Pääteiden onnettomuusmallit

Yksiajorataisten teiden linjaosuudet taajamien ulkopuolella

Matti Roine, Risto Kulmala

Research output: Book/ReportReportProfessional

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää taajama-alueiden ja yleisten teiden liittymien ulkopuolisia tieosuuksia koskevia onnettomuusmalleja siten, että niillä pystyttäisiin arvioimaan tie- ja liikenneolojen vaikutuksia liikenneturvallisuuteen mahdollisimman luotettavasti. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten yksityisteiden liittymien määrä vaikuttaa onnettomuusmallien mukaan tieosuuksien turvallisuuteen sekä arvioitiin tien eri linjausperiaatteiden vaikutuksia onnettomuusriskiin. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi yksittäisen kohteen onnettomuushistorian hyödyntämistä kohteen turvallisuuden arvioinnissa. Kehitettyjä onnettomuusmalleja on tarkoitus käyttää hyväksi mm. paikannettaessa turvallisuuden kannalta ongelmalliset tieosuudet ja arvioitaessa eri toimenpiteiden toteutustarpeita ja vaikutuksia. Onnettomuusmallien laadinnassa keskityttiin erityisesti havaintoyksiköillä tapahtuneiden henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määriä selittäviin malleihin. Tutkimuksessa laadittiin kuitenkin onnettomuusmalleja myös kuolleiden ja varnmautuneiden määrille sekä kaikkien tapahtuneiden onnettomuuksien, eri tyyppisten onnettomuuksien ja eri ajankohtina sattuneiden onnettomuuksien määrille. Onnettomuusmallien tutkiminen perustui ns. yleistetyn lineaarisen mallin teoriaan. Tutkittavat tiejaksot jaettiin homogeenisiin osuuksiin, joiden tie- ja liikenneoloja sekä tapahtuneita onnettomuuksia koskevat tiedot saatiin tiehallituksen tierekisteristä. Onnettomuustiedot ja muut tutkimuksessa käytetyt tiedot koskivat vuosia 1979-1986. Tutkimusaineistossa olivat mukana vain taajama-alueiden ulkopuoliset sekaliikenteelle tarkoitetut yksiajorataiset päätiet. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin yleisten teiden liittymäalueet. Parhaimmiksi osoittautuneisiin onnettomuusmalleihin tulivat selittäjiksi yleensä liikennesuorite, päällysteen leveys, nopeusrajoitus, mäkisyys, kaarteisuus, yksityisteiden liittymien määrä, havaintoyksikön pituus ja liikennemäärä (KVL, autoalvrk). Parhaat onnettomuusmallit selittävät hyvin tutkimusaineiston onnettomuusmäärien vaihtelua. Korrelaatiokertoimen neliö, jota voidaan pitää eräänä mallien selittävyyttä kuvaavana indikaattorina, on parhaimmilla malleilla 0,70-0,80. Parhaimmat mallit selittävät myös runsaat 90 % selitettävissä olevasta tutkimusaineiston systemaattisesta vaihtelusta. Tieosuuksien henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määrää selittävät mallit voidaan tutkimuksen mukaan laatia luotettavasti olettamalla, että onnettomuusilmiö noudattelee Poisson-jakaumaa satunnaisuudessaan. Negatiivista binomijakaumaa voidaan käyttää hyväksi, kun halutaan laatia yksittäisen kohteen onnettomuusmäärän odotusarvon estimaatti ja hyödyntää myös kohteen onnettomuushistoriaa.
Original languageFinnish
Place of PublicationEspoo
PublisherVTT Technical Research Centre of Finland
Number of pages108
ISBN (Print)951-38-4018-2
Publication statusPublished - 1991
MoE publication typeNot Eligible

Publication series

NameTiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus
PublisherVTT
No.1285
ISSN (Print)0358-5085

Fingerprint

accidents
roads
prediction

Keywords

  • traffic accidents
  • traffic safety
  • motor vehicle accidents
  • models
  • highways
  • predictions
  • forecasting
  • evaluation
  • estimates
  • utilization
  • roads
  • geometry
  • variability

Cite this

Roine, M., & Kulmala, R. (1991). Pääteiden onnettomuusmallit: Yksiajorataisten teiden linjaosuudet taajamien ulkopuolella. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, No. 1285
Roine, Matti ; Kulmala, Risto. / Pääteiden onnettomuusmallit : Yksiajorataisten teiden linjaosuudet taajamien ulkopuolella. Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1991. 108 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1285).
@book{130c1cbab4cf4a3fb6795019bec6a7f7,
title = "P{\"a}{\"a}teiden onnettomuusmallit: Yksiajorataisten teiden linjaosuudet taajamien ulkopuolella",
abstract = "Tutkimuksen tavoitteena on kehitt{\"a}{\"a} taajama-alueiden ja yleisten teiden liittymien ulkopuolisia tieosuuksia koskevia onnettomuusmalleja siten, ett{\"a} niill{\"a} pystytt{\"a}isiin arvioimaan tie- ja liikenneolojen vaikutuksia liikenneturvallisuuteen mahdollisimman luotettavasti. Tutkimuksessa selvitettiin my{\"o}s, miten yksityisteiden liittymien m{\"a}{\"a}r{\"a} vaikuttaa onnettomuusmallien mukaan tieosuuksien turvallisuuteen sek{\"a} arvioitiin tien eri linjausperiaatteiden vaikutuksia onnettomuusriskiin. Tutkimuksessa selvitettiin lis{\"a}ksi yksitt{\"a}isen kohteen onnettomuushistorian hy{\"o}dynt{\"a}mist{\"a} kohteen turvallisuuden arvioinnissa. Kehitettyj{\"a} onnettomuusmalleja on tarkoitus k{\"a}ytt{\"a}{\"a} hyv{\"a}ksi mm. paikannettaessa turvallisuuden kannalta ongelmalliset tieosuudet ja arvioitaessa eri toimenpiteiden toteutustarpeita ja vaikutuksia. Onnettomuusmallien laadinnassa keskityttiin erityisesti havaintoyksik{\"o}ill{\"a} tapahtuneiden henkil{\"o}vahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien m{\"a}{\"a}ri{\"a} selitt{\"a}viin malleihin. Tutkimuksessa laadittiin kuitenkin onnettomuusmalleja my{\"o}s kuolleiden ja varnmautuneiden m{\"a}{\"a}rille sek{\"a} kaikkien tapahtuneiden onnettomuuksien, eri tyyppisten onnettomuuksien ja eri ajankohtina sattuneiden onnettomuuksien m{\"a}{\"a}rille. Onnettomuusmallien tutkiminen perustui ns. yleistetyn lineaarisen mallin teoriaan. Tutkittavat tiejaksot jaettiin homogeenisiin osuuksiin, joiden tie- ja liikenneoloja sek{\"a} tapahtuneita onnettomuuksia koskevat tiedot saatiin tiehallituksen tierekisterist{\"a}. Onnettomuustiedot ja muut tutkimuksessa k{\"a}ytetyt tiedot koskivat vuosia 1979-1986. Tutkimusaineistossa olivat mukana vain taajama-alueiden ulkopuoliset sekaliikenteelle tarkoitetut yksiajorataiset p{\"a}{\"a}tiet. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin yleisten teiden liittym{\"a}alueet. Parhaimmiksi osoittautuneisiin onnettomuusmalleihin tulivat selitt{\"a}jiksi yleens{\"a} liikennesuorite, p{\"a}{\"a}llysteen leveys, nopeusrajoitus, m{\"a}kisyys, kaarteisuus, yksityisteiden liittymien m{\"a}{\"a}r{\"a}, havaintoyksik{\"o}n pituus ja liikennem{\"a}{\"a}r{\"a} (KVL, autoalvrk). Parhaat onnettomuusmallit selitt{\"a}v{\"a}t hyvin tutkimusaineiston onnettomuusm{\"a}{\"a}rien vaihtelua. Korrelaatiokertoimen neli{\"o}, jota voidaan pit{\"a}{\"a} er{\"a}{\"a}n{\"a} mallien selitt{\"a}vyytt{\"a} kuvaavana indikaattorina, on parhaimmilla malleilla 0,70-0,80. Parhaimmat mallit selitt{\"a}v{\"a}t my{\"o}s runsaat 90 {\%} selitett{\"a}viss{\"a} olevasta tutkimusaineiston systemaattisesta vaihtelusta. Tieosuuksien henkil{\"o}vahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a} selitt{\"a}v{\"a}t mallit voidaan tutkimuksen mukaan laatia luotettavasti olettamalla, ett{\"a} onnettomuusilmi{\"o} noudattelee Poisson-jakaumaa satunnaisuudessaan. Negatiivista binomijakaumaa voidaan k{\"a}ytt{\"a}{\"a} hyv{\"a}ksi, kun halutaan laatia yksitt{\"a}isen kohteen onnettomuusm{\"a}{\"a}r{\"a}n odotusarvon estimaatti ja hy{\"o}dynt{\"a}{\"a} my{\"o}s kohteen onnettomuushistoriaa.",
keywords = "traffic accidents, traffic safety, motor vehicle accidents, models, highways, predictions, forecasting, evaluation, estimates, utilization, roads, geometry, variability",
author = "Matti Roine and Risto Kulmala",
year = "1991",
language = "Finnish",
isbn = "951-38-4018-2",
series = "Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus",
publisher = "VTT Technical Research Centre of Finland",
number = "1285",
address = "Finland",

}

Roine, M & Kulmala, R 1991, Pääteiden onnettomuusmallit: Yksiajorataisten teiden linjaosuudet taajamien ulkopuolella. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita, no. 1285, VTT Technical Research Centre of Finland, Espoo.

Pääteiden onnettomuusmallit : Yksiajorataisten teiden linjaosuudet taajamien ulkopuolella. / Roine, Matti; Kulmala, Risto.

Espoo : VTT Technical Research Centre of Finland, 1991. 108 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1285).

Research output: Book/ReportReportProfessional

TY - BOOK

T1 - Pääteiden onnettomuusmallit

T2 - Yksiajorataisten teiden linjaosuudet taajamien ulkopuolella

AU - Roine, Matti

AU - Kulmala, Risto

PY - 1991

Y1 - 1991

N2 - Tutkimuksen tavoitteena on kehittää taajama-alueiden ja yleisten teiden liittymien ulkopuolisia tieosuuksia koskevia onnettomuusmalleja siten, että niillä pystyttäisiin arvioimaan tie- ja liikenneolojen vaikutuksia liikenneturvallisuuteen mahdollisimman luotettavasti. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten yksityisteiden liittymien määrä vaikuttaa onnettomuusmallien mukaan tieosuuksien turvallisuuteen sekä arvioitiin tien eri linjausperiaatteiden vaikutuksia onnettomuusriskiin. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi yksittäisen kohteen onnettomuushistorian hyödyntämistä kohteen turvallisuuden arvioinnissa. Kehitettyjä onnettomuusmalleja on tarkoitus käyttää hyväksi mm. paikannettaessa turvallisuuden kannalta ongelmalliset tieosuudet ja arvioitaessa eri toimenpiteiden toteutustarpeita ja vaikutuksia. Onnettomuusmallien laadinnassa keskityttiin erityisesti havaintoyksiköillä tapahtuneiden henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määriä selittäviin malleihin. Tutkimuksessa laadittiin kuitenkin onnettomuusmalleja myös kuolleiden ja varnmautuneiden määrille sekä kaikkien tapahtuneiden onnettomuuksien, eri tyyppisten onnettomuuksien ja eri ajankohtina sattuneiden onnettomuuksien määrille. Onnettomuusmallien tutkiminen perustui ns. yleistetyn lineaarisen mallin teoriaan. Tutkittavat tiejaksot jaettiin homogeenisiin osuuksiin, joiden tie- ja liikenneoloja sekä tapahtuneita onnettomuuksia koskevat tiedot saatiin tiehallituksen tierekisteristä. Onnettomuustiedot ja muut tutkimuksessa käytetyt tiedot koskivat vuosia 1979-1986. Tutkimusaineistossa olivat mukana vain taajama-alueiden ulkopuoliset sekaliikenteelle tarkoitetut yksiajorataiset päätiet. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin yleisten teiden liittymäalueet. Parhaimmiksi osoittautuneisiin onnettomuusmalleihin tulivat selittäjiksi yleensä liikennesuorite, päällysteen leveys, nopeusrajoitus, mäkisyys, kaarteisuus, yksityisteiden liittymien määrä, havaintoyksikön pituus ja liikennemäärä (KVL, autoalvrk). Parhaat onnettomuusmallit selittävät hyvin tutkimusaineiston onnettomuusmäärien vaihtelua. Korrelaatiokertoimen neliö, jota voidaan pitää eräänä mallien selittävyyttä kuvaavana indikaattorina, on parhaimmilla malleilla 0,70-0,80. Parhaimmat mallit selittävät myös runsaat 90 % selitettävissä olevasta tutkimusaineiston systemaattisesta vaihtelusta. Tieosuuksien henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määrää selittävät mallit voidaan tutkimuksen mukaan laatia luotettavasti olettamalla, että onnettomuusilmiö noudattelee Poisson-jakaumaa satunnaisuudessaan. Negatiivista binomijakaumaa voidaan käyttää hyväksi, kun halutaan laatia yksittäisen kohteen onnettomuusmäärän odotusarvon estimaatti ja hyödyntää myös kohteen onnettomuushistoriaa.

AB - Tutkimuksen tavoitteena on kehittää taajama-alueiden ja yleisten teiden liittymien ulkopuolisia tieosuuksia koskevia onnettomuusmalleja siten, että niillä pystyttäisiin arvioimaan tie- ja liikenneolojen vaikutuksia liikenneturvallisuuteen mahdollisimman luotettavasti. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten yksityisteiden liittymien määrä vaikuttaa onnettomuusmallien mukaan tieosuuksien turvallisuuteen sekä arvioitiin tien eri linjausperiaatteiden vaikutuksia onnettomuusriskiin. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi yksittäisen kohteen onnettomuushistorian hyödyntämistä kohteen turvallisuuden arvioinnissa. Kehitettyjä onnettomuusmalleja on tarkoitus käyttää hyväksi mm. paikannettaessa turvallisuuden kannalta ongelmalliset tieosuudet ja arvioitaessa eri toimenpiteiden toteutustarpeita ja vaikutuksia. Onnettomuusmallien laadinnassa keskityttiin erityisesti havaintoyksiköillä tapahtuneiden henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määriä selittäviin malleihin. Tutkimuksessa laadittiin kuitenkin onnettomuusmalleja myös kuolleiden ja varnmautuneiden määrille sekä kaikkien tapahtuneiden onnettomuuksien, eri tyyppisten onnettomuuksien ja eri ajankohtina sattuneiden onnettomuuksien määrille. Onnettomuusmallien tutkiminen perustui ns. yleistetyn lineaarisen mallin teoriaan. Tutkittavat tiejaksot jaettiin homogeenisiin osuuksiin, joiden tie- ja liikenneoloja sekä tapahtuneita onnettomuuksia koskevat tiedot saatiin tiehallituksen tierekisteristä. Onnettomuustiedot ja muut tutkimuksessa käytetyt tiedot koskivat vuosia 1979-1986. Tutkimusaineistossa olivat mukana vain taajama-alueiden ulkopuoliset sekaliikenteelle tarkoitetut yksiajorataiset päätiet. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin yleisten teiden liittymäalueet. Parhaimmiksi osoittautuneisiin onnettomuusmalleihin tulivat selittäjiksi yleensä liikennesuorite, päällysteen leveys, nopeusrajoitus, mäkisyys, kaarteisuus, yksityisteiden liittymien määrä, havaintoyksikön pituus ja liikennemäärä (KVL, autoalvrk). Parhaat onnettomuusmallit selittävät hyvin tutkimusaineiston onnettomuusmäärien vaihtelua. Korrelaatiokertoimen neliö, jota voidaan pitää eräänä mallien selittävyyttä kuvaavana indikaattorina, on parhaimmilla malleilla 0,70-0,80. Parhaimmat mallit selittävät myös runsaat 90 % selitettävissä olevasta tutkimusaineiston systemaattisesta vaihtelusta. Tieosuuksien henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määrää selittävät mallit voidaan tutkimuksen mukaan laatia luotettavasti olettamalla, että onnettomuusilmiö noudattelee Poisson-jakaumaa satunnaisuudessaan. Negatiivista binomijakaumaa voidaan käyttää hyväksi, kun halutaan laatia yksittäisen kohteen onnettomuusmäärän odotusarvon estimaatti ja hyödyntää myös kohteen onnettomuushistoriaa.

KW - traffic accidents

KW - traffic safety

KW - motor vehicle accidents

KW - models

KW - highways

KW - predictions

KW - forecasting

KW - evaluation

KW - estimates

KW - utilization

KW - roads

KW - geometry

KW - variability

M3 - Report

SN - 951-38-4018-2

T3 - Tiedotteita / Valtion teknillinen tutkimuskeskus

BT - Pääteiden onnettomuusmallit

PB - VTT Technical Research Centre of Finland

CY - Espoo

ER -

Roine M, Kulmala R. Pääteiden onnettomuusmallit: Yksiajorataisten teiden linjaosuudet taajamien ulkopuolella. Espoo: VTT Technical Research Centre of Finland, 1991. 108 p. (Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita; No. 1285).