Päästökaupan merkitys energiasektorille ja terästeollisuudelle Suomessa

Työn tavoitteena oli selvittää, miten päästökauppa vaikuttaa suomalaisiin energia- ja teräsalan yrityksiin ja niiden kilpailukykyyn tuotantovolyymien sekä energiankulutuksen kasvaessa avoimilla markkinoilla. VTT:n sähkön markkinahintamallin avulla arvioitiin päästöoikeuksien eri hintatasojen vaikutusta pohjoismaiseen sähkön hintaan vuonna 2006 ja 2010 ottaen huomioon kulutuksen ja tuotantokapasiteetin arvioitu kasvu sekä kulutukseen ja vesivoiman saatavuuteen liittyvä satunnainen vaihtelu (luku 3). TIMES-energiajärjestelmämallin avulla tutkittiin päästöoikeuksien hintatasojen vaikutuksia eri sektoreiden kustannuksiin tarkastelujaksolla 2003-2020 (luku 4). Lopuksi tarkasteltiin päästökaupan vaikutuksia suomalaisiin energia- ja teräsyrityksiin ja esitettiin luottamuksellisissa yritystarkasteluissa käytetyt laskentamenetelmät (luku 5). Tarkastelluilla oletuksilla (luku 2) päästöoikeuden hinta 5-30 e/t CO2 nostaa sähkön keskihintaa noin 5-20 e/MWh. Vaikutus on lähes lineaarinen päästöoikeuden hinnan suhteen. Kuiva vesivuosi ja niukasti kehittyvä kapasiteetti voivat tulevaisuudessa johtaa hetkellisesti hyvin korkeisiin sähkön markkinahintoihin. Kuivan kauden pitkittyessä markkinoiden ylireagoinnin ja muiden seurausvaikutusten vuoksi sähkön hinta saattaa todellisuudessa nousta enemmän kuin laskentatulokset osoittavat. Mallin laskentaoletuksilla kapasiteettia on pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla suurimman osan vuotta yli kysynnän. Näin ollen kapasiteetin merkittävä lisääntyminen ei näytä todennäköiseltä, mikäli sähkön hintataso pysyy alhaalla. Esitettyjen hinta-arvioiden suurimmat virhemahdollisuudet johtuvat kuitenkin nimenomaan kapasiteettiolettamista. Malli ei myöskään huomioi sähkön kulutuksen hintajoustoa. TIMES-laskelmien lähtökohdaksi laadittiin päästöoikeuksien alkujako, joka on suurelta osin yhdenmukainen jaksolle 2005-2007 myöhemmin julkaistun kansallisen jakosuunnitelman kanssa. Kioton jaksolla päästöoikeuksien alkujaossa käytettiin samoja pääperiaatteita kuin vuosille 2005-2007, mutta ilmaisten päästöoikeuksien määrää eri sektoreille pienennettiin siten, että Kioton tavoite saavutettaisiin. Tältä pohjalta Kioton tavoitteen saavuttaminen päästökaupan keinoin aiheuttaisi koko energiajärjestelmässä 150-380 Me:n vuotuiset suorat lisäkustannukset vuosina 2008-2012 päästöoikeuden hinnasta ja vesivuoden kuivuudesta riippuen. Päästökaupan aiheuttamiin kustannuksiin vaikuttaa merkittävästi mm. päästövähennystavoitteiden allokointi päästökauppa- ja ei-päästökauppasektoreille. Suurin osa kasvihuonekaasujen päästövähennyksistä ja kustannuksista ja kohdistuu Kioton jaksolle, jonka päästöoikeuksien alkujaosta ei vielä ole tietoa, joten tuloksissa on huomattavaa epävarmuutta. Loppukulutussektoreille kohdistettuna kustannusmuutokset jakaantuisivat melko tasaisesti teollisuuteen ja muuhun talouteen. Päästöoikeuksien osto alkaa kääntyä tulosten mukaan myynniksi noin 15 e/t CO2 hintatasolla, alkaen lähinnä erillisestä sähköntuotannosta. Toisin kuin sähkön markkinahinatamalli, TIMES-malli huomioi myös kysynnän hintajouston. TIMES-mallin lähtötietona on käytetty sähkön markkinamallin laskemia sähkön hintaennusteita. Täten skenaariotulosten, joissa sähkön hinta on korkea, epävarmuus on suurempi. Sähkön markkinahintaennusteet osoittivat, että alle 15-20 e/t CO2 päästöoikeuden hinta-tasolla Pohjoismaissa ei vielä tapahdu suuria muutoksia eri polttoaineiden käyttömäärissä, eivätkä CO2-päästömäärät tältä osin muutu merkittävästi sähköntuotannossa. TIMES-laskelmissa mikään yksittäinen kasvihuonekaasujen vähennyskeino ei korostunut. Päästöjen vähennykset toteutuivat portaittain polttoaineen vaihdon sekä energian säästön, yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon ja tuulivoimatuotannon lisääntymisen myötä kaikilla oletetuilla päästöoikeuden markkinahinnoilla koko tarkastelujakson ajan. Vasta päästöoikeuden hintatasolla 30 e/t CO2 esiintyi suurempia muutoksia, jolloin mm. sähkön markkinahintaa määräävässä asemassa olisi maakaasulauhde, ja myös Suomeen olisi kannattavaa rakentaa yksi maakaasulauhdelaitos ennen vuotta 2010. Yrityskohtaiset selvitykset viittaavat siihen, että vaihtelu päästöjen vähentämismahdollisuuksissa yksittäisten yritysten ja toimipaikkojen kohdalla on hyvin suurta. Kasvavat teollisuustoimialat, joihin suomalainen terästeollisuus kuuluu, eivät kykene pitämään kokonaispäästöjään nykytasolla, vaikka ominaispäästöt pysyisivätkin nykyisellä tasolla tai laskisivat. Energiasektorin keskeisimmät keinot CO2-päästöjen vähentämisessä ovat polttoainevaihtoja vähähiilisempään suuntaan. Esimerkiksi turpeen korvaaminen puulla tai kivihiilen korvaaminen maakaasulla ovat monin paikoin mahdollisia toimenpiteitä. Yleensä kuitenkin korvaavan polttoaineen hinta on korkeampi, jolloin energian hankinnan kustannukset nousevat. Kansainvälisillä markkinoilla toimivien terästeollisuuden yritysten tuotteiden hinnat asettuvat suurelta osin kansainvälisen kilpailun tuloksena. Tästä seuraa, että tuotannon kasvaessa päästöjen vähentämisestä ja/tai lisäpäästöoikeuksien hankinnasta aiheutuvia kustannuksia on erittäin vaikea siirtää tuotteiden hintoihin. Tällöin lisäkustannukset rasittavat suoraan yritysten kannattavuutta ja kilpailukykyä verrattuna päästöjen vähentämisvelvoitteista vapaisiin, EU:n päästökauppa-alueen ulkopuolisiin yrityksiin. Kriittisiä tekijöitä ovat päästökauppa-alueen ulkopuolelta Eurooppaan (ml. kotimarkkinoillemme) suuntautuva tuonti, päästöoikeuden markkinahinta ja omien päästöjenvähentämistoimenpiteiden rajakustannukset verrattuna kilpailijoihin. Toisaalta myös pohjoismainen sähkön markkinahinta määrittelee, kuinka paljon sähkön tuottajat voivat siirtää päästökaupan tuomia lisäkustannuksia hintoihin.