Päällystetyn tieverkon ominaisuuksien, nopeusrajoitusten ja tienvarsiasutuksen yhteydet liikenneturvallisuuteen: Vuosien 1996 - 2003 onnettomuusaineiston tarkastelu

Käsillä olevassa selvityksessä tarkastellaan Tiehallinnon teitä pääasiallisesti taajamamerkillä osoitettujen taajamien ulkopuolella. Tietyn tienkohdan turvallisuustilanne muodostuu monista toisistaan riippuvista tekijöistä, joista yksittäisten tekijöiden vaikutus on vaikea luotettavasti selvittää. Olosuhteita ja turvallisuustilannetta tarkastelemalla voidaan lähinnä arvioida sitä, mitkä tekijän eivät tule esimerkiksi nopeusrajoituksia määritettäessä riittävän hyvin huomioon otetuiksi nykyisten ohjeiden perusteella.

Kuolemanriskien (kuolleet/ajoneuvokilometrit) ja etenkin kuolemantiheyden (kuolleet/tiekilometri) perusteella turvallisuusongelmat ovat suurimpia tiekohtaisilla nopeusrajoituksilla. Kuolemanriskit ovat suurimpia pääteillä, etenkin valtateillä. Lisäksi suurista liikennemääristä johtuen kuolemantiheyttä tarkasteltaessa pääteiden ja etenkin valtateiden turvallisuusongelmat vain korostuvat.

Kuolemantiheyden perusteella vaarallisimpia tienkohtia ovat ne, joissa on paljon tienvarsiasutusta, mutta ei alennettua nopeusrajoista (tilastotaajamat ja muu tiivis tienvarsiasutus eli asutustihentymä A). Näillä tienkohdilla on myös suhteellisen suuret kuolemanriskit. Kuolemanriskit ovat suurimpia hieman harvemmalla asutuksella (asutustihentymä B), jonka erityisongelmia ovat ohitus- ja kohtaamisonnettomuudet (etenkin 80 km/h rajoituksella) ja kevyen liikenteen onnettomuudet (etenkin 100 km/h rajoituksella). Näillä tienkohdilla on myös suhteellisen suuret kuolemantiheydet.

Nopeusrajoitusohje ei näytä kovin hyvin ohjaavan nopeusrajoitusten määrittämistä, sillä tien liikennemäärän, leveyden ja näkemäolojen perusteella määräytyvä ns. perusarvo on yleisimmin 100 km/h. Lisäksi 100 km/h -rajoituksen ehtojen täyttymättömyys ei läheskään aina ole johtanut alempaan rajoitukseen. Perusarvoa määriteltäessä nopeusrajoitusohje ei huomioi tienvarsiasutusta, vaan tienvarsiasutuksen huomioimiselle on erikseen sanalliset kuvaukset. Nopeusrajoitusohjeen perusarvoa suurempien rajoitusten teillä onkin usein lisäksi harvahkoa tienvarsiasutusta. Kuolemanriski on korkea niillä teillä, joilla ohjeiden mukainen perusarvo on alle 100 km/h, mutta käytössä kuitenkin rajoitus 100 km/h. Tiehallinto on alentanut suuren osan vielä tämän tutkimusaineiston muodostamisajankohtana vallinneista perusarvoa korkeammista nopeusrajoituksista 100 km/h.

Liikennemääriä tarkasteltaessa näyttäisivät suuret kuolemanriskit tulevan seuraavista olosuhteista: toisaalta suuri liikennemäärä harvahkolla asutuksella 100 km/h rajoituksella ja toisaalta pienehkö liikennemäärä tiheän tienvarsiasutuksen kohdalla 80 km/h rajoituksella.

Asutuksen kohdalla 100 km/h rajoitus leveällä tiellä näyttäisi olevan yhteydessä suureen kuolemanriskiin. Tienvarsiasutuskohtien ulkopuolella kuolemanriski on pienin keskileveillä tienkohdilla.

Pitkät näkemät (ohitusnäkemät 850 ja 600 m) näyttäisivät olevan yhteydessä alhaisempiin kuolemanriskeihin maaseudulla. Tienvarsiasutuskohtien kuolemanriski näyttää olevan suurempi teillä, joilla pitkien näkemien osuus on suuri; tästä muodostaa poikkeuksen ainoastaan asutustihentymä A, joka on tilastotaajamaa hieman harvempaa asutusta. Liittymien merkitys on suuri asutuksen läheisyydessä sekä henkilövahinko-onnettomuuksiin että myös kuolemiin. Sivutien suuri osuus liittymän liikenteestä ja X-liittymät lisäävät riskejä. Tällaiset liittymät ovat erityisen yleisiä tilastotaajamissa.