Pääkaupunkiseudun rakentuminen vuosina 1950-1985 -karttasarjoja: Stadsbygdens utvecklingsdynamik -projektin osaraportti 1

Tässä työssä laadittiin kaksi karttasarjaa pääkaupunkiseudun rakentumisesta sodan jälkeisenä aikana 1950-1985. Pääkaupunkiseudun yleispiirteistä kehitystä kuvaava karttasarja on piirretty kartta-aineiston tarkastelun perusteella. Lähteinä on käytetty mm. pääkaupunkiseudun kuntien opaskarttoja, virastokarttoja ja topografikarttoja. Toinen karttasarja kuvaa pääkaupunkiseudun rakentumista asuinrakennusten osalta ja on piirretty Pääkaupunkiseudun Tietokeskuksen (PTK) rakennuspalvelutiedoston tietojen pohjalta. Karttoihin on rajattu viisivuotiskausittain asuinrakennustontit tai tontinosat sen mukaan, milloin tontilla olevat rakennukset on otettu käyttöön. Myös asuntojen purkaminen on pyritty ottamaan huomioon suurimpien purettujen alueiden osalta. 1970-luvulla purettiin Helsingissä keskimäärin noin 470 asuntoa vuodessa. Suurimpia alueita purettiin mm. Länsi-Pasilassa, Kumpulassa ja Malmilla. Espoossa kokonaispoistuma 1970-luvulla oli noin 430 asuntoa vuodessa, painopistealueena Leppävaara. Vantaalla asuntopoistuman laskennallinen arvio 1970-luvulla oli noin 250 ja Kauniaisissa noin 10 asuntoa vuodessa. Suuri osa puretuista rakennuksista on ollut 1950-luvulla tai sitä ennen rakennettuja omakotitaloja. Sodan jälkeen pääkaupunkiseudulla Helsingin niemen ulkopuolella oli lähes yksinomaan pientaloasutusta. Ensimmäiset laajamittaiset kerrostaloalueet rakennettiin 1950-luvulla Helsinkiin (mm. Munkkivuori ja Haaga). 1960- ja 1970-luvut olivat pääkaupunkiseudulla asuntorakentamisen huippuaikaa. Tuolloin rakennettiin suuri osa pääkaupunkiseudun lähiöistä, mm. Helsingin itäisten alueiden lähiöt, kuten Jakomäki ja Kontula, Vantaalla esim. Tikkurila ja Martinlaakso sekä Espoossa esim. Karakallio ja Matinkylä. Aluerakentaminen alkoi 1960-luvun puolivälissä ja keskittyi lähinnä Espooseen ja Vantaalle.