PCDD:n ja PCDF:n esiintyminen elintarvikkeissa sekä niiden saanti ja määritys: Kirjallisuusselvitys

Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit (PCDD) ja dibentsofuraanit (PCDF) ovat trisyklisiä aromaattisia yhdisteitä, joita syntyy pääasiassa teollisuudessa ja jätteenpolttolaitoksissa. PCDD:t ja PCDF:t ovat hyvin toksisia, joskin toksisuuserot eri kongeneerien ja jopa isomeerien välillä voivat olla hyvinkin suuret. Toksisimman kongeneerin 2,3,7,8-T4CDD:n LD50-arvo marsulle on 600 ng/kg (DDT:n LD50-arvo marsulle on 150 mg/kg). PCDD:eja ja PCDF:eja on todettu useissa eri elintarvikeryhmissä, mutta pitoisuudet vaihtelevat tuotantopaikan mukaan. Saantitutkimuksissa päivittäisen PCDD-ja PCDF-saannin on arvioitu olevan 6 ng - 1838 ng. PCDD:n ja PCDF:n määrityksessä näytteen esikäsittely on usein matriisikohtainen. Uutteiden ja hydrolysaattien puhdistuksessa käytetään rikkihappokäsittelyä, neste-neste-uuttoa sekä kromatografisia menetelmiä. PCDD:t ja PCDF:t detektoidaan GC/MS-tekniikalla, koska tällöin saavutetaan määrityksiltä vaadittu suuri herkkyys, selektiivisyys ja spesifisyys. Tehokkaista puhdistusmenetelmistä huolimatta määritystä saattavat häiritä rakenteeltaan samankaltaiset klooratut aromaattiset yhdisteet. Määritystä häiritsevien yhdisteryhmien vaikutusta sekä häiriöiden eliminointia on käsitelty kirjallisuusselvityksen loppuosassa.