Pääkaupunkiseudun rakennusmaan hintaa 1950-1985 koskevat tutkimukset: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 10

Työn tavoitteena oli selvittää pääkaupunkiseudun maanhintoja koskevia tutkimuksia ja niiden keskeisiä johtopäätöksiä maanhinnan kehityksen pitkän aikavälin trendejä ajatellen. Pääkaupunkiseudulla tehtiin ensimmäinen rakennusmaan hintoja koskeva selvitys vuonna 1955. Sen jälkeiset ekonometriset maanhintatutkimukset ovat käsitelleet sekä tonttien että raakamaan hintoja erilaisin menetelmin yksinkertaisista keskihintojen määrityksistä erilaisiin tilastollisiin monimuuttujamenetelmiin. Kiinteistöjen kauppahintatutkimukset voidaan jakaa paikkakuntakohtaisiin tutkimuksiin, jotka kattavat yhden tai useamman kunnan tai kunnanosan, sekä valtakunnallisiin tutkimuksiin, jotka koskevat koko maata tai laajasti erityyppisiä kuntia. Pääkaupunkiseudun rakennusmaan hintakehityksestä kertovat enemmän suppeat tutkimukset, kun taas massatutkimuksilla saadaan tietoa paikkakuntakohtaisista keskimääräisistä vaihteluista. Vuodesta 1981 ylläpidetty kiinteistöjen kauppahintarekisteri on olennaisesti parantanut edellytyksiä laajoihin hintatutkimuksiin. Pääkaupunkiseudun rakennusmaan hintaa tutkittaessa eri tietolähteinä voidaan käyttää kaupunkien kiinteistövirastojen arkistoja, VTT:n rakennustalouden laboratorion vanhojen tutkimusten aineistoja ja kiinteistöjen kauppahintarekisteriä. Tässä työssä kootun aineiston pohjalta ei kuitenkaan voida muodostaa yhtenäistä kuvaa pääkaupunkiseudun tonttien tai raakamaan hintatasosta ja sen muuttumisesta sodan jälkeisenä aikana. Jatkotutkimuksilla tulisi selvittää esimerkiksi erilaiset ajanjaksot, eri kaupunginosien hintojen suhteelliset muutokset sekä hintaprofiilien muodot ja suunnat Helsingin keskustasta käsin tarkaslellen. Pääkaupunkiseudulta puuttuu pitkän aikavälin tutkimus tonttien ja raakamaan hintakehityksestä. Pelkkien kauppahintatietojen lisäksi on tunnettava pääkaupunkiseudun yleistä kehitystä, maanomistussuhteita, kaavoitusta, asuntopolitiikkaa sekä kunnan harjoittamaa maapolitiikkaa. Pitkän aikavälin hintakehityksen tutkimuksessa tulee ottaa huomioon myös eri alueiden arvostuksen muuttuminen ja yleisten sijaintitekijöiden muutokset. Käypien hintojen lisäksi olisi tutkittava kunnan harjoittamaa tonttien luovutustoimintaa ja sen vaikutuksia yksityisiin tonttimarkkinoihin.