TY - BOOK
T1 - Päästökaupan merkitys energiasektorille ja terästeollisuudelle Suomessa
AU - Koljonen, Tiina
AU - Kekkonen, Veikko
AU - Antti, Lehtilä
AU - Hongisto, Mikko
AU - Savolainen, Ilkka
N1 - Project code: C3SU00381
PY - 2004
Y1 - 2004
N2 - Työn tavoitteena oli selvittää, miten päästökauppa
vaikuttaa suomalaisiin energia- ja teräsalan yrityksiin
ja niiden kilpailukykyyn tuotantovolyymien sekä
energiankulutuksen kasvaessa avoimilla markkinoilla.
VTT:n sähkön markkinahintamallin avulla arvioitiin
päästöoikeuksien eri hintatasojen vaikutusta
pohjoismaiseen sähkön hintaan vuonna 2006 ja 2010 ottaen
huomioon kulutuksen ja tuotantokapasiteetin arvioitu
kasvu sekä kulutukseen ja vesivoiman saatavuuteen
liittyvä satunnainen vaihtelu (luku 3).
TIMES-energiajärjestelmämallin avulla tutkittiin
päästöoikeuksien hintatasojen vaikutuksia eri sektoreiden
kustannuksiin tarkastelujaksolla 2003-2020 (luku 4).
Lopuksi tarkasteltiin päästökaupan vaikutuksia
suomalaisiin energia- ja teräsyrityksiin ja esitettiin
luottamuksellisissa yritystarkasteluissa käytetyt
laskentamenetelmät (luku 5).
Tarkastelluilla oletuksilla (luku 2) päästöoikeuden hinta
5-30 e/t CO2 nostaa sähkön keskihintaa noin 5-20 e/MWh.
Vaikutus on lähes lineaarinen päästöoikeuden hinnan
suhteen. Kuiva vesivuosi ja niukasti kehittyvä
kapasiteetti voivat tulevaisuudessa johtaa hetkellisesti
hyvin korkeisiin sähkön markkinahintoihin. Kuivan kauden
pitkittyessä markkinoiden ylireagoinnin ja muiden
seurausvaikutusten vuoksi sähkön hinta saattaa
todellisuudessa nousta enemmän kuin laskentatulokset
osoittavat. Mallin laskentaoletuksilla kapasiteettia on
pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla suurimman osan vuotta
yli kysynnän. Näin ollen kapasiteetin merkittävä
lisääntyminen ei näytä todennäköiseltä, mikäli sähkön
hintataso pysyy alhaalla. Esitettyjen hinta-arvioiden
suurimmat virhemahdollisuudet johtuvat kuitenkin
nimenomaan kapasiteettiolettamista. Malli ei myöskään
huomioi sähkön kulutuksen hintajoustoa.
TIMES-laskelmien lähtökohdaksi laadittiin
päästöoikeuksien alkujako, joka on suurelta osin
yhdenmukainen jaksolle 2005-2007 myöhemmin julkaistun
kansallisen jakosuunnitelman kanssa. Kioton jaksolla
päästöoikeuksien alkujaossa käytettiin samoja
pääperiaatteita kuin vuosille 2005-2007, mutta ilmaisten
päästöoikeuksien määrää eri sektoreille pienennettiin
siten, että Kioton tavoite saavutettaisiin. Tältä
pohjalta Kioton tavoitteen saavuttaminen päästökaupan
keinoin aiheuttaisi koko energiajärjestelmässä 150-380
Me:n vuotuiset suorat lisäkustannukset vuosina 2008-2012
päästöoikeuden hinnasta ja vesivuoden kuivuudesta
riippuen. Päästökaupan aiheuttamiin kustannuksiin
vaikuttaa merkittävästi mm. päästövähennystavoitteiden
allokointi päästökauppa- ja ei-päästökauppasektoreille.
Suurin osa kasvihuonekaasujen päästövähennyksistä ja
kustannuksista ja kohdistuu Kioton jaksolle, jonka
päästöoikeuksien alkujaosta ei vielä ole tietoa, joten
tuloksissa on huomattavaa epävarmuutta.
Loppukulutussektoreille kohdistettuna kustannusmuutokset
jakaantuisivat melko tasaisesti teollisuuteen ja muuhun
talouteen. Päästöoikeuksien osto alkaa kääntyä tulosten
mukaan myynniksi noin 15 e/t CO2 hintatasolla, alkaen
lähinnä erillisestä sähköntuotannosta. Toisin kuin sähkön
markkinahinatamalli, TIMES-malli huomioi myös kysynnän
hintajouston. TIMES-mallin lähtötietona on käytetty
sähkön markkinamallin laskemia sähkön hintaennusteita.
Täten skenaariotulosten, joissa sähkön hinta on korkea,
epävarmuus on suurempi.
Sähkön markkinahintaennusteet osoittivat, että alle 15-20
e/t CO2 päästöoikeuden hinta-tasolla Pohjoismaissa ei
vielä tapahdu suuria muutoksia eri polttoaineiden
käyttömäärissä, eivätkä CO2-päästömäärät tältä osin muutu
merkittävästi sähköntuotannossa. TIMES-laskelmissa mikään
yksittäinen kasvihuonekaasujen vähennyskeino ei
korostunut. Päästöjen vähennykset toteutuivat portaittain
polttoaineen vaihdon sekä energian säästön, yhdistetyn
sähkön ja lämmöntuotannon ja tuulivoimatuotannon
lisääntymisen myötä kaikilla oletetuilla päästöoikeuden
markkinahinnoilla koko tarkastelujakson ajan. Vasta
päästöoikeuden hintatasolla 30 e/t CO2 esiintyi suurempia
muutoksia, jolloin mm. sähkön markkinahintaa määräävässä
asemassa olisi maakaasulauhde, ja myös Suomeen olisi
kannattavaa rakentaa yksi maakaasulauhdelaitos ennen
vuotta 2010.
Yrityskohtaiset selvitykset viittaavat siihen, että
vaihtelu päästöjen vähentämismahdollisuuksissa
yksittäisten yritysten ja toimipaikkojen kohdalla on
hyvin suurta. Kasvavat teollisuustoimialat, joihin
suomalainen terästeollisuus kuuluu, eivät kykene pitämään
kokonaispäästöjään nykytasolla, vaikka ominaispäästöt
pysyisivätkin nykyisellä tasolla tai laskisivat.
Energiasektorin keskeisimmät keinot CO2-päästöjen
vähentämisessä ovat polttoainevaihtoja vähähiilisempään
suuntaan. Esimerkiksi turpeen korvaaminen puulla tai
kivihiilen korvaaminen maakaasulla ovat monin paikoin
mahdollisia toimenpiteitä. Yleensä kuitenkin korvaavan
polttoaineen hinta on korkeampi, jolloin energian
hankinnan kustannukset nousevat.
Kansainvälisillä markkinoilla toimivien terästeollisuuden
yritysten tuotteiden hinnat asettuvat suurelta osin
kansainvälisen kilpailun tuloksena. Tästä seuraa, että
tuotannon kasvaessa päästöjen vähentämisestä ja/tai
lisäpäästöoikeuksien hankinnasta aiheutuvia kustannuksia
on erittäin vaikea siirtää tuotteiden hintoihin. Tällöin
lisäkustannukset rasittavat suoraan yritysten
kannattavuutta ja kilpailukykyä verrattuna päästöjen
vähentämisvelvoitteista vapaisiin, EU:n
päästökauppa-alueen ulkopuolisiin yrityksiin. Kriittisiä
tekijöitä ovat päästökauppa-alueen ulkopuolelta
Eurooppaan (ml. kotimarkkinoillemme) suuntautuva tuonti,
päästöoikeuden markkinahinta ja omien
päästöjenvähentämistoimenpiteiden rajakustannukset
verrattuna kilpailijoihin. Toisaalta myös pohjoismainen
sähkön markkinahinta määrittelee, kuinka paljon sähkön
tuottajat voivat siirtää päästökaupan tuomia
lisäkustannuksia hintoihin.
AB - Työn tavoitteena oli selvittää, miten päästökauppa
vaikuttaa suomalaisiin energia- ja teräsalan yrityksiin
ja niiden kilpailukykyyn tuotantovolyymien sekä
energiankulutuksen kasvaessa avoimilla markkinoilla.
VTT:n sähkön markkinahintamallin avulla arvioitiin
päästöoikeuksien eri hintatasojen vaikutusta
pohjoismaiseen sähkön hintaan vuonna 2006 ja 2010 ottaen
huomioon kulutuksen ja tuotantokapasiteetin arvioitu
kasvu sekä kulutukseen ja vesivoiman saatavuuteen
liittyvä satunnainen vaihtelu (luku 3).
TIMES-energiajärjestelmämallin avulla tutkittiin
päästöoikeuksien hintatasojen vaikutuksia eri sektoreiden
kustannuksiin tarkastelujaksolla 2003-2020 (luku 4).
Lopuksi tarkasteltiin päästökaupan vaikutuksia
suomalaisiin energia- ja teräsyrityksiin ja esitettiin
luottamuksellisissa yritystarkasteluissa käytetyt
laskentamenetelmät (luku 5).
Tarkastelluilla oletuksilla (luku 2) päästöoikeuden hinta
5-30 e/t CO2 nostaa sähkön keskihintaa noin 5-20 e/MWh.
Vaikutus on lähes lineaarinen päästöoikeuden hinnan
suhteen. Kuiva vesivuosi ja niukasti kehittyvä
kapasiteetti voivat tulevaisuudessa johtaa hetkellisesti
hyvin korkeisiin sähkön markkinahintoihin. Kuivan kauden
pitkittyessä markkinoiden ylireagoinnin ja muiden
seurausvaikutusten vuoksi sähkön hinta saattaa
todellisuudessa nousta enemmän kuin laskentatulokset
osoittavat. Mallin laskentaoletuksilla kapasiteettia on
pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla suurimman osan vuotta
yli kysynnän. Näin ollen kapasiteetin merkittävä
lisääntyminen ei näytä todennäköiseltä, mikäli sähkön
hintataso pysyy alhaalla. Esitettyjen hinta-arvioiden
suurimmat virhemahdollisuudet johtuvat kuitenkin
nimenomaan kapasiteettiolettamista. Malli ei myöskään
huomioi sähkön kulutuksen hintajoustoa.
TIMES-laskelmien lähtökohdaksi laadittiin
päästöoikeuksien alkujako, joka on suurelta osin
yhdenmukainen jaksolle 2005-2007 myöhemmin julkaistun
kansallisen jakosuunnitelman kanssa. Kioton jaksolla
päästöoikeuksien alkujaossa käytettiin samoja
pääperiaatteita kuin vuosille 2005-2007, mutta ilmaisten
päästöoikeuksien määrää eri sektoreille pienennettiin
siten, että Kioton tavoite saavutettaisiin. Tältä
pohjalta Kioton tavoitteen saavuttaminen päästökaupan
keinoin aiheuttaisi koko energiajärjestelmässä 150-380
Me:n vuotuiset suorat lisäkustannukset vuosina 2008-2012
päästöoikeuden hinnasta ja vesivuoden kuivuudesta
riippuen. Päästökaupan aiheuttamiin kustannuksiin
vaikuttaa merkittävästi mm. päästövähennystavoitteiden
allokointi päästökauppa- ja ei-päästökauppasektoreille.
Suurin osa kasvihuonekaasujen päästövähennyksistä ja
kustannuksista ja kohdistuu Kioton jaksolle, jonka
päästöoikeuksien alkujaosta ei vielä ole tietoa, joten
tuloksissa on huomattavaa epävarmuutta.
Loppukulutussektoreille kohdistettuna kustannusmuutokset
jakaantuisivat melko tasaisesti teollisuuteen ja muuhun
talouteen. Päästöoikeuksien osto alkaa kääntyä tulosten
mukaan myynniksi noin 15 e/t CO2 hintatasolla, alkaen
lähinnä erillisestä sähköntuotannosta. Toisin kuin sähkön
markkinahinatamalli, TIMES-malli huomioi myös kysynnän
hintajouston. TIMES-mallin lähtötietona on käytetty
sähkön markkinamallin laskemia sähkön hintaennusteita.
Täten skenaariotulosten, joissa sähkön hinta on korkea,
epävarmuus on suurempi.
Sähkön markkinahintaennusteet osoittivat, että alle 15-20
e/t CO2 päästöoikeuden hinta-tasolla Pohjoismaissa ei
vielä tapahdu suuria muutoksia eri polttoaineiden
käyttömäärissä, eivätkä CO2-päästömäärät tältä osin muutu
merkittävästi sähköntuotannossa. TIMES-laskelmissa mikään
yksittäinen kasvihuonekaasujen vähennyskeino ei
korostunut. Päästöjen vähennykset toteutuivat portaittain
polttoaineen vaihdon sekä energian säästön, yhdistetyn
sähkön ja lämmöntuotannon ja tuulivoimatuotannon
lisääntymisen myötä kaikilla oletetuilla päästöoikeuden
markkinahinnoilla koko tarkastelujakson ajan. Vasta
päästöoikeuden hintatasolla 30 e/t CO2 esiintyi suurempia
muutoksia, jolloin mm. sähkön markkinahintaa määräävässä
asemassa olisi maakaasulauhde, ja myös Suomeen olisi
kannattavaa rakentaa yksi maakaasulauhdelaitos ennen
vuotta 2010.
Yrityskohtaiset selvitykset viittaavat siihen, että
vaihtelu päästöjen vähentämismahdollisuuksissa
yksittäisten yritysten ja toimipaikkojen kohdalla on
hyvin suurta. Kasvavat teollisuustoimialat, joihin
suomalainen terästeollisuus kuuluu, eivät kykene pitämään
kokonaispäästöjään nykytasolla, vaikka ominaispäästöt
pysyisivätkin nykyisellä tasolla tai laskisivat.
Energiasektorin keskeisimmät keinot CO2-päästöjen
vähentämisessä ovat polttoainevaihtoja vähähiilisempään
suuntaan. Esimerkiksi turpeen korvaaminen puulla tai
kivihiilen korvaaminen maakaasulla ovat monin paikoin
mahdollisia toimenpiteitä. Yleensä kuitenkin korvaavan
polttoaineen hinta on korkeampi, jolloin energian
hankinnan kustannukset nousevat.
Kansainvälisillä markkinoilla toimivien terästeollisuuden
yritysten tuotteiden hinnat asettuvat suurelta osin
kansainvälisen kilpailun tuloksena. Tästä seuraa, että
tuotannon kasvaessa päästöjen vähentämisestä ja/tai
lisäpäästöoikeuksien hankinnasta aiheutuvia kustannuksia
on erittäin vaikea siirtää tuotteiden hintoihin. Tällöin
lisäkustannukset rasittavat suoraan yritysten
kannattavuutta ja kilpailukykyä verrattuna päästöjen
vähentämisvelvoitteista vapaisiin, EU:n
päästökauppa-alueen ulkopuolisiin yrityksiin. Kriittisiä
tekijöitä ovat päästökauppa-alueen ulkopuolelta
Eurooppaan (ml. kotimarkkinoillemme) suuntautuva tuonti,
päästöoikeuden markkinahinta ja omien
päästöjenvähentämistoimenpiteiden rajakustannukset
verrattuna kilpailijoihin. Toisaalta myös pohjoismainen
sähkön markkinahinta määrittelee, kuinka paljon sähkön
tuottajat voivat siirtää päästökaupan tuomia
lisäkustannuksia hintoihin.
KW - carbon dioxide
KW - emissions trade
KW - impacts
KW - energy industry
KW - steel industry
KW - Finland
KW - taxes
KW - prices
KW - modelling
KW - emissions reduction
M3 - Report
T3 - VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research Notes
BT - Päästökaupan merkitys energiasektorille ja terästeollisuudelle Suomessa
PB - VTT Technical Research Centre of Finland
CY - Espoo
ER -