Pääteiden onnettomuusmallit: Yksiajorataisten teiden linjaosuudet taajamien ulkopuolella

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää taajama-alueiden ja yleisten teiden liittymien ulkopuolisia tieosuuksia koskevia onnettomuusmalleja siten, että niillä pystyttäisiin arvioimaan tie- ja liikenneolojen vaikutuksia liikenneturvallisuuteen mahdollisimman luotettavasti. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten yksityisteiden liittymien määrä vaikuttaa onnettomuusmallien mukaan tieosuuksien turvallisuuteen sekä arvioitiin tien eri linjausperiaatteiden vaikutuksia onnettomuusriskiin. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi yksittäisen kohteen onnettomuushistorian hyödyntämistä kohteen turvallisuuden arvioinnissa. Kehitettyjä onnettomuusmalleja on tarkoitus käyttää hyväksi mm. paikannettaessa turvallisuuden kannalta ongelmalliset tieosuudet ja arvioitaessa eri toimenpiteiden toteutustarpeita ja vaikutuksia. Onnettomuusmallien laadinnassa keskityttiin erityisesti havaintoyksiköillä tapahtuneiden henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määriä selittäviin malleihin. Tutkimuksessa laadittiin kuitenkin onnettomuusmalleja myös kuolleiden ja varnmautuneiden määrille sekä kaikkien tapahtuneiden onnettomuuksien, eri tyyppisten onnettomuuksien ja eri ajankohtina sattuneiden onnettomuuksien määrille. Onnettomuusmallien tutkiminen perustui ns. yleistetyn lineaarisen mallin teoriaan. Tutkittavat tiejaksot jaettiin homogeenisiin osuuksiin, joiden tie- ja liikenneoloja sekä tapahtuneita onnettomuuksia koskevat tiedot saatiin tiehallituksen tierekisteristä. Onnettomuustiedot ja muut tutkimuksessa käytetyt tiedot koskivat vuosia 1979-1986. Tutkimusaineistossa olivat mukana vain taajama-alueiden ulkopuoliset sekaliikenteelle tarkoitetut yksiajorataiset päätiet. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin yleisten teiden liittymäalueet. Parhaimmiksi osoittautuneisiin onnettomuusmalleihin tulivat selittäjiksi yleensä liikennesuorite, päällysteen leveys, nopeusrajoitus, mäkisyys, kaarteisuus, yksityisteiden liittymien määrä, havaintoyksikön pituus ja liikennemäärä (KVL, autoalvrk). Parhaat onnettomuusmallit selittävät hyvin tutkimusaineiston onnettomuusmäärien vaihtelua. Korrelaatiokertoimen neliö, jota voidaan pitää eräänä mallien selittävyyttä kuvaavana indikaattorina, on parhaimmilla malleilla 0,70-0,80. Parhaimmat mallit selittävät myös runsaat 90 % selitettävissä olevasta tutkimusaineiston systemaattisesta vaihtelusta. Tieosuuksien henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määrää selittävät mallit voidaan tutkimuksen mukaan laatia luotettavasti olettamalla, että onnettomuusilmiö noudattelee Poisson-jakaumaa satunnaisuudessaan. Negatiivista binomijakaumaa voidaan käyttää hyväksi, kun halutaan laatia yksittäisen kohteen onnettomuusmäärän odotusarvon estimaatti ja hyödyntää myös kohteen onnettomuushistoriaa.