettiin maanmittaushallituksen maanmittauskonttorista. Pääkaupunkiseudun kunnista Espoo ja Vantaa eivät ole riittävästi kaavoittaneet omistamaansa raakamaata. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt ja jää ilmeisesti edelleen sopimusrakentaminen. Seurauksena maan nk. ansioton arvonnousu on koitunut ja koituu edelleen aluerakentajien eikä kuntien tai tulevien asukkaiden hyödyksi, koska kuntien maa- ja kaavoituspolitiikka on mahdollistanut spekulatiivisen rakentamisen aluerakentamisen muodossa. Aluerakentajien saama hyöty sopimusrakentamisesta pelkästään Espoossa ja Vantaalla on arvioitu kaiken kaikkiaan 4 miljardiksi markaksi. Sopimusalueiden rakennusoikeuden hinta on ollut aluerakentajille erittäin halpa ja sen suhteelliseksi osuudeksi asuntojen keskimääräisestä myyntihinnasta on arvioitu 2 prosenttia. Yritykset ovat hankkineet omistukseensa suurimman osan sopimusalueista ennen sopimusten solmimista. Hankitut alueet ovat yleensä olleet verrattain kaukana sijaitsevia, suuria ja yhtenäisiä sekä hankintakustannuksiltaan halpoja. Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen hajoamisesta johtuvat suuret infrastruktuurikustannukset ja jatkuvat ylimääräiset käyttökustannukset ovat jääneet kuntien ja asukkaiden kannettaviksi. Aluerakentajat ovat maanostojen ja sopimusrakentamisen avulla luoneet alueellisia tuotantomonopoleja, ja urakkakilpailun puuttuessa on rakentamisen vapaa hinnoittelu estynyt.

KW - land acquisition

KW - residential buildings

KW - urban planning

KW - cost estimates

KW - expenses

M3 - Report

SN - 951-38-3483-2

T3 - Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita

BT - Pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueiden maanomistus ja -hinnat vuosina 1950-1985

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Bengs C, Lehtimäki V, Rönkä K. Pääkaupunkiseudun aluerakentamissopimusalueiden maanomistus ja -hinnat vuosina 1950-1985: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 11. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1989. 78 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1006).